mikä vahinko sinulle on sattunut?Alkuperäinen kirjoittaja Piipa:kätilö |O jos vielä vahinko käy niin synnytän jossain metsässä yksin.
mie olin kuopusta tehessä vissiin niin rasittava tapaus ettei muhun kannattanu tuhlata hyviä puudukkeita. ponnistusvaiheessakin kehtasin "ylinäytellä" kun supistukset repi vasenta kylkeä ja jalkaa (siinä on pieni hermovaurio erään leikkauksen jäljiltä, ja olin valmis kaluamaan hampaillani irti koko jalan).Alkuperäinen kirjoittaja omena:mikä vahinko sinulle on sattunut?Alkuperäinen kirjoittaja Piipa:kätilö |O jos vielä vahinko käy niin synnytän jossain metsässä yksin.
Samma här! |OAlkuperäinen kirjoittaja vieras:Mulla ainakin eniten sattu se kun painelivat istukan ulos. Ei se ite synnytyskään mitään herkkua ollut mut siin vaihees kun kätilö rupes painelee istukkaa niin ois kieltämättä tehny mieli täräyttää kuonoon.
Mulla kans tämä vaihe oli inhottavin. Kätilö vaan käski "hengitellä" supistukset pois.. Kyllä kävi monta ajatusta mielessä, millä "hengitän" ja heitän sen käskyttäjän pois.Alkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:Kamalinta oli se ponnistamisen tarve, kun kohdunsuu on lähes auki, mutta ei kuitenkaan saa vielä ponnistaa, ja on sellainen tunne että perse räjähtää just nyt |O
sama mullaAlkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:Kivuliainta...ei mikään, ei mun kummassakaan synnytyksessä.
Kamalinta oli se ponnistamisen tarve, kun kohdunsuu on lähes auki, mutta ei kuitenkaan saa vielä ponnistaa, ja on sellainen tunne että perse räjähtää just nyt |O
Ärsyttävää on ollut myös se, ettei tiedä kauanko synnytys vielä kestää.
mä peesaan tätä vielä myös. nimenomaan se kun ei tiedä kauanko sitä piinaa vielä kestää. muistan kun itse tuijotin salin kelloa ja mietin että "kyllä se kolmeen mennessä on mulla sylissä"..kello tuli kolme... "no kyllä se viiteen mennessä on mun sylissä"...kello tuli viisi... |OAlkuperäinen kirjoittaja AleXAN:sama mullaAlkuperäinen kirjoittaja Ravistettava:Kivuliainta...ei mikään, ei mun kummassakaan synnytyksessä.
Kamalinta oli se ponnistamisen tarve, kun kohdunsuu on lähes auki, mutta ei kuitenkaan saa vielä ponnistaa, ja on sellainen tunne että perse räjähtää just nyt |O
Ärsyttävää on ollut myös se, ettei tiedä kauanko synnytys vielä kestää.
tätä mä kauhulla oon ajatellut et jos seuraava tuleekin paljon hitaammin. Ekasta kun olin klo 4,40 sairaalassa ilmottautumassa ja 6,18 oli poika sylissä. oli kätilö vähän ihmeissään kun olin 5cm auki kun menin ja kun oli rupeemassa valmistelee epiduraalia niin olinkin jo 10cm auki ja totes et voit ruveta ponnistaa. Siin vaihees olin et "mitä, nyt jo?"Alkuperäinen kirjoittaja Piipa:mä peesaan tätä vielä myös. nimenomaan se kun ei tiedä kauanko sitä piinaa vielä kestää. muistan kun itse tuijotin salin kelloa ja mietin että "kyllä se kolmeen mennessä on mulla sylissä"..kello tuli kolme... "no kyllä se viiteen mennessä on mun sylissä"...kello tuli viisi... |O
Sama vika :kieh:Alkuperäinen kirjoittaja Piipa:kätilö |O jos vielä vahinko käy niin synnytän jossain metsässä yksin.