Ä
"äiti kolmelle"
Vieras
Eli kyseessä kaksi esikouluikäistä lasta.
Tulevat toimeen hyvin, leikit sopuisia ja joustoa löytyy molemmin puolin . Neuvotella osaavat ja harvemmin kinaavat tiukasti vaan yllättävän hyvin keksivät ratkaisuja leikeissä kun tulee pattitilanne.
Noh, oltiin kylässä ystävän tykönäni ja istuttiin kahvipöydän äärellä.
Lapset siinä keskusteli omiaan ja jutut lentelivät milloin keijuissa ja milloin joissa pelihahmoissa.
Lapseni päätti kertoa kaverilleen : Kato ! mulla heiluu hammas!
Ystäväni lapsi ei tähän kerennyt mitään tuumata kun äitinsä sanoi:
Niin heiluu meidänkin " Pekalla" ja on jo kolmas!
Lapseni innoistui ja sanoi , että hänelläkin on jo kolmas!
Ystäväni siihen :
Pekalla heiluu jo kyllä neljäskin!
---------------------------------
Lasten leikit jatkui, minä vähän ihmettelin kun ei antanut lapsensa itsensä kehuu ja sanoa omista hampaistaan.
Siirryttiin ulos.
Lapset riehuivat lumivuorella ja alkoivat sitten laskea liukurilla pituus kisaa.
Ystäväni meni tuomaroimaan ja viemäröimään lasten laskua joka oli vain kiljahduksia:
mää menin tänne asti! Kato ! Mää menin tänne pitemmälle! Mulla tuli pyöriminen mukaan!
Ystäväni alkoi määräille laskun paikkaa ja lopuksi diskasi toistamiseen lapseni laskun että hänen Pekka meni pitemmälle kun lapseni laski liian alhaalta ja sitä ei lasketa.
Tässä vaiheessa nykäisin hiasta ja pyysin lopettamaan sillä ilo oli jo kadonnut lasten touhusta. LApset laskivat aluksi nauraen ilman suurta kilpailua ja kyttäämistä. Kumpi tuntui voittavan joka laskulla ja hauskaa oli .
-------------------------------------------------------------------------
Ei taas tule pitkään aikaa olemaan käyntiä Pekan perheessä. En vaan näe mitään syytä tuossa , että vanhempi tulee kehumaan lapsensa paremmuutta ja lyttään jonkun toisen lapsen puheet : ettei tuo nyt mitään sillä meisän Pekkapa osaa näin tyyliin.
Nämä ei ole ainoita asioita jolloin tapahtunut vaan kaikessa mitä uutta lapseni oppii ja hänen itse siitä sanoessaan (ei ilkkuen vaan iloiten ) tulee lyttäyt Pekka osaa jo!
Antaisi Pekan sanoa itse. Sen kerran kun Pekka suunsa aukasi että oppi ajamaan ilman apurattaita (minä tästä tietysti riemastuin) alkoi äidin yltiöpäinen kehu ja lapseni äänen pääle puhuminen , että ihan kiukutti tosissaan.
Lapseni kertoi Pekan sanomiseen : Määkin ! Mennään ajaan yhessä!
Mutta Pekan äiti vaan jatkoi sitä paasausta miten Pekka osaa tuijottaen lastani silmiin , tyyliiin luuletko olevasi parempi?
Hankala selittää mutta jotenkin ystävästäni kalskahtaa inho lastani kohtaan.
Erään kerran hän säikäytti tämän samasen eskarilaisen kun kuopuksemme syntyi.
Hän tuli kylään ja sylitteli vauvaa ja alkoi ihan tosissaan puhumaan lapselleen , että otetaan tämä Maijan pikkusisar mukaamme kun saamme tästä niin hyvän vauvan itsellemme. Ja samaa puhui lapselleni. Lpaseni säikähti toden teolla ja ystäväni nauroi ihmetellen etteikö huumoria ja vitsiä ymmärää silloinen 4 vuotias...
Onnko mä herkkä vai onko tuo ihan älyvapaata käytöstä? Mietin tosiaan olenko hassu kun mielestäni lapseni ei tarvitse oman puheen tueksi minua strereona toisteleenja kehumaan saavutuksia jos lapseni kaverilleen jotain kertoo. TOki kehun kun aihetta ja hyväksyvästä nyökkään mutta en hyökkää kaverin puhetta lyttäämään.
Tulevat toimeen hyvin, leikit sopuisia ja joustoa löytyy molemmin puolin . Neuvotella osaavat ja harvemmin kinaavat tiukasti vaan yllättävän hyvin keksivät ratkaisuja leikeissä kun tulee pattitilanne.
Noh, oltiin kylässä ystävän tykönäni ja istuttiin kahvipöydän äärellä.
Lapset siinä keskusteli omiaan ja jutut lentelivät milloin keijuissa ja milloin joissa pelihahmoissa.
Lapseni päätti kertoa kaverilleen : Kato ! mulla heiluu hammas!
Ystäväni lapsi ei tähän kerennyt mitään tuumata kun äitinsä sanoi:
Niin heiluu meidänkin " Pekalla" ja on jo kolmas!
Lapseni innoistui ja sanoi , että hänelläkin on jo kolmas!
Ystäväni siihen :
Pekalla heiluu jo kyllä neljäskin!
---------------------------------
Lasten leikit jatkui, minä vähän ihmettelin kun ei antanut lapsensa itsensä kehuu ja sanoa omista hampaistaan.
Siirryttiin ulos.
Lapset riehuivat lumivuorella ja alkoivat sitten laskea liukurilla pituus kisaa.
Ystäväni meni tuomaroimaan ja viemäröimään lasten laskua joka oli vain kiljahduksia:
mää menin tänne asti! Kato ! Mää menin tänne pitemmälle! Mulla tuli pyöriminen mukaan!
Ystäväni alkoi määräille laskun paikkaa ja lopuksi diskasi toistamiseen lapseni laskun että hänen Pekka meni pitemmälle kun lapseni laski liian alhaalta ja sitä ei lasketa.
Tässä vaiheessa nykäisin hiasta ja pyysin lopettamaan sillä ilo oli jo kadonnut lasten touhusta. LApset laskivat aluksi nauraen ilman suurta kilpailua ja kyttäämistä. Kumpi tuntui voittavan joka laskulla ja hauskaa oli .
-------------------------------------------------------------------------
Ei taas tule pitkään aikaa olemaan käyntiä Pekan perheessä. En vaan näe mitään syytä tuossa , että vanhempi tulee kehumaan lapsensa paremmuutta ja lyttään jonkun toisen lapsen puheet : ettei tuo nyt mitään sillä meisän Pekkapa osaa näin tyyliin.
Nämä ei ole ainoita asioita jolloin tapahtunut vaan kaikessa mitä uutta lapseni oppii ja hänen itse siitä sanoessaan (ei ilkkuen vaan iloiten ) tulee lyttäyt Pekka osaa jo!
Antaisi Pekan sanoa itse. Sen kerran kun Pekka suunsa aukasi että oppi ajamaan ilman apurattaita (minä tästä tietysti riemastuin) alkoi äidin yltiöpäinen kehu ja lapseni äänen pääle puhuminen , että ihan kiukutti tosissaan.
Lapseni kertoi Pekan sanomiseen : Määkin ! Mennään ajaan yhessä!
Mutta Pekan äiti vaan jatkoi sitä paasausta miten Pekka osaa tuijottaen lastani silmiin , tyyliiin luuletko olevasi parempi?
Hankala selittää mutta jotenkin ystävästäni kalskahtaa inho lastani kohtaan.
Erään kerran hän säikäytti tämän samasen eskarilaisen kun kuopuksemme syntyi.
Hän tuli kylään ja sylitteli vauvaa ja alkoi ihan tosissaan puhumaan lapselleen , että otetaan tämä Maijan pikkusisar mukaamme kun saamme tästä niin hyvän vauvan itsellemme. Ja samaa puhui lapselleni. Lpaseni säikähti toden teolla ja ystäväni nauroi ihmetellen etteikö huumoria ja vitsiä ymmärää silloinen 4 vuotias...
Onnko mä herkkä vai onko tuo ihan älyvapaata käytöstä? Mietin tosiaan olenko hassu kun mielestäni lapseni ei tarvitse oman puheen tueksi minua strereona toisteleenja kehumaan saavutuksia jos lapseni kaverilleen jotain kertoo. TOki kehun kun aihetta ja hyväksyvästä nyökkään mutta en hyökkää kaverin puhetta lyttäämään.
