Miks äidit ei imetä lapsiaan?

Eikö sit auta että äidin ruokavalio on täysin maidoton?

En kysy pahalla vaan silkkaa tietämättömyyttä ja uteliaisuutta.

Kyllä, juuri se auttaa, että äiti jättää maidon pois omasta ruokavaliostaan.

 

[QUOTE="kolmen lapsen äiti";24864614]Kyllä, juuri se auttaa, että äiti jättää maidon pois omasta ruokavaliostaan.[/QUOTE]

Eipäs auttanut meillä, ikävä kyllä. Olisin imettänyt, jos se olisi ollut mahdollista. Olen itse maidoton. Lapset ovat myös erittäin herkkämahaisia, joten en olisi saanut syödäkään mitään.

 

varmaan hyvän äidin pitäis imettää lapsensa parikymppisiksi asti eräiden mielestä että on varmasti suolisto kunnossa ja aivosolut kohillaan ku vanhana vetää litroittain viinaa ja röökiä.. no olipas kyllä se yöheräily ja itsensä rääkkäys sen arvoista sitten

 

alkaa tulla korvista jo tämä imetysimetysimetystissitmaitoaimetystissittely...ohan se hienoa jos pikkulapsen äidillä ei ole muuta mietittävää kun utareittensa ja muiden utareiden toiminta...huoh..kyllä se kaikilla onnistuu...öö ei onnistu! ja lapsetkin ovat erilaisia..toinen ei vaan viihdy tissillä siinä missä toinen ei halua sitä ikinä lopettaa, mutta voin sanoa että kyllä minulle on paljon tärkeämpää se että vauva saa tarpeeksi ravintoa ja helposti kuin se että sitä pitäisi tyhjässä tississä huutamassa roikuttaa ihan vain siksi että kyllä sitä maitoa sitten viikon päästä tulee eikä vauva pikku paastoon kuole. onneksi olkoon Mansikit!

 

Musta tuntuu, että moni ei saa oikeaa ja hyvää tietoa ja tukea imetykseen jo laitoksella. Kun multa ei synnytyksen jälkeen juuri mitään tullut, kuskattiin paikalle heti rintapumppu ja ahkera pumppaus muutaman tunnin välein alkoi. Kävin läpi myös rintatulehduksen ja monia epätoivoisia hetkiä imetyksen suhteen. Lopulta maitoni alkoi riittää tytön tarpeisiin noin 3-4 viikon kuluttua -ja mikä tärkeintä aloin itsekin uskoa, että maito tosiaan riittää ja jätin pullon pois. Imetyksen onnistuminen ei silti ollut mulle mikään pakko enkä ole missään tapauksessa mielestäni mikään superäiti. Enkä välitä miten muut tekee.

Nyt olen imettänyt kohta kaksi vuotta ja tietysti tässä vaiheessa menee ihan rutiinilla eikä maidon loppumistakaan tarvitse pelätä. Osaan sitä hyvin säädellä ja yhä imetän useita kertoja päivässä ja yössä. Nautin siitä yhä ihan suunnattomasti vaikka öiden rikkonaisuus on tietysti välillä raskasta. Moni yllättyy todella kuullessaan yhä imettäväni. En kai vastaa mielikuvia. Kaipa ihmiset odottavat, että olisin joku 'hippiäiti' tai ainakin valistava ja yli-innokas imetys/äiti-ihminen. Sitten kun mä olenkin ihan normityyppi, joka en juuri numeroa imetyksestäni tee, se tuntuu hämmentävän. Hassua näinkin päin.

Toivon, että mahdollisimman moni, joka haluaa imettää saa siihen oikeaa tukea ja apua!

 

En imeta siksi etta osa lapsista asuu niin kaukana - monen sadan kilometrin paassa - etta se olis tosi hankalaa kayda siella imettamassa pari kolme kertaa paivassa. Taidan olla mukavuuden hakuinen...

 

Jokaisen oma asia. Itse imetin esikoista yli kaksi vuotiaaksi, kun sujui niin hyvin ja maitoa riitti. Nyt odotan toista pian syntyväksi ja jos imetys luonnistuu, niin tissiä vaan. Mutta en silti lähde arvostelemaan muiden imetystä, jokainen tyylillään.

Mutta kyllä minuakin on kauhisteltu etenkin niiden kavereiden osalta, jotka imettivät nelisen kuukautta. Minua potutti moinen pällistely, kun ei kerran kenellekään kuulu. Annetaan tältä osin jokaisen valita se oma polkunsa.

 

Siksi en imettänyt kun en pystynyt maito ei noussu.Joten en kaipaa arvosttelua

 

Minulle on ihan sama imettääkö joku vai ei, mutta kyllähän se jonkinlaista luonnostavieraantumista kuvastaa jos muutaman kuukauden ikäisen vauvan äidiltä kysytään hämmästellen, että vieläkö imetät. Jokaisella on omat syynsä olla imettämättä ja se siitä, mutta ei sitä että imettää, kuten luonto on ohjannut tekemään, pitäisi hämmästellä kenenkään.

 

Neuvoloissa ja synnytysosastoilla liian vähän opastetaan äitejä, Suomessa on todella alhainen imetysprosentti vaikka suositukset on ihan muuta. Täysimetyksellä pitäis olla sen 6kk:n ikään. Ja jos maito ei nouse , käy kipiää tai muuten ei onnistu mutta halua on niin apua ja neuvontaa pitäisi saada. Vastahan tuosta oli ylellä juttuki asiasta, kun imetysviikko vai päivä oli menossa.
Ja osa ei halua,niin ne ei halua. Siinä on suomessaki tullut omanlainen negatiivinen kulttuuri, muissa maissa on lähes itsestään selvää että imetetään ja vauvat on vauvoja, ne asuu rinnalla väillä ja itkee välillä.

 

Imetysfanaatikot on mun mielestä hoitaneet tehtävänsä hyvin. Ääretön vouhkaaminen ja imettämättömien haukkuminen takaa sen että imetyksestä on tehty joku hemmetin suuri virstan pylväs elämässä. Eipä ihme että paineiden alla yksi jos toinen epäonnistuu. Jos sulle tuputetaan jatkuvaa ohjetta, joku on kokoajan hihassa kiinni ja utelemassa imetyksestä - ei ihme että asiasta kasvaa härkänen tuoreen äidin päässä. Ja kun äidin psyykeellä on suuri merkitys maidon nousuun. Jos aihe alkaa stressata niin taatusti loppuu maito.

Ei muuta kuin paasatkaa vaan imettämättömyyden paskuudesta ja siitä miten huonot oltavat tissimaidottomalla lapsella on... Varmasti saatte aikaa imettämättömyyttä.

Mun mielestä paljon pehmeämpi linja asiaan toisi järkeä hommaan. Että hyväksyttäisiin molemmat,imettäminen tai imettämättömyys. Sairaaloissa annettaisiin äideille valtaa, ei pakko imetystä mutta taas tarvittaessa tukea. Juuri synnyttänyt äiti on hemmetin herkässä tilassa. Siinä on turhaa pauhata mistään tieteellisistä teorioista ym. Jos äiti on väsynyt, annetaan hänen levätä- jos äiti tahtoo ja jaksaa heti alkaa imetyksen, ok. Näin saadaan se psyykekin mukaan, pehmeämmin, eikä niin että hakataan kaulimella päähän: SUN ON NYT IMETETTÄVÄ. Tai että luodaan paheksuva katse äidille joka haluaa nukkua yön synnytyksen jälkeen. Jokaisen naisen tulisi itse tunnistaa oman kroppansa vaateet synnytyksen jälkeen ja edetä siltä pohjalta. Ei jonkun opin mukaan jossa sanotaan että lapsi pitää alusta alkaen olla tissillä 24/7.

 

[QUOTE="tinttara";24864973]Neuvoloissa ja synnytysosastoilla liian vähän opastetaan äitejä, Suomessa on todella alhainen imetysprosentti vaikka suositukset on ihan muuta. Täysimetyksellä pitäis olla sen 6kk:n ikään. Ja jos maito ei nouse , käy kipiää tai muuten ei onnistu mutta halua on niin apua ja neuvontaa pitäisi saada. Vastahan tuosta oli ylellä juttuki asiasta, kun imetysviikko vai päivä oli menossa.
Ja osa ei halua,niin ne ei halua. Siinä on suomessaki tullut omanlainen negatiivinen kulttuuri, muissa maissa on lähes itsestään selvää että imetetään ja vauvat on vauvoja, ne asuu rinnalla väillä ja itkee välillä.[/QUOTE]

Höpöhöpö... vai että ihan kaikkialla imetetään ja pitkään, mut ei suomessa. OK. Pitäsköän sun nyt huvikseen varata maailman ympäri matka ja käydä vähän tutustumassa aiheeseen.

Tiedätkös mikä aiheuttaa tuon negatiivisen ilmapiirin? imetysfanaatikot. Painostus. Syyttäminen ja syylistäminen.

 

Anteeksi vain, mutta en voi sille mitään, että mulla oli kohtutulehduksia ja niihin aina 10pv:n kuurit, ja poika ei imenyt niiden aikana niin maidon tulo vain loppu, eikä alkanut enään vaikka kuinka yritin. Olisin halunnut imettää ja tykkäsin siitä, musta oli ihana tietää ja ajatella, että ruokin toista pientä. Mua harmittaa etten pystynyt imettämään kun 1,5kk :/

 

[QUOTE="tiina";24865034]Imetysfanaatikot on mun mielestä hoitaneet tehtävänsä hyvin. Ääretön vouhkaaminen ja imettämättömien haukkuminen takaa sen että imetyksestä on tehty joku hemmetin suuri virstan pylväs elämässä. Eipä ihme että paineiden alla yksi jos toinen epäonnistuu. Jos sulle tuputetaan jatkuvaa ohjetta, joku on kokoajan hihassa kiinni ja utelemassa imetyksestä - ei ihme että asiasta kasvaa härkänen tuoreen äidin päässä. Ja kun äidin psyykeellä on suuri merkitys maidon nousuun. Jos aihe alkaa stressata niin taatusti loppuu maito.

Ei muuta kuin paasatkaa vaan imettämättömyyden paskuudesta ja siitä miten huonot oltavat tissimaidottomalla lapsella on... Varmasti saatte aikaa imettämättömyyttä.

Mun mielestä paljon pehmeämpi linja asiaan toisi järkeä hommaan. Että hyväksyttäisiin molemmat,imettäminen tai imettämättömyys. Sairaaloissa annettaisiin äideille valtaa, ei pakko imetystä mutta taas tarvittaessa tukea. Juuri synnyttänyt äiti on hemmetin herkässä tilassa. Siinä on turhaa pauhata mistään tieteellisistä teorioista ym. Jos äiti on väsynyt, annetaan hänen levätä- jos äiti tahtoo ja jaksaa heti alkaa imetyksen, ok. Näin saadaan se psyykekin mukaan, pehmeämmin, eikä niin että hakataan kaulimella päähän: SUN ON NYT IMETETTÄVÄ. Tai että luodaan paheksuva katse äidille joka haluaa nukkua yön synnytyksen jälkeen. Jokaisen naisen tulisi itse tunnistaa oman kroppansa vaateet synnytyksen jälkeen ja edetä siltä pohjalta. Ei jonkun opin mukaan jossa sanotaan että lapsi pitää alusta alkaen olla tissillä 24/7.[/QUOTE]

Tätä minä myös ihmettelen että miksi nykyään ollaan niin hemmetin"herkkiä",joka toinen ihminen katsoo tai sanoo väärin. Mummot ja isomummot ei saa neuvoa enää tuoreita äitejä, siinäki ohjelmassa sanottiin että ennen mummot oli lähellä auttamassa imetyksessä, nyt on paska mummo ja asioihin sekaantuja jos sanoo että asento vois olla eri, niin helpottais imetystä..
Toki on jokaisen oma asia imettääkö, mutta jossaki suhteessa ihmiset on muuttunu niin herkkänahkaisiksi.
Miten ihmeessä yhteisöllisyyttä voi toteuttaa, jos se on asioihin sekaantumista.

 

[QUOTE="tuutikki";24865044]Höpöhöpö... vai että ihan kaikkialla imetetään ja pitkään, mut ei suomessa. OK. Pitäsköän sun nyt huvikseen varata maailman ympäri matka ja käydä vähän tutustumassa aiheeseen.

Tiedätkös mikä aiheuttaa tuon negatiivisen ilmapiirin? imetysfanaatikot. Painostus. Syyttäminen ja syylistäminen.[/QUOTE]

No tämä tieto tulee sen ylen ohjelman tietojen mukaan,joten tuskin minun kannattee lähteä sen kauemmas Olinko negatiivinen? Missä kohti? Sanoinhan että osa imettää ja osa ei, ja mietin vaan voisko siihen olla jokin apu, ja ehkä jopa asennemuutos joka auttais imetys asioissa enempi? Pohdintaa, ei syyttelyä.
Ja kaikki ei voi imettää fyysisten asioiden vuoksi, sairaus jne.

 

Anteeksi vain, mutta en voi sille mitään, että mulla oli kohtutulehduksia ja niihin aina 10pv:n kuurit, ja poika ei imenyt niiden aikana niin maidon tulo vain loppu, eikä alkanut enään vaikka kuinka yritin. Olisin halunnut imettää ja tykkäsin siitä, musta oli ihana tietää ja ajatella, että ruokin toista pientä. Mua harmittaa etten pystynyt imettämään kun 1,5kk :/

Mulla oli sama juttu, ja päälle se että lapseni syntyi pikkukeskosena eikä ollut tuossa vaiheessa vielä tissikelpoinen (1kg painava ei pahemmin ime tissiä kun nännikin on puolet naamasta...). Pumppasin ja pumppasin, 2-3h välein 24/7...Ja kohtutulehduksen ajan pumpattu maito meni suoraan viemäriin.

Mä haastankin äidit testaamaan tuota pumppausta, yötä päivää, ilman että lapsi on vierellä. Pistätte kuulkaa vaan kellon soimaan 3 tunnin välein ja käytte lypsylle. 30 minuttia per rinta, niin neuvottiin (jos maito ei kunnolla noue). Toisin sanoen pumppaukseen menee liki tunti. Sitten kippaatte aikaan saannoksen lavuaariin. Ja aloitatte uudestaan vajaan 3 tunnin päästä. Tuntuu varsinkin yö aikaan oikein kivalta. Sitten vaan aamulla pirteänä auton rattiin ja kohti sairaalaa ja lasta joka on osastolla. Toki ennen kuin menee lasta katsomaan on pumpattava että taajuus pysyy riittävänä maidon nousulle...

 

Puistattaa kokoajatus imetyksestä omalla kohdallani, muut imettäkööt . Mä en imetä. Omalla kohdallani ajatus on erittäin vastenmielistä että vauva imisi rintaaani. Ei kiitos.

 

[QUOTE="tinttara";24865061]No tämä tieto tulee sen ylen ohjelman tietojen mukaan,joten tuskin minun kannattee lähteä sen kauemmas Olinko negatiivinen? Missä kohti? Sanoinhan että osa imettää ja osa ei, ja mietin vaan voisko siihen olla jokin apu, ja ehkä jopa asennemuutos joka auttais imetys asioissa enempi? Pohdintaa, ei syyttelyä.
Ja kaikki ei voi imettää fyysisten asioiden vuoksi, sairaus jne.[/QUOTE]

Mä olen työn vuoksi aika paljon kiertänyt maailmaan ja kummastelen "ylen tilastoja". Olen siis ollut tekemisissä vauvojen ja heidän äitien kanssa.

Asenne muutos ei tule syylistämisestä jota nämä fanaattiset imettäjät harrastavat. Meillä ei enää kuunnella lainkaan äitejä vaan tuijotetaan tutkimuksiin ja tilastoihin. Ne muka kertovat kaiken mitä tarvitaan tietää. Höpöhöpö - ihminen niiden takaa on unohdettu, eli äiti. On hyvä että imetyksen edut tuodaan julki ja helppous pitkässä juoksussa. Mutta kun paine lyödään sille juuri synnyttäneelle äidille jo sairaalassa. Jos et muutamassa päivässä onnistu, sinun on tyyliin kutsuttava imetysexpertit paikalle jotka alkavat hioa imetystä kuin urheilusuoritusta.

Mitä mä olen maailmalla imetyksestä nähnyt on se että muksu otetaan rinnalle. Jos ei maitoa tule, isketään pullosta lapselle ruokaa. Lasta ei suinkaa huudateta nälässä, äidille ei aseteta aiheesta sen kummempaa painetta. Pikku hiljaa se yleensä alkaakin onnistua kun äidin kroppa tasaantuu synnytyksen jälkeen. Meillä palstat huutaa punaisena että lapselle ei lisämaitoa - se turmelee imetyksen...ei ei ei. Maalaisälli on unohtunut kokonaan. Monessa maassa imetys on luontaista ja sen annetaan herätä omaa tahtiaan, välissä lapsi ruokitaan muuten jos tarve on. Mä olen monasti kummastellut sitä, miks "vaan suomalaisilla" loppuu maidon nousu korvikemaidon antamiseen...kai se on meidän kansanperimässä, poiketaan niin paljon muista maailman ihmisistä

 

Imettämisestä on tehty liian joko tau juttu. Joko TÄYSimetät tai sitten annat korviketta. Jos äidillä alussa on ongelmia imetyksen kanssa ja joutuu antamaan lisänä korviketta, niin todella monella se imetys sitten lopahtaa siihen. Ei siksi, että maidontuotanto vähenisi, vaan siksi, että ei osata opastaa, miten sen lisämaidon kanssa toimia. Lisäksi se, että sitten toitotetaan, että vain se TÄYSimetys on ok, niin kyllähän se lannistaa. Ite tuli hormonhuuruissa itkeskeltyä, että nyt on imetys pilalla, kun jouduin alussa antamaan molemmille korviketta. Tuli olo, että sama lopettaa koko touhu, kun en kuitenkaan ole näitä TÄYSimettänyt. Ihan hullua!

 

Hei ihanaa, joku on keksinyt ihan uuden aiheen, mistä aloittaa ketju. Onpa mielenkiintoista.

 

Imettämisestä on tehty liian joko tau juttu. Joko TÄYSimetät tai sitten annat korviketta. Jos äidillä alussa on ongelmia imetyksen kanssa ja joutuu antamaan lisänä korviketta, niin todella monella se imetys sitten lopahtaa siihen. Ei siksi, että maidontuotanto vähenisi, vaan siksi, että ei osata opastaa, miten sen lisämaidon kanssa toimia. Lisäksi se, että sitten toitotetaan, että vain se TÄYSimetys on ok, niin kyllähän se lannistaa. Ite tuli hormonhuuruissa itkeskeltyä, että nyt on imetys pilalla, kun jouduin alussa antamaan molemmille korviketta. Tuli olo, että sama lopettaa koko touhu, kun en kuitenkaan ole näitä TÄYSimettänyt. Ihan hullua!

Juuri näin. Tän kun jotenkin sais järkeistettyä. Ja kun äidin päälle annetaan aikaa. Me kun toivutaan raskaudesta ja sen tuulista eri tahtiin - siihen herkään aikaan ei tartte ylimääräistä painetta. Mä olen työssäni maailmalla nähnyt monia näitä tarinoita joissa alkuun mennään pitkälti korvikeella. Toki lapsi on rinnalla säännöllisesti, mutta jos ei onnistu sillä hetkellä niin ei sitten. Myöhemmin kun äiti on toipunut ja kroppa tasaantunut - onkin siirrytty täysimetykselle. Ilman paineita, ilman sen kummempaa taikuutta. Äitin pää vaan on pysynyt aisoissa, psyyke kunnossa.

 

[QUOTE="tuutikki";24865092]Mä olen työn vuoksi aika paljon kiertänyt maailmaan ja kummastelen "ylen tilastoja". Olen siis ollut tekemisissä vauvojen ja heidän äitien kanssa.

Asenne muutos ei tule syylistämisestä jota nämä fanaattiset imettäjät harrastavat. Meillä ei enää kuunnella lainkaan äitejä vaan tuijotetaan tutkimuksiin ja tilastoihin. Ne muka kertovat kaiken mitä tarvitaan tietää. Höpöhöpö - ihminen niiden takaa on unohdettu, eli äiti. On hyvä että imetyksen edut tuodaan julki ja helppous pitkässä juoksussa. Mutta kun paine lyödään sille juuri synnyttäneelle äidille jo sairaalassa. Jos et muutamassa päivässä onnistu, sinun on tyyliin kutsuttava imetysexpertit paikalle jotka alkavat hioa imetystä kuin urheilusuoritusta.

Mitä mä olen maailmalla imetyksestä nähnyt on se että muksu otetaan rinnalle. Jos ei maitoa tule, isketään pullosta lapselle ruokaa. Lasta ei suinkaa huudateta nälässä, äidille ei aseteta aiheesta sen kummempaa painetta. Pikku hiljaa se yleensä alkaakin onnistua kun äidin kroppa tasaantuu synnytyksen jälkeen. Meillä palstat huutaa punaisena että lapselle ei lisämaitoa - se turmelee imetyksen...ei ei ei. Maalaisälli on unohtunut kokonaan. Monessa maassa imetys on luontaista ja sen annetaan herätä omaa tahtiaan, välissä lapsi ruokitaan muuten jos tarve on. Mä olen monasti kummastellut sitä, miks "vaan suomalaisilla" loppuu maidon nousu korvikemaidon antamiseen...kai se on meidän kansanperimässä, poiketaan niin paljon muista maailman ihmisistä [/QUOTE]

Olet varmasti ihan oikeassa, juuriki se että pakkopullaksi tehty imetys on aiheutanu juuriki päinvastaisen reaktion. Imetys on luontaista ja ainahan se ei ole kivaa, niin raakasti kuin sanonki. Lapset ei turmellu korvikkeella,vaan kasvavat jopa rintalapsia paremmin. Enkä minä ketään syyllistä, minä en tykänny imettämistä jopa välilä vihasin kun lapsi asui rinnalla, ja ymmärrän hyvin ettei niin monikaan halua tehdä. Laiskuus itsellä ja se ettei lapsi juonu pulloa tekivät suurenosan, että imetin reilu vuoden ikään.

 

Imetin 5,5kk, sitten vähäiset imetyskerrat loppuivat kokonaan 6kk kohdalla. Maitoa tuli pakkaseen asti, tukea oli tarjolla ja hainkin sitä netistä. Kaikki oli hyvin 3kk asti, tiheän imun kausia ylitettiin, eikä ollut rintatulehduksia tai muuta. Tytsi vaan päätti 3kk iästä alkaen, että rintaraivarit ovat jees. Imetin sinnikkäästi jumppapallon päällä pomppien ja lopulta tyttö suostui syömään raivoamisen jälkeen vain silloin, kun kävelin ympäri asuntoa imettäen. Imetys onnistui helposti vain yöllä. Iltaisin raivohuutoa ja lopulta nukahtaminen rinnalle vauva vähän syöneenä, mutta kaiken antaneena. Paino vauvalla alkoi laskea ja sitten otettiin neuvolan ohjeesta kiinteitä maisteluun 4kk iässä.

Kiinteät upposivat paremmin kuin hyvin, yhtään vatsaongelmia ei tullut. Imetys ei vain onnistunut ennen kiinteää, välissä tai ennen. Pikku hiljaa maitoa annettiin pullosta useammin, aluksi ekan kuukauden maito oli pakkasesta pumpattua maitoa. Tadaa! Raivoamiset ja päivittäiset itkut loppuivat, tyttö alkoi syödä erilaisia soseita hyvällä ruokahalulla ja pulloa maidosta ruuan kanssa ja pelkästään maitoaterioita ilman huudattamista. Rintaa ei tuntunut kaipaavan yhtään ja yksi kerrallaan imetyskerrat vähenivät kuukauden sisällä. Lopulta hylki täysin ja silloin tuntui luonnolliselta lopettaa imetys kokonaan, kun pumppaaminen kävi niin työlääksi. Yöllä tyttö ei enää herännyt syömään 6kk jälkeen ja voi sanoa, että koko perheen hyvinvointi parani.

Imetyksen lopetusta en tuossa tilanteessa ole katunut. Nyt toisen kanssa pyrin kuitenkin pidempään imetykseen ja toivon, että olen oppinut virheistäni. Meillä väsyttiin ainaiseen itkuun ja raivoamiseen ja korvikeruokinta oli meidän perheessä tuossa tilanteessa hyvä ja oikea ratkaisu.

 

Kyllä minä sanoisin, että pääsääntöisesti ne ovat nimenomaan äidit, jotka lapsia imettävät. Itse en ole törmännyt muunlaisiin imettäjiin.

 

Sain tässä joku viikko sitten tietää että oma äitini imetti minua 2 viikkoa. Ensin olin silleen että mitä ihmettä, MIKSI?? Ei siihen tainnut mitään erikoisempaa syytä olla.

Mutta sitte toisaalta, paljon väliä? Enpä usko että olisin yhtään sen terveempi tai tervepäisempi jos olisin rintamaitoa saanut sen vuoden. Vai onko siitä jotain tutkimusta tehty?