miks mua niin kirpaisi kun kuulin "uutisia" nuoruuden rakastetustani?

[:o]

huoh. tästä on aikaa siis jo n 13vuotta. olin ollut ihastunut poikaan jo aiemminkin mutta sitten eräänä syksynä seurustelimme vähän aikaa. nuorihan mä olin, 18v vasta, mutta rakastin häntä niinkuin nuori ihminen vain voi. meillä meni mukavasti ja poikakin oli onnellinen kanssani. sitten eräänä iltana hän lähti kavereidensa kanssa baariin. seuraavana päivänä hän tuli luokseni ja kertoi tanssineensa hitaita yhden tytön kanssa eikä halunnut enää seurustella kanssani... ja aloitti seurustelun sen toisen tytön kans... mulla meni melkein puoli vuotta ennenkuin pääsin surustani yli.

mutta miksi, voi miksi, nyt kun olen ollut jo 9v naimisissa ja mulla on lapsiakin, minua kirpaisi niin kovasti sisimmässä, kun tässä vähän aikaa sitten kuulin että tämä poika on edelleen sen tytön kans!!

niin...

 

[Mrs Shillelagh]

Et ole ilmeisesti sen kanssa, jonka kanssa sun kuuluisi olla. Mutta ei se oikea voi olla se, joka valitsee jonkun muun sun sijaan.

 

[Ristiinkulkija]

Mua on hiukan kirpaissut katsoessani kuolinilmoituksia, että siellä on ihmisiä nuoruuden ajoilta...ihmisiä joihin liittyy muistoja.

 

[vieras]

Voi voi, kun ei osata päästää irti. Yksi tuttu poju on edelleen nuoruuden rakkautensa pauloissa ja odottaa vain että saisi takaisin, erosta on jo kohta 20 vuotta aikaa. Meni naimisiin kun tämä nuoruuden rakkaus sanoi että ihan turhaan häntä vartoo, että vie akkansa vihille kun lapsiakin jo on kaksin kappalein. Aivan varmasti eroais jos olisi pienikin mahdollisuus tähän todellakin menneeseen.

 

[mmm]

Et ole ilmeisesti sen kanssa, jonka kanssa sun kuuluisi olla. Mutta ei se oikea voi olla se, joka valitsee jonkun muun sun sijaan.

Samaa mieltä.

 

[tuttua]

Oisko jotain menetetyn nuoruuden ja ajan kultaamien muistojen yhdistymistä kolmenkympin kriisiin ja ajatukseen et tää oli nyt tässä?

 

[tytsyjen äiti]

Molin 18.v tyttönen kun rakastuin mun ekassa työpaikassa yhteen poitsuun. Oltiin samassa työpaikassa 3 vuotta, ja koko ajan tykättiin toisistamme yms.mutta koskaan ei ollut mitään sänkyhommia yms. Yksinketrtaisesti viihdyttiin yhdessä ja aina oli kivaa yhdessä, mutta poika/mies seurusteli. No vaihdoin työtä, tapasin mun nykyisen mieheni, mentiin naimisiin. Nyt ollaan onnellisia yhdessä ja meillä on kaksi tyttöä, 5 vuotta naimisissa. Silti useinkin mietin mitä kuuluu mun "ensirakkaudelleni", näin vasta unta että nähtiin jossain yht`äkkiä yms. En viitsi yrittää mitään yhteydenottoja kun kummallakin on omat kuviot, mulla mies ja lapset, ja perhe on mulle tärkein asia. Sitä ei tiedä mihin johtais jos alettais vaikka vaan "kavereina"tapailemaan.. Viisas näkee vaaran kaukaa ja kiertää sen!