Miks mun elämässä pitää koko ajan olla jotain vastoinkäymistä?! Jos ei mitään suurta, niin monta pientä.

Jos et ole kokeillu terapiaa ja masennuslääkitystä niin sitä voisi koittaa. Jos olet niin uudestaan vaan. Terapia on paras noista. On monen itsemurhan yrittäjää ainakin auttanut jaksamaan pahimmat ahdistukset ja tuntemukset.

 

[QUOTE="Surullinen";25447082]
Kävin kaupassa, pankkikortti ei meinannu toimia. Pääsin melkein autolle kun toisesta muovipussista petti kahva ja kananmunista puolet mäsäks pitkin kassia. Pääsin kotiin ja tein lohkoperunoita, veistin sormeeni. (En pahasti, mutta kuitenkin.) Paistoin pihvit, katoin kauniisti; kunnon servetit, kynttilöitä jne.

Mies tuli kotiin ja istuttiin ruokapöytään, kaadoin fetajuustopurkin liemineen pitkin kaunista kattausta, siinä meni keittiön matto ja pöytäliina ja mun servetti yms.

Siivosin sitä, niin huitasin juomalasini nurin. Luuttusin juomiani lattialta ja aloin syömään, niin pihvini oli jääkylmä. [/QUOTE]

tuollaisen kavalkadin jälkeen (ja noita riittää minunkin elämässäni) minua kyllä naurattaisi aivan julmetusti, ja soittaisin varmaan kaverillekin kertoakseni päivästä . Minun elämäni on "helppoa" vaikka taustani on todella rankka. Se johtuu ehkä vain siitä, että olen oppinut näkemään arkipäivän hauskuuden -elämä on joskus mitä parhainta komediaa

Enkä tarkoita veetuilla miten minulla on paremmin, vaan mietin sitä oletko oikeasti masentunut...siihen olisi hyvä hakea apua!! Onko miehesi noin välinpitämätön aina, ettekö yhdessä naura tuollaiselle?

Itkut kannattaa säästää siihen kun aihetta on, ja nauraa pikku vastoinkäymisille. Ja hae apua, ei elämän kuulu olla noin kurjaa!!

 

Kyllä sulla AP taitaa jotain masennushommaa tossa olla takana. Ei tuo ole normaalia, että jokainen pikkuasia tuntuu NOIN pahalta.

Mä oon aina tollanen häslä. Aina lentää ruoat vähän sinne sun tänne, aina jossain vaiheessa kantamista leviää joku kauppakassi, kissa kusee kassiin tai koira syö kengän. Mutta nää on niin PIENTÄ! Sanoit ettei saa verrata, mutta ihan oikesti: tarvitset nyt vähän suhteellisuudentajua.

Ainoo mikä koko tekstissä särähti korvaan, oli toi miehes...

 

Sinähän tohelo olet!

 

Mun mielestä kaikkein kamalinta tossa oli sun miehen asenne. Miten kukaan voi olla niin tunteeton, että ei huomioi millään lailla jos oma puoliso romahtaa täysin?? Teidän suhteessa taitaa mättää jokin nyt pahemman kerran. Luin nuo kaikki viestit, niin en enää kunnolla muista, miten tuo sun aloitus meni, mutta taisitkin sanoa jotain, että teillä on ollut ongelmia? No näköjään on. Mä ihan oikeesti järkytyin kun luin ton. En vaan voi käsittää sun miehen käytöstä. Teidän kannattais ihan ekana käydä asiat läpi sun miehen kanssa. Saada tuo teidän parisuhde taas toimimaan. Koska tuommoinen käytös ei oo normaalia. Mä oon sitä mieltä, että jos on rinnalla se kumppani, jota rakastaa ja johon voi turvata kaikessa, niin myös ne elämän vastoinkäymiset tuntuu paljon pienemmiltä.

 

Niin ja :hug: voimahali sinulle

 

mää olisin revennyt nauramaan..jos itselle olis noin käynyt! ei olis enää pokka pitänyt

 

ärsyttää tollaset apn kaltaiset negaihmiset. kaikki on niin huonosti nyyh itku

 

Nyt kuulosti niin, tutulta että, on pakko vastaa. Ihan ensiks, halaus sulle ja pää pystyyn.

Mulla itelläni on miltei joka päivä ihme sähläystä ja vastoinkäymisiä. Marraskuussa alko ja tuntuu ettei, loppua näy. Tää tammikuu alko lupaavasti, mutta meniki sitten päin persettä. Hain tyttärelle päiväkoti paikkaa ja sai sen. Käytiin viime maanataina ekan kerran tutustuu ja joku siinä tökki ja aattelin vaan, että menee kyllä ohi. Tiistaina alko mulla hirvee ahdistus. Vitutti ja itketti ja keskiviikkona mentiin taas ja tytärtä kiusattiin melki koko se aika mitä oltiin tutustumassa ja hoitajat ei puuttunu eikä keskittyny siihen mitä ympärillä tapahtu. Mulle riitti ja päätin olla torstain ja perjantain kotona tyttären kanssa. Perjantaina sain vaihdettuu päiväkodista perhepäivähoitajalle tyttären ja käytiin heti samana päivänä tutustumassa. Kuinka ollakkaan joudun nyt sitten, joka saakelin aamu kulettaa tyttären perhepäivähoitoon kävellen ja vähän yli puolentunnin matka kävellen ja tytär istuu rattaissa. Sen jälkeen kun oon tyttären vieny, niin saan kipittää jonkin verran, että pääsen bussipysäkille ja kouluun. Taka alalla jyskyttää veljen vankilaan joutuminen, kaverin kuolema joulukuun alussa ja tää tyttären hoitojärjestely. Joka päivä jotakin, ne pienimmät sähläykset nyt pystyy huumorilla ottaa. Mutta nää isot asiat sitten taas... hmmm... en tiä, en ainaka tänään huumorilla vaan yksinkertasesti pystyny ottaa. Hermostuin ja itketti, tuntu jonkin aikaa siltä, että kaikki paska kaatuu niskaan :/

 

[QUOTE="Surullinen";25447738]Ei kaikilla kyllä ole.
Jokainen kaataa joskus juomalasinsa yms, mut ei kaikki joka asiassa koe vastoinkäymisiä.
Puhuttiin tästä asiasta mun siskon kanssa jonka elämä on ollu ihan uskomatonta. Sillä on tosi hyvä tuuri, asiat menee niinkun se suunnittelee, on saanut unelmatyön naps vaan, luki itselleen ammatin todella helposti, kaikki asunnot on järjestyneet kuin tyhjästä, vakituinen hyväpalkkainen työ, ihana aviomies, kaksi ihanaa lasta ja sisko itse on sanonut, että hänen elämänsä on ollut niin helppoa, että pelottaa onko tyyntä myrskyn edellä... Kun mulle ropisee päivittäin jotain pientä paskaa -vaikka sitten vaan potkasen varpaani niin kuitenkin jotain- niin tuleeko siskolle sitten joku valtava epäonnijuttu joskus.. Toivottavasti kuitenkaan ei [/QUOTE]

sori nyt vaan, mutta minusta kuulostaa, että sun elämä on hyvää.
sulla on omien sanojesi mukaan unelmaduuni. sua ei kiusaa työporukka, vaan yksi henkilö, joten se on nykymaailmassa pientä. Kiusaamisen määritelmäkin on että se on sitä että toinen ei voi puolustautua koska on vähemmistössä tai täysin puolustuskyvytön. kyllä aikuinen ihminen yhdelle pärjää. eri asia jos manipuloisi koko joukon sua vastaan.

sulla on varmaan hyvät tulot, tulet varakkaasta perheestä ja sulle kauhea epäonnistuminen on pihvin palaminen. tai sitä tasoa.

oikeasti, minusta kuulostaa että sinun surut on hyvin pitkälti sun päässä. Säälit itseäsi ja teet itsestäsi marttyyrin vaikka olet maailman onnekkaita.

 

Sulla on paska asenne. Ihan oikeasti, se kuulostaa olevan se syy. Sulla on talonrakennus menossa. Vau, teillä on siis taloudellinen tilanne varsin mallillaan. Me säästämme nyt talon käsirahaa varten ja se vie n. 10 vuotta meiltä..Sulla on työpaikka ja parisuhde mulla on ollut oikeasti tosi vaikea elämä enkä sitä rupea ruotimaan enempää mutta asennetta on pitänyt muuttaa tosi paljon itsellä. Mä en enää nykyisin hätkähdä oikein mistään. Jos mun maitolasi kaatuis ja ruoka menis perseelleen niin sanoisin että voi vittu ja se siitä. Ei se tilanne siitä itkemällä ja murehtimalla muuttuisi. Meillä on nyt esimerkiksi mennyt auto paskaksi ja taloudellisesti tulee takkiin kivasti. Ulkopuoliset on kauhistelleet ja säälineet mutta ei se tilanne itkemällä kummene. Näillä mennään mitä annetaan

 

että mitä ne suuremmat vastoinkäymisesi sitten ovat olleet?

 

Itselläkin on välillä tuollaisia päiviä kun hyvistä yrityksistäni huolimatta kaikki menee pieleen. Juu, harmittaa ja kiukuttaa mutta samalla alan jo helposti nähdä tilanteen koomisuuden ja nauru helpottaa.

Tietty se edellyttää etten ole jo valmiiksi ihan poikki ja epätoivoinen. Myös miehen asenne ratkaisee, eli jos siinä kiukutellessani ja itkua tuherraessani mies ottaa syliin ja halaa nauraen tilanteen koomisuudelle niin rupeaahan se väkisinkin huvittamaan. Jos toinen ei taas millään lailla huomioisi epätoivoani vaan söisi vain oman annonsensa ja painuisi omiin touhuihinsa niin kieltämättä se voisi puolestaan lisätä ahdistusta ja itsesäälin tunnetta.

 

että mitä ne suuremmat vastoinkäymisesi sitten ovat olleet?

Mut on raiskattu kun olin 14.
Multa on kuollut 5 ystävää/kaveria vuosien varrella.
Mun lapseni isä on pahimman luokan narsisti ja sulki mut viimeiseksi puoleksi vuodeksi lapsen kanssa sisälle. En saanut enää edes kaupassa käydä. Kävin pitkään terapiassa.
Nykyinen mies on nykyään todella välinpitämätön ja kylmä ja se raastaa mun sydäntä ja sielua.
Elämä on yhtä kitkuttamista näillä palkoilla. Haluan eroon tästä talosta ja asua varojeni mukaan, mutta mies ei suostu.

En mä mitään itsemurhaa täällä haudo, välillä vaan on päiviä et tulee se raja vastaan ja tekee mieli karjua kurkku suorana, että MIKSI??!! On mulla siihen oikeus tai ei ja olen säälittävä marttyyri tai en.

 

Lopeta nyt tuo itsesäälissä pyöriminen ja unohda menneet. Kuka jaksaa kuunnella tollasta marisijaa?

 

voit itse tehdä valintoja.

 

Lopeta nyt tuo itsesäälissä pyöriminen ja unohda menneet. Kuka jaksaa kuunnella tollasta marisijaa?

Voi luoja. Tätä mä en ymmärrä että jos toisella on selkeesti paska olo,niin pitää tulla kaakattamaan tämmösiä vittumaisia typeryyksiä mikä ei auta ketään millään tavalla. Kai joku saa näistäkin viesteistä hyvän mielen itselleen.

Joskus on vaan päiviä että se aurinko ei paista,mutta eikö ole ihan normaalia että ihmisen tunnetilat ja fiilikset vaihtelee? Eihän nyt kenenkään tarvitse anteeks pyydellä omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan,surut on surtava ja paha olo käytävä läpi ennen kuin siitä pääsee eroon.

Mitä järkeä on aina purra hammasta ja hokea että "ajattele positiivisesti,ajattele positiivisesti" vaikka oikeasti tekee mieli huutaa? Toki sen ymmärrän että jotkut on kasvatettu niin että kaikki on pitänyt aina vaan niellä ja itku on heikkoutta,mutta todellakin toivon etteivät ihmiset siirrä tätä sairasta tapaa omalle jälkikasvulleen. Tunteisiin on oikeus ja tuon kaltaiset kommentit tuntematta ihmistä ovat todella naurettavia.

 

[QUOTE="vieras";25450836]Voi luoja. Tätä mä en ymmärrä että jos toisella on selkeesti paska olo,niin pitää tulla kaakattamaan tämmösiä vittumaisia typeryyksiä mikä ei auta ketään millään tavalla. Kai joku saa näistäkin viesteistä hyvän mielen itselleen.

Joskus on vaan päiviä että se aurinko ei paista,mutta eikö ole ihan normaalia että ihmisen tunnetilat ja fiilikset vaihtelee? Eihän nyt kenenkään tarvitse anteeks pyydellä omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan,surut on surtava ja paha olo käytävä läpi ennen kuin siitä pääsee eroon.

Mitä järkeä on aina purra hammasta ja hokea että "ajattele positiivisesti,ajattele positiivisesti" vaikka oikeasti tekee mieli huutaa? Toki sen ymmärrän että jotkut on kasvatettu niin että kaikki on pitänyt aina vaan niellä ja itku on heikkoutta,mutta todellakin toivon etteivät ihmiset siirrä tätä sairasta tapaa omalle jälkikasvulleen. Tunteisiin on oikeus ja tuon kaltaiset kommentit tuntematta ihmistä ovat todella naurettavia.[/QUOTE]

tämän paremmin en itse olisi osannut asiaa ilmaista samaa mieltä siis