Mikä minussa mättää?
Päätä särkee, niin olen miettinyt tätä.
Varauksellisten ihmisten kanssa en osaa oikein jutella, menen itsekin kankeaksi. Mutta jos ihminen on vapaa ja aito, aina riittää juttua!
Minua on sanottu aina hauskaksi ja vapaaksi.
Huumorintajua ei puutu.
Mutta oletan, että jos jonkun kanssa pääsen läheisemmäksi, viimeistään siinä vaiheessa mukaan tulee luottamusta.
Näin ei varmaan monikaan ajattele?
Alan siis luottaa, jos toinen vaikuttaa siltä, että vois vaikka luottaa.
Hitsin monesti olen saanut pettyä.
Tuntuu, että on valtavasti kaksinaamaisia ihmisiä, jotka ovat "ystäviä" naamatusten ja selän takana puhuvatkin sitten paskaa.
Minulle riittää yksi kerta, vain kerran tarvii pettää. En kykene sen jälkeen enää luottamaan, vaikka kuinka koittaisin. Olen hyvin haavoittuvainen.
Tekemisissä voi olla senkin jälkeen, mutta koen, että kaikelta on pohja pois ja sitten mennäänkin hyvääpäivääkirvesvartta-linjalla.
Jos taas toinen on oikeasti luotettava ja todellinen ystävä, olen suhteellisen pian valmis antamaan vaikka pikkusormeni sen toisen puolesta.
Tiedän itsekin, että olen varmaan harvinainen siinä mielessä, että tosi ystävälle voin antaa puolet omistani ja tarvittaessa enemmänkin.
Jos luottamus olisi molemminpuolista, antaisin kaikkeni, enkä missään nimessä kokisi sitä negatiivisesti, vaan sydämestäni sen tekisin.
Mutta mutta...tällaista ihmistä ei ole vielä löytynyt. Siis joka ei olisi pettänyt luottamustani tai johon tällä hetkellä voisin edes täysin luottaa.
Oma mieheni ei ole edes sellainen. Rakastamme toisiamme paljon, mutta luottamukseen on tullut särö ja se pysyy varmaan ikuisesti.
Tässä vaivaa se, että ihmiset, joiden kanssa voisin puhua muutakin kuin hyvääpäivääkirvesvartta, käyvät vähiin.
Ja herkästi sitten olen hyvin vähän tekemisissä, jos ei muusta voi puhua.
Sellasta pinnallista läppää saan harrastaa mielestäni ihan tarpeeksi.
Minussa täytyy olla joku vialla, kun homma menee näin lähes jokaisen kanssa? Luottamusta tuskin kuitenkaan voi takaisin pakottaakaan.
Jos tästä saa sen kuvan, että olen kamalan vakava ihminen, se johtuu varmaan siitä, että murehdin nyt tätä asiaa ihan oikeasti.
Voin kertoa, etten ole kovin vakava ihminen.:xmas:
