Mikä vituttaa ystävässäsi?

Se ettei voi luottaa siihen mitä ollaan sovittu. Erään ystäväni piti tulla meille pariksi päiväksi kyläilemään (asutaan eri paikkakunnilla). Leivoin ja siivosin innoissani, lupasi ilmoittaa millä junalla tulee. Eipä kuulunut muikista mitään, siis ei yhtään mitään. No, onneksi saan sapuskat pakkaseen, painukoon hiiteen koko ns. ystävä. Ärsyttää...olisi edes ilmoittanut ettei jaksakaan tulla. Mitään todellista estettä tuskin hänelle tuli, kuuluupa vain rouvan tapoihin. Silti menen aina halpaan. Jotenkin tuntuu ettei mua arvosteta hevonpaskan vertaa, kun ei edes vaivauduta informoimaan mitään vaihtuvista suunnitelmista.

Oletpa kultainen ystävä

Lähdin viime vuonna toiselle puolelle kylään Suomea. Yhteensä matkustamiseen meni noin 7 tuntia.
Vastaanotto oli ihan ok, mutta ei edes kahvia keitetty. Paikkaan tuli toinenkin vieras, joka kysyi voiko kahvit keittää minulle ja niinpä hän keitti. Viikonlopun aikana kävin hakemassa läheisestä kaupasta itselleni jotain aamupalaa + jotain päiväksi.
Ei ole ihan tuollaista vastaanottoa koskaan ollut! Itse kanssa laitan ja leivon koko jääkaapin täyteen ja arvostan vieraan tuloa.
Minua on nytkin kutsuttu, mutta en tiedä menenkö nyt. On niin pitkät matkatkin.

 

Mua vituttaa ystäväni laiskuus. Kaikkialle pitää mennä autolla vaikka matkaa olisi yksikilometri.

Sama

 

Se, että ehdotellaan sitä ja tätä menoa silloin ja silloin yms. mutta sitten kun itse kyselen perään leidin kalenteri onkin buukattu seuraavalle kymmenelle viikolle. Mä en ole ehdotellut pariin vuoteen edes tapaamisia enkä kutsunut kylään kun tapana on ollut tehdä oharit jos on sattunut olemaan parempaa menoa tiedossa.

 

Moni pieni asia ärsyttää aina välillä,mutta koitan enimmäkseen olla välittämättä,koska tiedän olevani itsekin välillä aikamoisen ärsyttävä. Tuollaiset oharit ei kyllä kuulu ystävyyteen (ilman tosi hyvää syytä),itse en jaksaisi olla tekemisissä. Mua ärsyttää jo se,ettei ystävä soita taikka viestitä takaisin kohtuullisen ajan sisällä. On epäkohteliasta,mutta joskus on tietenkin itselläkin päässyt näin käymään.

 

Mun parhaassa ystävässä ei vituta kerta kaikkiaan mikään.

Ollaan samanlaisia laiskureita, välillä innostuvia, välillä ystävöidään niin v_sti ja sitten ei taas soitella viikkokausiin. Kun on hätä voi kaatua ystävän niskaan - mutta pitää olla tosi hätä, ja sitten ei tietty silloin jos ystävällä on joku muu hätä päällänsä.

Hitsi kun mulla onkin hyvä ystävä.

 

[QUOTE="hmh";26744153]Mun parhaassa ystävässä ei vituta kerta kaikkiaan mikään.

Ollaan samanlaisia laiskureita, välillä innostuvia, välillä ystävöidään niin v_sti ja sitten ei taas soitella viikkokausiin. Kun on hätä voi kaatua ystävän niskaan - mutta pitää olla tosi hätä, ja sitten ei tietty silloin jos ystävällä on joku muu hätä päällänsä.

Hitsi kun mulla onkin hyvä ystävä.[/QUOTE]

Niin mullakin...muutama tosi ihana ystävä! Mutta sitten on yksi tällainen vähemmän omistautunut...tai se on oikeastaan sukua, mikä selittänee paljonkin.