Miks mun on hankala ystävystyä äiteihin?

[kummamamma]

Olen mielestäni iloinen ja siinä mielessä sosiaalinenkin, että minulla on PALJON ystäviä lapsuudesta ja nuoruudesta ja aika paljon sukuakin ja näiden kaikkien kanssa olen yhteydessä ja tapailemme. Jostain syystä minun on kuitenkin tosi vaikea tutustua muihin äiteihin (olemme muuttaneet useamman kerran) mutta heidän miehiin tutustun helposti ja nopeasti! Kun meillä on kylässä vaikka kaksi perhettä niin mielestäni miesten jutut on paljon kiinnostavampia...politiikka, markkinatilanteet ja sun muut. Ei sentään armeija ja muut jutut niinkuin elektorniikka. Mutta tylsistyn kuoliaaksi kun joku kertoo hänen lapsensa korvakierteestä... Yksinkertaisesti vaan ei voisi vähempää kiinnostaa! Yleensäkin tuntuu että äidit monesti puhuvat sairastelusta. Myös miehet tulevat helposti toimeen minun kanssani, mutta äitien seurassa minusta tulee aina melkein heti epäsuosittu. Kun näen jonkun kaverin miehen niin alamme heti jutella ja nauraa ja meillä on tosi hauskaa. Kun näen jonkun äidin niin yleensä juttelemme rauhassa jostakin asiasta joka ei minua kiinnosta...muutenkin meinaan nukahtaa! Ihailen naisia jotka tulevat sujuvasti toimeen toisten naisten kanssa!

 

["vieras"]

Tuntuu että monet äidit ovat niin rauhallisia ja aikuisellisia.. kaipaisin iloisia ja vähän riehakkaampia mammoja ympärilleni, monesti miehillä on vielä sellaista poikamaisuutta ja spontaaniutta vaikka heistä onkin tullut isiä, mutta äideillä tuntuu monesti jäävän se elämänilo sinne synnytyssairaalaan!

 

["juu"]

Mulla on vähän sama juttu. Kyllä aina jotain juteltavaa keksin, mutta aina se keskustelu kääntyy siihen, että käsitellään pikkutarkasti vaikka puolivuotiaan ruokailuja tai sitä miten lapsi pitää nukuttaa tai miten pukeudutaan ja mitä neuvolassa sanotaan tästä ja tästä. Mulla ei tollasiin hirveesti riitä vahvoja mielipiteitä tai mielenkiintoa. Eikä mulla oo hirveää tarvetta sitten itse jauhaa jostain omien lasten "vaiheista" tai sen hetkisistä ongelmista, jollei ne muuten tuu puheeksi. Yleensä musta myös tuntuu et jos jonkin mielipiteen tai kommentin sanon, niin kaikki on siitä vähän kuitenkin toista mieltä Siinä vaiheessa sit vaan putoan keskustelusta pois. Ja mulla on sama, että miesten kanssa on jotenkin helpompi tulla toimeen. En tiedä oonko sitten vaan muka niin erilainen äiti.

 

["Vieras"]

En jaksaisi minäkään jutella lasten sairauksista, vaipoista jne. Miesten kanssa on helpompi ja luontevampi olla.

 

["Äiti"]

Sanokaapas muuta. Nyt kun vielä on vanhempainvapaalla kotona ja kaikki päivät on sitä lapsiarkea, niin kun näkee muita ihmisiä olisi todella mahtavaa keskustella aikuisten asioista: politiikasta tai mistä vain muusta kuin ruonlaitosta ja lapsien sairauksista. Tämähän onnistuu ystävien kanssa mutta itse muutin äitiysloman alussa ja kaikki ystävät jäivät toisille paikkakunnille.
Hiekkalaatikollakin olen ajatellut, että kyllä tämä keskustelu järkevämmäksi vaihtuu, kunhan hiukan tutustuu. Vaan eipä vaihdu! Sitä samaa jauhantaa, lasten vertailua ja miesten morkkausta.
Siis minulla hajoaa pää! Onneksi kohta pääsee töihin oikeiden aikuisten pariin! Saavat sitten hiekkalaatikon reunalla mollata minuakin, miten se ei jäänyt hoitovapaalle.

 

[MorbidMama]

Sä oot niin mä.
Mutta onneksi mun kaverit, jotka ovat aikanaan äideiksikin tulleet, ovat kiinnostuneet kaikesta muustakin kuin lastensa sairaskertomuksista...

 

[Kerpele]

Mun mielestä on ihan yleisesti ottaenkin vaikeaa tutustua ihmisiin...

 

["AleXAN"]

Näimpä, yhden uuden ystävän oon saanu lasten tulon myötä kun opiskelin. Muuten tuntuu että oon ihan eri linjoilla toisten äitien kans.

 

[MorbidMama]

Tai miksi sun toisaalta pitäis tutustua juuri äiteihin???? Vai eikö ole muuta tarjolla?

 

[endie2]

oisko sulla asenteessa vikaa ? jos se korvakierteestä kiinnostunut äiti aattelee, että on helppo puhuu alkuun lapsista ja niiden jutuista ja sit jostain muustakin. mutta sinulta saakin signaalin, että olet plääh,sun mies on kivempi jne. ?

 

["vieras"]

Mullekin tuli mieleen, että ehkä ennakkoasenne haittaa tutustumista. Siinä missä puhut naisista äiteinä, heidän puolisonsa ovat "miehiä" eivätkä "isiä". Ne äidit ovat myös naisia, ja todennäköisesti heilläkin on muitakin mielenkiinnonkohteita kuin kakkavaipat ja korvatulehdukset, mutta tuntemattoman kanssa voi olla helppo aloittaa jutustelu lapsiin liittyvistä asioista, jos molemmilla on lapsia. Itseänikään ei juurikaan kiinnosta puhua yöheräilyistä tai vertailla lasten kehitystä (en nyt tarkoita, että moni koittaisi kilpailumielessä vertailla, mutta moni kyselee esim. milloin lapsi alkoi konttaamaan/kävelemään, paljonko painaa, montako hammasta jne.). Sen jälkeen kun sain lapsen, muut naiset aloittavat keskustelun yleensä juuri vain ja ainoastaan lapsiin liittyvillä asioilla, mutta onneksi itse voi ottaa esille muitakin aiheita Tietenkään kaikkien kanssa ei ole lasten lisäksi juurikaan mitään yhteistä, jos kiinnostuksenkohteet on niin erilaisia tai muuten vain ei tunnu luontevalta puhua omista jutuista kaikkien kanssa.