Liittyen taas anoppiin. Aina se on tunkemassa jotakin lapseni suuhun. Tänään pullaa, ja sit kävi sanomaan et jos vaikka kahviakin vähäisen. Ja sit kun ärähtää et ei, ni tulee no ei nyt tietenkään. Pullasta kun sanoin niin alko koventaa ääntä, ja sanoi ei tässä oo mitään et pitäähän lapsen maistella kaikkee. Ja jouluna antoi pari lusikallista lanttulaatikkoa vaikka kielsin. Ja aina vaan katotaan kieroon. Kyllä vaan pistää kiukuks. Ja kaikki se pussailu koko aika naamalle millo mihinkin että en tykkää yhtää!!! Miks mummot on noin sekasi lapsen lapsista? Ja tuntuu muutenkin että millään ei oo mitään väliä mitä minä tai mieheni sanoo, ei millään. Lapsi aina omitaan ja tehään hänelle mitä lystää. Inhotta oikein nähäkkin koko ihminen. Samoin ollaan väkisin haluumassa hoitoon, että sanotaan vain et keksikää jotain menoa et minä haluan nyt olla hänen kanssa. Eiköhän me sitten pyydetä jos on tarvis. Kohan johonkin sain purkaa tätä kiukkua.*huokaus*
eikä työnnä mitään suuhun jos ei kysy. eikä mielellään mitään annakkaan kun minä olen lapsena meinannu tukehtua johokin palaseen. Pusujen antamisessa liika on liikaa!!! Hän todellakin kun on pojan kanssa niin koko ajan vain pussailee naamalle siis ihan oikeesti koko ajan ja lässyttää. Niin ja kyllä on ollut hoidossa ja kyllä mielellään annetaankin hoitoon jos meillä on meno, mutta tarkotan tässä sitä jatkuvaa rankutusta, että menkää johoki haluun hoitaa.. sitä ajan takaa. ja sitä nyt tekee aika moni sukulaine. Katsokaas hän on nyt ainoa pieni lapsenlapsi miehen puolelta 
