Mä en tajua.. tai siis toisaalta tajuan.. reilun vuoden olen sairastanu odotusajan masennusta ja synnytyksenjälkeistä masennusta. Sairastuin hirveisiin pakkoajatuksiin helmikussa 2006, odotin silloin esikoistamme, hain apua sain lääkityksen ja terapiaa... tuntuu ettei silti apua.
Mulle alotettiin sepram 20mg, raskausaikana, ja kun tyttö syntyi nostettiin 30mg:aan. Eipä juurikaan apua. sitten kokeiltiin cymbaltaa 60mg, siitä kamalat päänsäryt yms.. sit vaihdettiin parinkuukauden jälkeen efexoriin 75mg.... ja taas oltiin kuukaudenpäivät ja odoteltiin.. vitut.. nyt efexor 150mg ollu puolvuotta.Tästä on ollu apua, mutta ei kai tarpeeksi.Olen terapiat läpikäyny, jo aiempina vuosina, ennen kun olen myös masennuklsen sairastanu.
Tuntuu etten osaa nauttia edelleenkään mistään, vaikka kaikki asiat kunnossa. ihana terve tyttö, maailman paras mies, ostettiin omakotitalo yms....
pelkään etten koskaan osaa iloita, olla onnellinen. Mulla on huono omatunto että oon väsyny, enkä aina jaksa...
Miks mulla pitää olla näin?!
Itkettää ihan sairaasti.
auttakaa.
- henna
Mulle alotettiin sepram 20mg, raskausaikana, ja kun tyttö syntyi nostettiin 30mg:aan. Eipä juurikaan apua. sitten kokeiltiin cymbaltaa 60mg, siitä kamalat päänsäryt yms.. sit vaihdettiin parinkuukauden jälkeen efexoriin 75mg.... ja taas oltiin kuukaudenpäivät ja odoteltiin.. vitut.. nyt efexor 150mg ollu puolvuotta.Tästä on ollu apua, mutta ei kai tarpeeksi.Olen terapiat läpikäyny, jo aiempina vuosina, ennen kun olen myös masennuklsen sairastanu.
Tuntuu etten osaa nauttia edelleenkään mistään, vaikka kaikki asiat kunnossa. ihana terve tyttö, maailman paras mies, ostettiin omakotitalo yms....
pelkään etten koskaan osaa iloita, olla onnellinen. Mulla on huono omatunto että oon väsyny, enkä aina jaksa...
Miks mulla pitää olla näin?!
Itkettää ihan sairaasti.
auttakaa.
- henna