Mulla on maalaisjärkeä ja osaan käyttää sitä. En pelkää kasvattaa lapsiani julkisillakaan paikoilla. Olen itsepäinen ja johdonmukainen; tarvittaessa jaksan toistaa asiaa vaikka 10 000 kertaa, mutta periksi en perkele lapselle anna. En ole avuton lasteni suhteen, vaan langat on aina pysyneet mun käsissä. Olen lapsilleni auktoriteetti, mutta myös hassu äiti jonka kanssa voi vitsailla ja hölmöillä, ja äiti joka pussailee & halaa. Vaikka olisin eri mieltä mieheni kanssa lapsiin liittyvissä asioissa, niin en koskaan jyrää miehen mielipidettä ainakaan lasten nähden, vaan vedetään yhtä köyttä - annan miehelle tilaa olla omalla tavallaan isä, en vaadi häntä toteuttamaan vanhemmuutta mun tavallani.
Mm. siksi mä olen mielestäni hyvä äiti. Riittävän hyvä. En täydellinen todellakaan, mutta hyvä. Ja haluan olla hyvä. Pidän siitä, että lapset tavallaan haastaa mut joka päivä. Pidän siitä, että aina tulee eteen jotain uutta. Ettei vanhempana ole koskaan valmis, vaan kasvaa ja kehittyy koko ajan lasten mukana.