miks aina ahistaa ku lapset lähtevät isälle?

aina pelkään että niille sattuu jotakin. jos isä ei vastaa puhelimeen ku soitan niin oon ihan paniikissa. vaikka teen kaikkee niin kauhee huoli koko ajan on! ahistaa jo ku oon niin stessaantunut ja pelkään kauheesti! lapset 4v ja 5v. ja onhan toki isällä erilaiset kasvatus jutut ku itellä, se esim antaa lasten olla kerrostalon pihalla kahestaan.niin ehkä se pelottaa... onko kellään muulla tämmöstä ongelmaa?

 

Tottakai se ahdistaa kun osa elämästä ei ole kotona. Sinun pitää luottaa vaan ex mieheesi jotta osaa hoitaa asiat oikein. Kyllä sinä totut kun lapsesi kasvavat. T: kOKEMUSTA ON

 

Tottakai se ahdistaa kun osa elämästä ei ole kotona. Sinun pitää luottaa vaan ex mieheesi jotta osaa hoitaa asiat oikein. Kyllä sinä totut kun lapsesi kasvavat. T: kOKEMUSTA ON

Peesi. Tai melkeen.... ihan kokonaan en ole 8 vuodessa tottunut :ashamed:

 

Mua ahistaa vieläkin kun tyttö lähtee isälleen vaikka on ehkä maailman paras isä!! Pikku hiljaa alkanut luottaa... Nyt ovat kohta olleet viikon Irlannissa ja mä oon selvinnyt yllättävän hyvin!!

Anna aikaa itsellesi!!

 

jos asuisin erossa lasteni isästä, en antaisi lapsia jos en olisi varma huolenpidosta. oma isäni ei osaa huolehtia pikkuveljestäni joka 7v. veli saa olla ulkona puolilta öin yms. äitini huolissaan kotona ja soittaa välillä mulle että soita isälle et katsoo pojan perään. isäni ei juo, ei polta mutta uskonto menee perheen edelle. en ole vieläkään päässy selvyyteen miksi on tuollainen koska kun olin nuori minulla oli erittäin tarkat säännöt kotona joita noudatettiin mutta vanhempieni eron jälkeen tuntuu että millään ei ole väliä. asia herättää minussa monia tunteita, joskus vihaa oman isän välinpitämättömyyttä kohtaan. vastausta toimintaan en ole saanut.

 

Ei ole kokemusta, mutta yksi näkökulma on. Miehen 6v. poika on meillä joka toinen viikonloppu. Hänen äitinsä on mun mielestä myös jollain lailla "ahdistunut" siitä tulemisesta. Ahdistunut on aika rankka sana, mutta ei haluais "irtaantua". Meillä on kuitenkin kaikki kunnossa ja poika tykkää olla ja muutenkin aina mennyt hyvin. Ja hän tietää sen, mies on tosi hyvä isä. Ehkä se on jollain lailla luonnollista tuo sinun tuntemus.

Itse kun ajattelenkin, että mun kullannuput lähtis pois edes hetkeksi, niin kyllä se jossain tuntuis.

 

Mutta kun pitää olla TODELLA PAINAVAT syyt, jos ei anna lapsia isälle... Oma huoli tai erilaiset kasvatusperiaatteet eivät syyksi riitä. Lapsella on kuitenkin kaksi vanhempaa ja molemmilla oikeus lapseen, samoin kuin lapsella oikeus molempiin vanhempiin!
"Vapaista" viikonlopuista kannattaa oppia nauttimaan!