Mikäs "tyyppi" te olitte koulussa?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aamuntorkku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No mä olin se joka seurusteli koko kouluajan (yläaste ja lukio) koulun suosituimman pojan kanssa ja voi sitä draamaa kun muut suositut muijat yrittivät kaikkensa että meillä olis mennyt poikki.
 
Minä olin semmoinen tavallinen.Ala-asteaikana minua kiusattiin jonkun verran ja yläasteella sekin loppui.Eipä minussa mitään kovin ihmeellistä ollut vielä lukioaikanakaan. :D Menin vähän sillä mentaliteetilla,että hoidetaan tämä koulu tästä nyt niin saa keskittyä kaikkeen hauskempaan.
 
[QUOTE="Laura";23222397]No mä olin se joka seurusteli koko kouluajan (yläaste ja lukio) koulun suosituimman pojan kanssa ja voi sitä draamaa kun muut suositut muijat yrittivät kaikkensa että meillä olis mennyt poikki.[/QUOTE]
;) Vieläkö ootte yhdessä?
 
Hmm.. vaikea kysymys.. Kuuluin kyllä suosittujen tyttöjen ryhmään, mutta en ollut mikään luokan kaunotar... Ei meistä kukaan ollut erityisesti... En ollut hyvä koulussa enkä huono, hiukan kapinoin ja kovistelin... Seurustelin lähes koko yläasteen ja kauppiksen vanhemman pojan kanssa vakavasti...
 
Niin, en ollut missään nimessä kiusattu enkä kiusaaja tms. Ja minulla oli kavereita paljonkin, ts. kuuluin porukkaan, olin hyvä oppilas ja minulla oli joitakin erityistaitoja, joita ehkä jotkut ihailivat.Mutta, jotain kuitenkin puuttui. Jollain lailla tunsin riittämättömyyttä ja ulkopuolisuutta, en osaa tarkkaan eritellä miksi oikeastaan. ...Myöhemmälläkin iällä tunnen joskus, että en "kuulu joukkoon", esim työpaikalla, vaikka olenkin suosittu jkne...Minulla on aina ollut ystäviä ja nyt aikuisiällä löysin yhden todellisen hengenheimolaisen
 
Olin hiljanen hissukka ala-asteella, yläasteella muutuin vähän avoimemmaks. Minua syrjittiin ja hyljeksittiin, nimiteltiin koko peruskoulun ajan, mutta ysillä ehkä opin pitämään puoliani. Olin se, joka alkoi seurustella vasta lukiossa ja se, joka lukiossa istui vaan tietokoneella ja ryyppäsi kotona. Aika hauskaa.

Niin, ja seiskalla olin ehdottomasti se, joka ei osannut meikata ollenkaan. :rolleyes:
 
yläasteella olin kiusattu,mutta valitettavasti kiusasin itse myös erästä tyttöä :/ häneltä kuitenkin olen pyytänyt anteeksi jo kovasti kadun kiusaamista,nykyään olemme väleissä.minua kiusattiin siitä että tykkäsin paljon lapsista ja kävin pikkusiskoni kanssa usein keinumassa ym :O sitten koko luokka sai hyvät naurut kun menin työharjoitteluun päiväkotiin..vielä tänä päivänäkään en ymmärrä mitä naurettavaa siinä on.sitten sen seurauksena aloin itsekkin kiusata,enkä puolustele itseäni millään tavalla.typerä olin :ashamed:
 
Olin koulussa se mikä nytkin: Kiusattu. Pari kaveria oli koulussa, mutta kääntyivät aina minua vastaan jos joku muu tuli pilkkaamaan. Ihan niin kuin nytkinnämä nk.kaverit aikuisiällä.
 
Ala-asteella kadehdittu urheilullisten ominaisuuksieni takia, kaikille mukava tyyppi. Ylä-asteella kokeilunhaluinen ja viikonloput menivät rellestäessä. Koulunkäyntiä se ei kyllä haitannut, numerot olivat loistavia. Koulussa hyvä, vapaa-ajalla "pahis"-tavat omaava olevinaan muka "kovis".
 
isokokoinen, puhelias ja kovaääninen tyttö.. luokan priimus... harrastin urheilua ja mulla oli paljon kavereita... lihavuudestani ei juuri koskaan kiusattu, tai en ainakaan antanut sen liikuttaa minua.... mikä mä sitte olin?? :D
 
Mä kuuluin siihen suosittuun porukkaan, ja olinpas mie sen "johtajaki" :D
Ihanaa aikaa oli kyllä, pakko myöntää. Nyt siitä itsevarmasta nuoresta teinitytöstä on tullut hiljainen hissukka jolla siipi maassa...
 
Kuuluin sellaisten melko huomaamattomien, tavallisten tyttöjen ryhmään. Oltiin sellaisia hauskoja, hieman taiteellisia tyttöjä. Melko arka olin muiden kuin kaverien kanssa.
 

Yhteistyössä