Mulla oli 18.11. suht nopea synnytys. Avautuminen kesti muutamia tunteja ja oli kalvot puhkaistu ja sain tippaa ja sillä ei edennyt minnekään. Sitten vihdoin olin 4,5 cm auki ja sain spinaalin, kun siihen asti en ollut saanut muuta kuin ilokaasua, joka sekin vei kipua pois jonkin verran.
Ei mennyt kauaa kun tunsin ihanan lämmön jäsenissäni ja tunsin rentoutuvani täysin. Yhtäkkiä olinkin kokonaan auki, ei vienyt kauaa ja vauva oli jo tulossa, sain alkaa ponnistaa, vauva syntyi yhden supistuksen aikana minuutin ponnistuksella. Oli pieni vauva 2070 g ja 45 cm ja tuli tosi helposti. En tuntenut yhtään kipua kun ponnistin ja spinaali kerkes just apuun.
Pidin kyllä tosi hyvänä apuna varsinkin näin nopeassa synnytyksessä, paikat aukes tosi nopeasti ja kipuja ei ollut, silti tiesin ja tunsin, koska ponnistustarve tuli. Synnytyksen jälkeen en juuri tiennyt synnyttäneeni, olo oli loistava ja verta menetin vähän, enkä revennyt tai leikattu. Kävelin siitä synnärin suihkuun ja pukeuduin ja kävelin mieheni kanssa osastolle, vauva vietiin n. kolmeksi vuorokaudeksi keskolaan lämpöjen ja keltaisuuden takia. Kävin siellä imettämässä ja syöttämässä ja hoitamassa. Pääsi sitten vierihoitoon ja meillä tuli viikko sairaalassaoloa ja sitten pääsimme kotiin, vauvan paino oli silloin 2035 g, oli tosi pieni, mutta hyvin pärjättiin, kyseessä kolmas lapsi.
Vauva on oikein pirteä tyttö, painoa tällä hetkellä jo melkein 3,5 kg ja pituutta n. 50 cm ja ikää tänään 7 viikkoa. Lypsin alusta asti pulloon, kun ei jaksanut imeä kauaa rinnalla, väsähti helposti, siksi sai pullosta ja imetin lisäksi. Nyt olemme siirtymässä jo imetykseen, pulloa enää vähemmän tarvii. Hyvin kasvaa! Maitoa tullu alusta asti mulla hyvin.