Mikä sinua motivoi laihduttamaan?

Eli mikä teitä innostaa, kannustaa, saa jatkamaan laihduttamista?

itselleni kun tulee päivä jolloin kaikki on harmaata, mikään ei mahdu päälle, kaikki maistuu taivaalliselle ja voisin syödä vaikka norsun eikä sekään tuntuisi missään.
Lopulta kun tuntuu että kaikki usko ja toivo on mennyt kilojeni karistamiseen kaivan kaapistani housut jotka ovat mahtavat, mutta pikku juttu jottei ne "aivan" vielä mahdu päälle. Silloin saan kipinän, vielä minä näihi muuten mahdun. Stepperillä paukutan ahkeraan nykyään idolsien yms kivojen ohjelmien parissa. Täydelliset naiset kannustavat jatkamaan sillä minustakin tulee vielä yhtä upea, solakka ja omanarvonsa tunteva nainen, äiti, kuten sarjassa esiintyvät naiset ovat.
:attn:

 

Jos tuntuu että tökkii, niin katon jotai vanhoja valokuvia missä en vielä omistanut näitä vararenkaita, ja vannon itselleni että tuohon mä vielä pääsen Toinen hyvä keino on selailla vaatekuvastoja ja haaveilla mitä kaikkea voikaan pitää yllään kun on kilot lähteneet

 

Tilasin aivan ihanan vaaleanpunaisen veluuri puvun,ei vaan mahdu päälle(tai siis ihan makkarankuori). ja näytän aivan possulta siinä.En halunnut palauttaa sitä ja sillon päätös laihdutuksesta alkoi.Muita motivoivia asioita on vaatekuvastot,kauniit ihmis
et ja se että en jaksa juuri mitään tyttäreni kanssa tehdä tällä elopainolla.
5pv tammikuuta alotin laihdutuksen ja hyvin mennyt tähän asti ilman suurempia repsahduksia,ja kuntoilemaan olen alkanut kun hullu.

 

Oma henkinen ja fyysinen terveys.. Ja uudet terveelliset elämäntavat.. Paljon parempi olla kun syö "oikein" = terveellisesti ja liikkuu edes sen kolme tuntia viikossa.

 

mulla se on toi terveys. ei jaksa enää pelätä sairastuvani johonkin :ashamed:
kaksi erittäin vakavaa sairausta sai pysähtymään ja tajuamaan tilanteen.
ajatus sairastuvani taas ja ehkä mahdollinen kuolema antaa mulle ainakin mielettömän draivin jaksaa ja jaksaa ja jaksaa...

 

Toukokuussa odottava ulkomaanmatka etelän lämpöön motivoi kummasti laihduttamaan. Ja sinne asti jos tämä sama vauhti jatkuu niin aikalailla loppuviivalla olen silloin

 

\

Toukokuussa odottava ulkomaanmatka etelän lämpöön motivoi kummasti laihduttamaan. Ja sinne asti jos tämä sama vauhti jatkuu niin aikalailla loppuviivalla olen silloin

Näinpä täälläkin.. =)

 

Terveys ja lapset. En halua sairastua ja/tai kuolla ennen aikojani, ihan vain oman typeryyteni vuoksi. Haluan pitkän ja terveellisen elämän. Lapsillani ei ole kuin yksi äiti. Ja haluaisin jaksaa leikkiä ja juosta lasteni kanssa. Olla hippasta muutamaa askelta pitempään ja keinua heidän kanssaa, ilman että kettingit tuntuvat uppoavan jalkojen sisään jos ei taiteile keinun reunalla :ashamed: :ashamed: :'(

 

Minua motivoi ajatus siitä, että voisin pukeutua seksikkäästi ja vietellä mieheni!! Nykyisellään en edes näyttäydy miehelle alasti... Mitä nyt sängyssä hämärässä! Tympii, kun synnytyksestä aikaa 4 kuukautta, ja vieläkään ei farkut mahdu jalkaan. Mitkään vaatteet ei istu ja tunnen oloni köntykseksi! Eniten tosiaan motivoi se, että voisin olla 15-20 kg kevyempänä ylpeä kropastani eikä tarvitsisi aina sitä häpeillä!!

 

Terveys ja mukavampi ulkoinen olemus =) Olen huomannut, että kun on vähemmän painoa raahattavana mukana, askel nousee keveämmin ja mielikin on virkeämpi! LIikunnasta saatu ihana olotila - sitä ei voita mikään! Ja kun ei tämä ikä tästä enää ainakaan vähene, niin pakko se on alkaa huoltaa itseensä, että jaksaa...

 

Virkeämpi olo ja vanhat vaatteet mahtuvat päälle =)

Olen laihuttanut 15kiloa 1v2kkn aikana (alotuspaino oli 83kiloa) :\|

mahtavaa kun muodot alkavat taas näkyä ja voi pitää tiukkojakin paitoja, eikä vain säkkimalleja B)

 

Ensi kesäiset tulevan kummilapsen ristiäiset ja siinä samalla hyvän ystävän häät. Haluaisin kerrankin ostaa juhlamekon vaatekaupasta enkä kangaskaupasta. Ne valmismekotkin kun on niin nättejä toisinaan. Ja ommella osaan tasan yhden mallin mukaan, perunasäkin.

Ja sekin motivoi, et jos mies oli viikon kuurilla jossa ei syöty juuri mitään, ja sitä jaksoi, vaikka minä parhaani mukaan sitä torpedoinkin itse syömällä kaikkea hyvää päivittäin, niin kyllä pystyn minäkin. Nyt on mennyt ihan hyvin. Eilinen lasten karkkipäivä meinasi olla tuskaa, kun lapset jätti osan syömättä ja pyysivät minua laittamaan karkit talteen. Mutta jos kaksi viikkoa menisi ilman karkkia ja vasta sitten aloittaisin herkkupäivät. Muuten tämä menee taas ihan ensimaanantai-aloitukseksi.

 

Se että olisin ihmisen näköinen ja tää on paha six et serkkuni kuoli 21-v.Oon nyt 25 ja synnytänyt ja ihmettelen kiloja mitä aikanaan murehdin..

 

Ihan vaan tää oma ulkonäkö. Oksettaa ku kattoo peilistä. Mikään ei mee päälle eikä varsinkaan näytä hyvälle..Olis kivaa olla hyvin ja muodikkaasti pukeutunu ja mies vois olla musta ylpee..Joskus ku niitä lapsia tulee, ni haluaisin olla hyvännäkönen äiti...On niitä monia syitä..Pikkuhiljaa tässä tiputtelen.

 

Näin raskauden ja synnytyksen jälkeen, ne saavuttamattomilta tuntuvat, ihanat, rakkaat lempparifarkut siellä kaapin hyllyllä! :headwall:
Myös bikineihin olisi kivaa taas joskus tälläytyä ilman peilin edessä tapahtuvaa tajunnanmenetystä...

 

Ensi kesä. Että voisi mennä uimaan lasten kanssa tuntematta syvää alemmuudentunnetta. Alkaa pikkuhiljaa leuka nousta ylös jo, nenä hitusen pystyssä, ehkä jo ensi kuussa voisi laittaa bikinit päälle ja viedä tytön kauan sitten luvatulle reissulle kylpylään...

 

Mua motivoi laihduttamaan tieto siitä että mää voin paremmin kun olen sen n.15 kg kevyempi. Ja myöskin se että tuolla kaapissa mulla on sellaisia vaatteita jotka on mulle mahtuneen jokunen vuosi sitten päälle ja mua ihan mielettömästä ottais pannuun jos multa ei sitä tahdonvoimaa enää löytyis. Ja sitä myötä kun kilot karisee niin mieli kohenee!

 

tuleva kevät ja KESÄ ja niiden myötä kevyemmät vaatteet

mielikuva pirteästä ja hyvinvoivasta sporttisesta äidistä rakkaille tytöilleni joille haluan olla myös esikuvana

vanhat farkut hyllyjen uumenissa ja käyttämättöminä, HALUAN ne jo päälleni hitsi vie

kun kaupassa huomaa että ei tiedä omaa vaatekokoaan alkaa harmittaan

 

meikää kannustaa edelleen punaiset housut jotka mahtuu vihdoin ja viimein päälle!! Olen sarjassa niitä ostaa liian pientä ja kyllä mä noihin mahdun vielä
Nyt vaan matka jatkuu ja etsitään uudet pökät mihin mahtua. Myös eräs kesähame menee jo päälle muttei nappi kiinni mikä viime vuonna tainnu edes sopia polviin asti :headwall:
No jos se tänä kesänä hulmuaisi kauniilla linjoillani....Toivossa on hyvä elää :saint:

 

se että lääkäri soitti ja kysyi kumpaa haluan,kakkostyypin diabetes läkityksen vai ruokaremontin.. jos nyt ensin kokeilis sit kevyempää lautasmallia. =)

 

\

se että lääkäri soitti ja kysyi kumpaa haluan,kakkostyypin diabetes läkityksen vai ruokaremontin.. jos nyt ensin kokeilis sit kevyempää lautasmallia. =)

aika hyvä motivaattori toi... Kovasti voimia urakkaan!

Mua motivoi tässä vaiheessa laihdutusta, kaventuva uuma (hitaasti , mutta varmasti) On ilo huomata, että mullahan on muodot
ostin innoissani ,kokeilematta, liian pinkeen paidan, eli onhan siihen mahduttava kesäksi *unelmoi*
Toistaiseksi motivaatio on pysynyt plussan puolella. Ja jospa piakkoin pääsen kuuskyt luvulle, niin oon happy...Siitä on vuosia kun mun paino on kutosella alkanu... :ashamed:

 

terveys ennen kaikkea ja jaksaminen..kohta viiden äitinä ja yhen vaimona.. :heart:

 

Myös täällä 5 lapsen äiti.Toiseksi nuorin pääsee kesällä ripille.Olen kovasti "aikonut aloittaa",mutta pitäisi kai oikein sitoutua tähän hommaan.Painoa ei ole ihan tuhottomasti,mutta kyllä sitä pikkuhiljaa on kertynyt,varsinkin kahden nuorimman jälkeen.Avomies kannustaa,lupasi lopettaa kaljan juonnin kun 5 kiloa on tippunut. =) Terveysasiat mietityttää,papaltani amputoitiin molemmat jalat vanhana diabeteksen takia,niin olen nähnyt mitä sekin tauti saa aikaan.