Mikä tekee sinusta hyvän äidin / isän?

Kun täällä tuntuu olevan täydellisiä tapauksia' - jotka ei ainakaan tekisi näin! - Ja varsinkaan ei noin! Niin ruvetaan yhdessä kiillottamaan timantteja siihen vanhemmuuden kruunuun!!

 

Välillä tuntuu ettei mikään. Ennen oli pitkä pinna lasten kanssa, enää ei ole.

 

Annan lapsille tilaa kasvaa, eli luottamus pelaa, mutta tukea saavat.

 

Lapset saa ruokaa ja niillä on vaatteet
Käytän päihteitä todella harvoin ja lapset ei koskaan näe mua humalassa (lasillisella terassilla kylläkin)
En ruummillisesti kajoa lapseen kurittaakseni
Niillä on kotiintuloajat ja pienempi ei ulkoile yksin
Katson että peseytyyvät ja saavat riittävästi unta, eli huolehditaan ajoissa nukkumaan
Kerron joka päivä miten hyviä ovat ja rakkaita

 

En tiedä. Ehkä se, että osaan muuttua ja muuttaa tapojani. Että kasvan kasvattajana.

 

Kuuntellen lapsiani, heti vauvasta asti, mutta silti vanhemmilla on viimeinen sana. Olen rento ja reilu, mutta tarvittaessa myös tiukka ja on rajoja joista meillä ei luisteta milliäkään.

 

Mulla on maalaisjärkeä ja osaan käyttää sitä. En pelkää kasvattaa lapsiani julkisillakaan paikoilla. Olen itsepäinen ja johdonmukainen; tarvittaessa jaksan toistaa asiaa vaikka 10 000 kertaa, mutta periksi en perkele lapselle anna. En ole avuton lasteni suhteen, vaan langat on aina pysyneet mun käsissä. Olen lapsilleni auktoriteetti, mutta myös hassu äiti jonka kanssa voi vitsailla ja hölmöillä, ja äiti joka pussailee & halaa. Vaikka olisin eri mieltä mieheni kanssa lapsiin liittyvissä asioissa, niin en koskaan jyrää miehen mielipidettä ainakaan lasten nähden, vaan vedetään yhtä köyttä - annan miehelle tilaa olla omalla tavallaan isä, en vaadi häntä toteuttamaan vanhemmuutta mun tavallani.

Mm. siksi mä olen mielestäni hyvä äiti. Riittävän hyvä. En täydellinen todellakaan, mutta hyvä. Ja haluan olla hyvä. Pidän siitä, että lapset tavallaan haastaa mut joka päivä. Pidän siitä, että aina tulee eteen jotain uutta. Ettei vanhempana ole koskaan valmis, vaan kasvaa ja kehittyy koko ajan lasten mukana.

 

Annan elämään eväät, kasvatan ja tuen joka päivä. kerron miten rakastan. En kajoa lapseen fyysisesti ja osaan olla lähes aina pulmatilanteen tullen rakentava. joskus tietty pinna menee, mutta usein jaksan olla rauhallinen

 

Olen turvallinen, luotettava ja lasnä. Oikeasti kiinnostunut lasteni asioista. En ole liian tiukka, mutta en suostu pompoteltavaksi. Ja osaan myös hullutella

 

Osaan antaa periksi, kun on sen aika.

 

Osaan myöntää virheeni.

 

No joo, kerronpa itsekkin Eli olen läsnä. Osoitan rakkautta teoin, ja sanoin. Olen pyrkinyt luomaan sellaiset välit, että luokseni voi tulla minkälaisen asian-ja tilanteen kanssa. Ja yhdessä keskustellaan ja pyritään löytämään ratkaisuja.

Olen johdonmukainen. Lauletaan ja nauretaan. Mutta liian usein myös huomaan miettiväni riittämättömyyttä - Olenko tarpeeksi hyvä äiti? Jääkö lapsille hyvät lapsuusmuistot?

Voiko kukaan sanoa olevansa valmis vanhempi?

 

[QUOTE="hih";26340575]

Voiko kukaan sanoa olevansa valmis vanhempi?[/QUOTE]

Toivottavasti ei, mutta luultavasti niin ajattelevat ihmiset muutenkin kokevat itsensä, miten sen sanoisi, valmiiksi tai paremmiksi, vertaavat itseään muihin. En tiedä. Vanhempi minusta enemmän on oppilaan asemassa (huono sana, tiedän), kuin lapsi. Tai pitäisi olla.

 

Olen onnistunut luomaan lapselle selkeät rajat ja osaan pitää niistä kiinni.

 

Mä rakastan mun lasta ja asetan sen etusijalle.