Mikä tässä on?

Tuntuuko teistä koskaan jotka olette kotiäitinä niin tylsältä viikolla tai viikonloppuna?? Mä en ymmärrä ku jotku sanoo että ei aika riitä kaikkeen...Mikä mua/meitä vaivaa ku musta tuntuu välillä tosi tylsältä pyöriä kotona ja aika matelee välillä vaikka mulla on omakin harrastus niin tuntuu että me vaan pyöritään viikonloppunakin vaan kotona vaikka me käydään ainakin kerran päivässä ulkona äh ymmärtääköhän kukaan...lapset on 2v ja 4v. Joskus käydään kylässäkin. Mutta en ole tyytyväinen en tajua. Sitte koko ajan tuntuu että mitäkähän tehtäs mihin mentäs...TYLSÄÄ..... :'( Kävelen vaan edes takas välillä istun.....Onko tämä epänormaalia?

 

Mulla on vähän sama fiilis, tytöt 1 v ja 3 v. Aamut menee yleensä ihan hyvin kun on koko ajan jotain tekemistä, aamupala -> pihalle -> sisälle -> ruokaa -> päikkärit -> välipala, mutta sitten iskee tylsyys. Me yleensä vielä nähdään kavereitakin vaan aamupäivisin ja iltapäivällä ei ees viitsi mennä pihalle. Lapsetkin monkuu vaan, että koska se isi tulee kotio ja koska ne lastenohjelmat alkaa jne jne...

Olen ratkaissut asian niin, että mun on aika palata takaisin työelämään! vielä en tosin raaski, koska tuo pienempi on vasta 1-v, mutta kunhan täyttää ens syksynä 2, niin meikä akka lähtee töihin ja saa taas elämälleen uutta, erilaista, sisältöä!

 

Mene töihin, hyvä nainen!

 

Ongelma on ilmiselvä puutostauti! Nimittäin tekemisen puutteesta johtuva. Keksi itsellesi joku harrastus, mitä pystyt harrastaan lastenkin kanssa. Itselläni se on käsityöt ja joskus harvoin kun löydän hyvän kirjan, ni istun nenä kiinni siinä ainakun vaan mahdollista. Käsitöitä aloin harrastaan 4 vuotta sitten ku mentiin naimisiin ja liekkö ollut ainuttakaan päivää ilman. Minä oon semmonen ihminen että tulisin hulluksi jos joutusin oleen vaan ja istuun. Niin kauan ku lapset vaan tyytyväisenä leikkii ni teen omia hommia. Laiminlyöntiä varmaan. Mutta onnellisempia ne silti on ku äitiki on mitä jos äiti olis kokoajan ku tulisilla hiilillä. Myöski jumppa on ehoton ykkönen. Tosin joskus se pakkaa naurattaan ku lapset ihmettelee että mitähän tuo äiti oikein touhuaa.

 

jos tuntuu että lapsi on vielä liian pieni tarhaan vietäväksi niin miten olisi esim.etälukio?sitähän voi kotoa käsin käydä eikä tahdinkaan tarvitse olla tappava.

 

Olen yhden lapsen äiti ja kotona olen, jos mulla tulis tekemisen puute käyttäisin sen jumppaan tai johonkin omaan juttuun, siinä samalla kun voi seurata lastenkin touhuja. Meillä vaan tuntuu että sellasia hetkiä ei vielä ainakaan ole, poju 1,5v.

 

Mitä ne harrastukset on jota voi lapsenkin kanssa tehdä?!! Mulla on niiiin tylsää koko ajan. Miehellä on mielenkiintoinen työ, eikä kaipaa/jaksa mitään sen lisäksi. Mä alan taas masentua, kun olen niin turhautunut tähän peukaloiden pyörittelyyn... :'(

Meidän pojan kanssa ei voi edes kaupungilla oikein käydä, kun ei se siellä yhtään viihdy (ihan ymmärrettävää kyllä). Käsitöitä olen tehnyt, mutta sekään ei ole ihan helppoa 1,5-vuotiaan langan repijän kanssa.

Töihin tai opiskelemaan menisin muuten, mutta en halua vielä viedä poikaani hoitoon. Jotain sisältöä olisi pakko keksiä, ettei tarvitsisi vain selviytyä aamusta iltaan ja taas seuraavaan. Auttakaa ihmiset!

 

Mul oli sama homma kotona muksun kans ollessa. Miehenkin kans tuli riideltyä paljon enemmän kun kotona lietsoi ittelleen aina jonkun hepulin ja purki pahan mielen sitten mieheen. Mieskään ei todella voi ymmärtää kuinka yksitoikkoista ja puuduttavaa lapsenhoito ja arkirutiinit voivat olla. Vaikka lapsi on ihana ja sen haluu kotona hoitaa niin tää on se toinen puoli.
Minäkin olen ihminen joka kaipaa haasteita, älyllisiä keskusteluja ja ponnisteluja jonkin eteen. Mä ratkaisin ton tympääntymisen niin, et jatkoin opintojani neidin tullessa 1 v. Tuolloin kävin yliopistolla vain 2 tai 3 kertaa vikkossa ja silloinkin yleensä vain nelisen tuntia.Välillä oli viikkoja etten käynyt koululla ollenkaan. Muksun ei siis tarvinnut olla hoidossa pitkään ja usein. Mulla tämä toimi. Kotipäivinä sitten olikin ihana puuhastella tytön kans.
Jätä lapsesi vain miehellesi useampana iltana viikossa, jos esim tälläinen osa-aika hoito ei ole mahdollisuus. Etsi jotain haastavaa kuten jo aiemmin esitetty iltalukio tai avoin yliopisto (usein mahdollinen myös ei-yliopistopaikkakunnilla) Miehellä on kuitenkin haastava työ. Hän saa virikkeitä ja aikuiskontakteja sieltä. Hänkin voi varmasti "uhrautua" lapsensa eteen sen verran, että omistautuu täysin lapselle useina iltoina viikossa. Äitikin on oman raskaan työpäivänsä lapsen kanssa kotona tehnyt ja tarvitsee asioita, joissa voi olla saavana osapuolena. Minusta täysin höpöhöpöä on nämä puheet, että mies on kuitenkin töissä päivät ja tarvitsee leponsa illalla. Hänkin ottakoon osansa vauva- ja pikkulapsiarjesta. Se on ohimenevä vaihe. Töissä voi ehkä joskus olla vähän väsyneempi, mutta se kuuluu asiaan. Harvoin nimittäin kuulee isistä, jotka ovat aivan puhki ja loppuunpalaneita pienten lasten hoidosta. Useampia äitejä tiedän kuitenkin... Lisäksi isä kuitenkin hoitanee työnsä kunnialla vaikka joskus väsyneempi onkin. Äidin taas tulisi jaksa päivisin olla läsnä lapselleen. Kaikki tietävät, että masentunut äiti on lapsen henkiselle kehitykselle iso riski.
Tekstistä taisi tulla vähän paatoksellinen, mutta tulipahan sanottua se, mitä ajattelen näistä isistä, jotka jättävät lastensa äidin hoitamaan lapsia myös illat, koska heidän tulee jaksaa töissä seuraavana päivänä. (En tarkoita, että kirjoittajan mies olisi juuri tällainen)
Jaksamisiin. Jätä lapsi jonnekin säännöllisesti ja etsi itsellesi henkisiä voimavaroja ja uusia ajatuksia herättäviä asioita. Henkinen tylsistyminen on alku masennukselle. Itse kokemuksesta tiedän. Hyvää jatkoa ja jaksamisia :hug:

 

yksi minkä epäilen vaikuttavan tylsyyteenne on kun ei ole aikuiskontakteja, päivät pitkät vaan lasten kanssa yksin ja illalla mies juttu toverina... tämä on ollu monen tuttavani ongelma, joka on sitten jotenkin pitänyt ratkasta... itsekkin pelkään kun jään kotiin mammalomalle että miten aikuiskontaktien käy, mutta oma aktiivisuus on silloin suuressa osassa. Voimia kaikille kotiäideille :hug:

 

Kiitos tuesta. Välillä käy mielessä aloittaa joku opiskelu kun multa puuttuu ammatti kokonaan sain esikoisen 17.vuotiaana ja siitä asti ollut siis kotona. Mutta nyt olen kahden vaiheilla kolmas lapsi vaiko opiskelu....koska kerkeän kyllä opiskella vaikka mitä kun ikää ei ole paljon. Sitten taas tuntuu että jos en lasta tee nyt lähiaikoina niin kaduttaa. Mutta se kotona olo tuntuu välillä niin arghhh!!! Sekavaa =)