Miks musta tuntuu että meidän koti on aina liian sotkuinen?

[siisteysneurootikko(ko?)]

Nyt ollessani äitiyslomalla (vauva vielä vatsassa), musta tuntuu
koko ajan, että täällä on liian sotkuista.

Se ei ehkä ulkopuolisen silmin näytä siltä, mutta mua se ahdistaa.

Mä oon siivonnut vaatehuoneen, kaapit ja laatikot.
Eilen imuroitiin, pyyhittiin pölyt ja pestiin vessat.
Joka ilta järjestelen keittiön ja pyyhin pinnat.
Tavarat on kaikki järjestyksessä ja paikoillaan...

Mutta silti mulla on sellainen tunne, että täällä on sotkuista tai likaista.

Miten mä pääsisin tästä tunteesta eroon?
Tässä ei jotenkin ole mitään järkeä ja tämä murehtiminen vie voimia.

 

["jaahas"]

psykologi voisi auttaa. ihan muista asioista aiheutuvaa ahdistusta on helppo hallinnoida siivoamalla hulluuteen asti. jossain vaiheessa sitä alkaa vihata perheenjäseniä, koska ne haittaavat projektia. kannattaa pysäyttää tuommoinen kehitys nyt.

 

[taas palsta tiesi!]

Ahaa! Siksikö mulla on töissä aina viimeisen päälle siisti työpöytä! Joku työkaveri joskus pohti millaista meillä on kotona. Parempi kun ei tiedä...

Työasiat ahdistavat mutta kotiasiat eivät. Nythän se selvisi! =)

 

[ähis]

No tämä olotila voi liittyä ihan vain raskauteen. Mutta kannattaa ottaa puheeksi, koska jos tuo "siivoushulluus" ei lopu synnytkseen, niin voipi tulla ongelmia kotona vauvan kanssa.

 

[ugsetg]

Varmaan outo kysymys, mutta miten teidän koti on sisustettu? Sisustus tai sen puute vaikuttaa ihan huomattavan paljon siihen, kuinka siistitä koti näyttää. Enkä tarkoita sitä, että koti pitää olla täysin minimalistinen, mutta se, että tavaroita on mahdollisimman vähän esillä ja niille on harkitut paikat, vaikuttaa siihen siisteysilluusioon paljon.

Meidän entinen koti oli aina jotenkin sekaisen näköinen, vaikka se olisi juuri siivottu. Tajusin jossain vaiheessa, että huonosti asetellut johdot, ryppyiset verhot, esillä olevat käyttötavarat jne jne, vaikuttaa todella paljon siihen, että näyttääkö koti siistiltä vai ei. Ystäväni on koti on aina sekaisen näköinen, koska siellä on vaan niin paljon tavaraa - vaikka siistiä olisikin.

 

["reija ensimmäinen"]

No jos tuo ei lopu siihen kun vauva syntyy, niin sit asialle kannattais tehä jotain. Mä olin ihan samanlainen loppuraskaudessa Ja mäntytolu tuoksui niin ihanalta että olisin voinut vaikka juoda sitä

 

[siisteysneurootikko(ko?)]

Meillä on minimalistinen sisustus.

Esillä on ainoastaan viherkasveja, tauluja, koreja, kynttilöitä tms. tavaraa, jonka haluan olevan esillä.
Mies tästä mulle huomautteleekin kun en siedä silmissäni mitään ylimääräisiä tavaroita, vaan vien ne heti kaappiin tai laatikkoon.

On muuten todella raivostuttava tällainen olotila kun ei VOI rauhoittua.

 

[Lilii lisänimetön]

Eikös tuossa vaiheessa (vauva vielä vatsassa) useille iske ns. pesänrakennusvietti. Kaipa se voi ilmetä myös kovalla järjestelyllä ja siivoilulla.

 

[siisteysneurootikko(ko?)]

Nyt muuten huomasin kun kerroin tästä teille, että mun olo helpotti.

 

[moekoe]

Joo, tuttua. Mä värkkäsin viimeisilläni ihan samaa. Asuin yksin ja silti oli kokoajan "joku" sotkenut, mutta kyllä se sitten helpotti.

Ja jossain ihme hormonihuuruissa vielä ostin vauvalle petivaatteet ja muita tarvekaluja, vihreänä ja oranssina.Tuntuivat jotenkin ihanan raikkaille. Ei saasta, yhtään en siedä niitä värejä normaalisti. Vähänkö otti päähän sit kun muksu oli noin 6kk, pikkuhiljaa sain ostaa kaiken uusisksi =)

 

[--]

Sama, ei oo ees lapsia. Nyt aurinko näyttää kaikki paskat tarkemmin, verhot kii Oispa jo syksy.

 

["jaahas"]

Sama, ei oo ees lapsia. Nyt aurinko näyttää kaikki paskat tarkemmin, verhot kii Oispa jo syksy.

aurinkolasit auttaa sisälläkin

 

[retee]

Joko olet mammalomalla? mulle alkoi ahdistus kun aloin olle sen 24/7 kotona. Jotenkin sitä kiinnitti ihan kaikkeen huomion. Ennen töiden jälkeen ei haitannut niin ja viikonloppuisin taas siivosi niin ei häirinnyt. Mutta kun aloin olla kotona tuntuvasti enemmän, alkoi "sotkukin" häiritä suuremmin. Kai se johtuu vähän siitäkin että elämän piiri pienenee ja silloin pienistä jutuista kasvaakin isompia.

Opettele antamaan itsellesi armoa. Mitäs sitten jos on vähän sotkuista, siihen ei kuole.

 

["vieras"]

Ja jossain ihme hormonihuuruissa vielä ostin vauvalle petivaatteet ja muita tarvekaluja, vihreänä ja oranssina.Tuntuivat jotenkin ihanan raikkaille. Ei saasta, yhtään en siedä niitä värejä normaalisti. Vähänkö otti päähän sit kun muksu oli noin 6kk, pikkuhiljaa sain ostaa kaiken uusisksi =)

 

["omppu"]

Kuulostaa ihan mun kirjoittamalta!
Jos tiedän että vierita on tulossa, otan kamalan stressin siitä miltä meillä näyttää, vaikka siivoan joka ikinen päivä!
Mies on paljon työnsä puolesta pois, ja voi kuinka olenkaan ruennut nauttimaan siitä, ihan vain sen takia, että koti pysyy siistinä. Meillä on kyllä 2 lasta, mutta kun saan heidät nukkumaan siivoan kaikki tavarat piiloon.
Yksi ilta olin järjästänyt kaikki paikalleen, ja kun en keksinyt muuta, niin lähdin ulos järjestelemään polttopuut uudelleen. Naapuri tuli hetken päästä ihmettelemään mitä puuhaan ja kehoitti rauhottumaan ja ottamaan vaikka lasin viiniä. Silloin pysähdyin miettimään ettei taida toimintani olla ihan normaalia...

 

[siisteysneurootikko(ko?)]

Joo, olen äitiyslomalla, laskettuun aikaan vajaa 2 viikkoa.
Ehkä se tosiaan on tämä kotona 24/7 ja kun ei ole vielä vauvaa tässä vierellä niin ei ole mitään muuta ajateltavaa.

Toivotaan että mä tästä taas rauhotun...

Kiitos tuestanne!

 

[J-Annika]

Mies nauraa mulle, kun siivoon koko ajan! Mutta oon muutenkin erittäin siisti ihminen ja nyt kun oon äitiyslomalla ja kotona kaiket päivät, tulee siivottua jatkuvalla syötöllä ja kumminkin tuntuu olevan liian likaista! Ahdistavaa!