Kuinka selvitä ilman sukulaisia? Koen olevani orpo.......

["Tyttö84"]

Yritän kertoa asian niinkuin se on.Jos hypin aiheesta toiseen johtuu se yksinkertaisesti siitä miten pettynyt, surullinen olen..Pyydän jo nyt anteeksi jos tekstini on epäselvää.
Äiti : Virpi ja Isä Pekka

Välejä "äidin" puoleiseen sukuun ei ole ollenkaan johtuen "äidin" ( Virpi) päihdeongelmasta.
Näin on ollut jo varhais lapsuudesta alkaen.Yhteyttä he eivät pidä ei minuun eikä Virpiin.
Yksinkertaisesti luovuttivat sen suhteen, että hän raitistuisi ja lopettaisi valehtelun ja ainaiset jonnin joutavat oikeustoimet heitä vastaan ( syy kuin syy kelpasi)

Virpi ja Pekka erosivat minun ollessani 1v.
Alkuperäisen yhteishuoltajuus sopimuksen mukaan Pekka sai tavata minua (joka kuun toinen viikonloppu yhtenä päivänä esim lauantaina muutaman tunnin verran) Kyllä luit oikein!
Näin oli sovittu sosiaalitoimistossa, koska Pekka ei ollut nähnyt minua viimeiseen vuoteen joten tapaamiset piti aloittaa varovaisesti.Sopimus paperissa lukee myös,että uusi yhteishuoltajuus sovitaan,kun täytän 2 vuotta.Tästä sopimuksesta minulla ei ole dokumenttia mustaa valkoisella ( liekkö joku "hävittänyt" ) paperin.
joka tapauksessa muistan lapsuudestani sen, että ala-asteella ollessani olin tekemisissä Pekan kanssa ja Pekan sukulaisten kanssa olin silloin noin 9v vanha.
Sitten tulee tyhjää..................Seuraavan kerran näin Pekan ,kun olin jo ylä-asteella 7 luokalla...Taas tyhjää ja kunnolla..............
Pekan sukulaisiin ei ollut välejä ollenkaan ylä-asteella ( ei syntymäpäivä kortteja yms muutakaan)

Välit olivat katki täysin vuoteen 2004 jolloin näin pakollisessa sukujuhlassa Pekan monen vuoden tauon jälkeen..Oli vaiketa olla huoneessa "isän" kanssa...ja tietysti "rakkaat" sukulaiset.Kaikki tervehtivät kohteliaisuudesta, kysyivät kuulumisia.
Välejä Pekkaan ei korjaantunut eikä sukulaisiin.Heillä ei ollut haluja pitää yhteyttä,koska en sopinut välejä Pekan kanssa.

Tässä kohtaa mainitsen,että ala-asteen ja ylä-asteen aikana sain painostusta osakseni koko ajan.Sovi isäsi kanssa jne.Miten sopia ihmisen kanssa jota et tunne tms.... etkä tunne vihaa tai rakkautta k.o ihmistä kohtaan?! Välit olivat siis katki ja en pystynyt sopimaan yms Pekan kanssa ( miten sovit jos toinen on hylännyt sinut?! )

Nyt eletään vuotta 2011 ja vielä tänäkään päivänä ei ole välejä ei Virpiin eikä Pekkaan.
Pekan sukulaiset esim hänen siskonsa ( täti) ei katso silmiin tms jos tulee kaupungilla vastaan.Yleensä melkein juoksee pois paikalta.

Mietin vaan kovasti minkälainen ihminen, minkälainen sukulainen hylkää oman sukulaisensa?
Siis tarkoitan Virpin ja Pekan puoleista sukua ( mummo, täti, setä, serkut)
Virpiin välit katkesivat heti, kun täytin 18 vuotta ja pääsin pois päihde helvetistä.

Virpiin katkenneita välejä en kadu ollenkaan.

On niin vaikea elää ,kun ei ole kummankaan suvun puolelta henkilöitä minun elämässäni mukana.Tuntuu, että niin paljosta olen jäänyt paitsi ja on niin vaikea selittää uusille ystäville jne miksi esim syntymäpäivillä ei ole sukulaisia mukana!

Tunnen olevani orpo totaalisesti.
Jos Pekan sukulaisiin yhteyden saaminen ( esim tervehdys välit) vaativat Pekan kanssa sopimisen niin olen ilman sukulaisia sitten jatkossakin.
Onko muilla kokemuksia vastaavia ?

 

["mä"]

Itse olen kanssasi samassa tilanteessa. Tosin vanhempieni tilanteet ovat hiukan erit kuin sinulla, mutta käytännössä tilanteemme ovat samat. Itseni puolesta en niinkään ole surullinen vaan lapseni. Hän ei pääse tutustumaan sukuunsa. Tukiverkkohan meiltä puuttuu täysin, varsinkin kun lapseni isä vielä päätti muuttaa yhtäkkiä toiselle puolelle maata. Mutta kaikesta selvitään ja eletään sitten sen mukaan, mitä on.

 

[Terveisiä maalta]

Tukiverkonhan voi koota nyös muista läheisistä, ystävistä, naapureista jne. Ei siihen verisukulaisuutta vaadita.

Harmihan se on, jos ei yhteyttä sukuun ole. Mutta asiaa voi koittaa paikata muilla läheisillä ihmisillä.

 

["mä"]

Tukiverkonhan voi koota nyös muista läheisistä, ystävistä, naapureista jne. Ei siihen verisukulaisuutta vaadita.

Harmihan se on, jos ei yhteyttä sukuun ole. Mutta asiaa voi koittaa paikata muilla läheisillä ihmisillä.

Minulle ainakaan ei naapurit ole synonyymi sukulaisille. Toki ystäviä ja niitä naapureitakin löytyy, mutta ei se ole sama asia.

 

[Terveisiä maalta]

[QUOTE="mä";23045341]Minulle ainakaan ei naapurit ole synonyymi sukulaisille. Toki ystäviä ja niitä naapureitakin löytyy, mutta ei se ole sama asia.[/QUOTE]

No sitten ei parane surkutella tukiverkon puuttumisella, jos ei ole valmis sitä rakentamaan niistä ihmisistä, joita elämään kuuluu.

 

["vieras"]

Monilla, kuten minulla, taas on sellaisia kokemuksia, että mielellään ottaisi sellaisia sukulaisia itselleen, jotka välttelevät, jos eivät osaa olla tungettelematta. Omalle kohdalle on osunut vähän liikaakin negatiivista kiinnostusta, jonka kokenut ahdistavana. Aika erilaista, että sinulle hylkäämisen vuoksi tullut olo, että kaipaisit näiltä ikävän oloisilta sukulaisilta enemmän. Miksi? Minusta ainoastaan ihmisten ominaisuuksilla on väliä. Ikävää luonnetta ei pelasteta sillä, että sattuu olemaan sukulainen.

 

["mä"]

No sitten ei parane surkutella tukiverkon puuttumisella, jos ei ole valmis sitä rakentamaan niistä ihmisistä, joita elämään kuuluu.

:O Sinäkö pidät itseäsi niin korkeassa arvossa, että voit sanoa muille, mikä asia saa surettaa ja mikä ei? Tulepas alas sieltä pilvistä nyt, samanlainen sinä olet kuin kaikki muutkin. En todellakaan ala "rakentamaan ihmisistä" yhtään mitään, eivät he ole mitään tavaroita tai koneita. Monikaan työssäkäyvä perheellinen ei jaksa olla hoitoapuna iltaisin tai viikonloppuna. Heillä riittää työsarkaa omassakin elämässä. Tukiverkosto rakentuu ajan kanssa, ei hetkessä.

Enempää en kanssasi ala asiasta vääntämään. Selvästikin haluat vähätellä ja ilkeillä enkä sellaista kaipaa (ja tuskinpa kaipaa ap:kaan, ilmaisi niin selvästi miten pahalta tuntuu). Ap:n kirjoitukset tulen vielä lukemaan ja jos hän haluaa keskustella aiheesta lisää niin hänen kanssaan juttelen mielelläni.

 

["vieras"]

Siis toki ymmärrän, että ajatuksena kaipaat rakastavia läheisiä sukulaisuussuhteita, mutta oletko tavoittelemassa näiltä vaikeilta sukulaisiltasi sellaista, mihin ei todellisuudessa ole mitään mahdollisuuksia?

 

["Tyttö84"]

[QUOTE="vieras";23045399]Monilla, kuten minulla, taas on sellaisia kokemuksia, että mielellään ottaisi sellaisia sukulaisia itselleen, jotka välttelevät, jos eivät osaa olla tungettelematta. Omalle kohdalle on osunut vähän liikaakin negatiivista kiinnostusta, jonka kokenut ahdistavana. Aika erilaista, että sinulle hylkäämisen vuoksi tullut olo, että kaipaisit näiltä ikävän oloisilta sukulaisilta enemmän. Miksi? Minusta ainoastaan ihmisten ominaisuuksilla on väliä. Ikävää luonnetta ei pelasteta sillä, että sattuu olemaan sukulainen.[/QUOTE]

Lähinnä sen takia,koska on niin hävettävää aina selittää tilanne uusille ihmisille ja toiseksi kaikilla ihmisillä,kun ei ole ominaisuutta ymmärtää...

Helpommin sanottuna näin jos menisin naimisiin olisi minun puolellani kirkon penkkejä hyvin vähän ihmisiä..Puhumattakaan lapsista.Miten selittäisin lapselle tilanteen?!

 

[Terveisiä maalta]

[QUOTE="mä";23045408]:O Sinäkö pidät itseäsi niin korkeassa arvossa, että voit sanoa muille, mikä asia saa surettaa ja mikä ei? Tulepas alas sieltä pilvistä nyt, samanlainen sinä olet kuin kaikki muutkin. En todellakaan ala "rakentamaan ihmisistä" yhtään mitään, eivät he ole mitään tavaroita tai koneita. Monikaan työssäkäyvä perheellinen ei jaksa olla hoitoapuna iltaisin tai viikonloppuna. Heillä riittää työsarkaa omassakin elämässä. Tukiverkosto rakentuu ajan kanssa, ei hetkessä.

Enempää en kanssasi ala asiasta vääntämään. Selvästikin haluat vähätellä ja ilkeillä enkä sellaista kaipaa (ja tuskinpa kaipaa ap:kaan, ilmaisi niin selvästi miten pahalta tuntuu). Ap:n kirjoitukset tulen vielä lukemaan ja jos hän haluaa keskustella aiheesta lisää niin hänen kanssaan juttelen mielelläni.[/QUOTE]

En halua vähätellä. Mä olen itse joutunut koota tukiverkkoni muista ihmisistä, koska olen konkreettisestikin orpo (vanhemmat kuolleet siis jo kun olin pieni tyttö), ei ollut tarkoitus hyökätä ketään vastaan. Anteeksi, jos pahoitit mielesi.

 

["vieras"]

[QUOTE="Tyttö84";23045423]Lähinnä sen takia,koska on niin hävettävää aina selittää tilanne uusille ihmisille ja toiseksi kaikilla ihmisillä,kun ei ole ominaisuutta ymmärtää...

Helpommin sanottuna näin jos menisin naimisiin olisi minun puolellani kirkon penkkejä hyvin vähän ihmisiä..Puhumattakaan lapsista.Miten selittäisin lapselle tilanteen?![/QUOTE]
Olet vielä nuori. Tulee varmaan ajan kanssa, ettet muiden virheitä joudu häpeämään. Selittelyä ei tarvitse harrastaa, muuta kuin että lähemmille ihmisille kertoo. Vieraammille voi sanoa, ettette ole tekemisissä, niin ettei keskustelua kukaan siitä jatka.

Kaikilla ei muitenkaan ole isoja häitä ja varsinkaan muodollisia. Miehenkin puolelta voi kutsua vain lähimmät. Eivät häävieraat ole juhlia varten, vaan juhlat häävieraita varten (toki paria varten myös). Ei ole olemassa mitään ihannemenneisyyttä, mutta sitä on turha surra käytännön seikkojen vuoksi. Muuten toki saa surra.

Lapselle selitetään ikätason mukaan rehellisesti. Ei pieni lapsi kaipaa sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Ja olisihan lapsella kuitenkin isän puolen isovanhemmat mahdollisesti.

 

["Piia"]

Nostan! Kerro tarkemmin.

 

["Taru"]

[QUOTE="vieras";23045456]Olet vielä nuori. Tulee varmaan ajan kanssa, ettet muiden virheitä joudu häpeämään. Selittelyä ei tarvitse harrastaa, muuta kuin että lähemmille ihmisille kertoo. Vieraammille voi sanoa, ettette ole tekemisissä, niin ettei keskustelua kukaan siitä jatka.

Kaikilla ei muitenkaan ole isoja häitä ja varsinkaan muodollisia. Miehenkin puolelta voi kutsua vain lähimmät. Eivät häävieraat ole juhlia varten, vaan juhlat häävieraita varten (toki paria varten myös). Ei ole olemassa mitään ihannemenneisyyttä, mutta sitä on turha surra käytännön seikkojen vuoksi. Muuten toki saa surra.

Lapselle selitetään ikätason mukaan rehellisesti. Ei pieni lapsi kaipaa sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Ja olisihan lapsella kuitenkin isän puolen isovanhemmat mahdollisesti.[/QUOTE]

Kerrankin älykäs vastaus..Voimia ap:lle.

 

["epeli"]

[QUOTE="Tyttö84";23045423]Lähinnä sen takia,koska on niin hävettävää aina selittää tilanne uusille ihmisille ja toiseksi kaikilla ihmisillä,kun ei ole ominaisuutta ymmärtää...

Helpommin sanottuna näin jos menisin naimisiin olisi minun puolellani kirkon penkkejä hyvin vähän ihmisiä..Puhumattakaan lapsista.Miten selittäisin lapselle tilanteen?![/QUOTE]

Olen eroperheestä. Lapsena isän puolen suku asui vähän kauempana. Näin joitakin heistä joinakin kesinä. Näimme isääni vain kesäisin. Kuitenkaan en ymmärtänyt lapsena, enkä nytkään jääneeni jostain paitsi. Heillä kaikilla sukulaisilla oli omat perheet ja omat lapset. Eivät he minulle kortteja olisi laitelleet vaikka meillä olisi ydinperhekin. Ehkä jos olisimme asuneet samalla paikkakunnalla.
Silti meidän häihin kkutsuttiin isän sisaret ja kaikki saapuivat.
Myös äidin sisarilla oli omat perheet ja omat lapset tai oma elämä, emme me ihmeesti kuuluneet kenenkään muun elämään. Silti en ole kokenut olleeni orpo tai ulkopuolinen.

Myös omat lapseni asuvat nyt kaukana kaikista sukulaisista. Sekä minun että miehen puolelta. Kaikilla omat perheet ja oma elämä. Pitäisikö heidän tuntea olevansa orpoja? Heillä on isä ja äiti ja toisensa.

 

["epeli"]

En halua vähätellä. Mä olen itse joutunut koota tukiverkkoni muista ihmisistä, koska olen konkreettisestikin orpo (vanhemmat kuolleet siis jo kun olin pieni tyttö), ei ollut tarkoitus hyökätä ketään vastaan. Anteeksi, jos pahoitit mielesi.

jep. Mutta voin kuvitella ihmisten sympatiat ovat erilaiset kun sanot olevasi orpo. Kuin ap:n tilanteessa.

 

["vieras"]

ymmärrän täysin, minulla ei ole mitään välejä äitini tai isän puoleisiin sukulaisiin, äitini sen aloitti ja näin se vaan on. Käytännössä ei sitten ole mitään perhejuhlia eikä lapsia muista kuin kummit ja sekin on käytännössä vähentynyt koko ajan. Joku täysorpo on erilaisessa asemassa kun kaikki säälivät ja rakentavat niitä tukiverkkoja, eikä taäysorpouskaan sulje pois muun suvun mahdollisuutta. Jos joku on saanut koottua tukiverkon itselleen niin helvetin oikeudella tulee tänne arvostelemaan jos kaikki eivät ole samassa onnistuneet, ei meillä ole orpokorttia vetää esille.

 

[Lonely Maria]

[QUOTE="vieras";23712847]ymmärrän täysin, minulla ei ole mitään välejä äitini tai isän puoleisiin sukulaisiin, äitini sen aloitti ja näin se vaan on. Käytännössä ei sitten ole mitään perhejuhlia eikä lapsia muista kuin kummit ja sekin on käytännössä vähentynyt koko ajan. Joku täysorpo on erilaisessa asemassa kun kaikki säälivät ja rakentavat niitä tukiverkkoja, eikä taäysorpouskaan sulje pois muun suvun mahdollisuutta. Jos joku on saanut koottua tukiverkon itselleen niin helvetin oikeudella tulee tänne arvostelemaan jos kaikki eivät ole samassa onnistuneet, ei meillä ole orpokorttia vetää esille.[/QUOTE]

Tämä pitää niin paikkansa....
Samoja kokemuksia löytyy.Joskus tuntuu vaan siltä,että miksi?
Eikö ole mitään tuki ryhmää perustettu tässä tilanteessa oleville ihmisille?
Vaikeata lähteä esim tukiryhmään jossa ihmiset ovat konkreettisesti orpoja ja minä en..
Tuntuu tosi pahalta koko ajan............itkettää ja masentaa.
Mistä ihmeestä saan voimaa.Rukoilu ei tunnu auttavan =(

 

[xo]

Minulla on kyllä vanhemmat väleissä keskenään, ja minä heidän kanssaan, mutta juttusi sai silti miettimään suhdetta muihin sukulaisiin. En nimittäin ole missään tekemisissä tätien, setien, serkkujen tai isovanhempien kanssa. Tämä johtuu kyllä ihan kodin esimerkistä. Jos minun vanhempani eivät liiemmälti ole olleet yhteyksissä omiin sisariinsa, niin miten minä muka ottaisin heihin nyt itse aikuisena yhteyttä?

Sama tilanne uhkaa käydä myös omien sisarieni kanssa, parin kanssa en ole yhteyksissä ja tuskin tilanne muuksi muuttuu. Hassua ihan ajatella, että joillekin on normitilanne soitella tädin kanssa tai tuntea serkkunsa... En haluaisi olla omalta osaltani jatkamassa tätä kummallista suvun hyljeksintää, mutta kai se vaatii vastavuoroisuuttakin. Ikävä juttu.