Hyväksyn ne asiat, joita vastaan pullikoiminen ei auta, elän haluamatta mitään ja elän "työteliäässä yksinäisyydessä" etsien keinoja tehdä maailmasta meille kaikille parempi paikka. Pyrin olemaan sekoitus utilitarismia, zeniä, epikurolaisuutta yms. Kilvoittelu on kovaa, joskus sitä täytyy pysähtyä miettimään, mitä elämäänsä oikeasti tarvitseekaan. Minun kohdallani totuus on, että aika vähällä pärjää. Onni on mielentila, eikä siihen vaikuta mikään ulkoinen.