Mikä siinä on et eron jälkeen isät ei välitä lapsistaan? ??!!!????!!??!?

Mulla ja exällä on viikko-viikko systeemin, paitsi nyt kesällä kun olen kotona niin lapsi on joka toinen vkloppu ja arkena 1 tai 2 yötä, ja sovitusti exän työvuorejen mukaan enemmänkin, meillä on muutenkin hyvät välit ja pystytään sopimaan kaikesta riitelemättä.. exä muutti samalle asuinalueelle että voisi ottaa tyttö enemmän ja koulumatka lyheni isän osalta.. asutaan siis 1km päässä toisistamme ja koulu on puolivälissä matkaa..

 

Mun mies olis varmaan juuri tuollainen joka karttaisi jos ns eroon pääsisi.
Meidän ylivilkas poika on todella rasittava, joskin välillä aivan ihana myös. Päivittäin on kuitenkin tilanteita että huutaa ja hakkaa, rikkoo tavaraa eikä ole yhteistyökykyinen. Miestä/isää se rastaa pahasti. Uskon että nauttisi kun saisi olla vaan omissa oloissaan. Aikoo nytkin pitää lomaa 2 viikkoa yksin. Minä olen töissä ja lapsi laitetaan päiväkotiin.

Eli en ihmettele isien toimintaa lainkaan jos eivät uhmaikäisiä tai ylivilkkaita lapsiaan jaksa yksin hoitaa.

 

Äideistä se johtuu. Kun kuvitellaan olevansa niin superäitejä, ettei lapset pärjää yhtä päivää isänsä kanssa. Ei haluta päästää irti, ajatellaan vaan sitä omaa napaa eikä sitä miltä lapsista tai lasten isästä tuntuu. "Kun meidän nico-petteri itkee niin lohduttomasti aina kun tulee lähtö isän luo, sillä on siellä varmaan huono olla." Eikä ajatella, että samainen nico-petteri itkee yhtä lohduttomasti myös sillon, kun lähtee isänsä luota pois.
"Mutta kun minä äitinä olen paljon tärkeämpi lapselle kuin isä, minähän sen tähän maailmaan punnersin"

 

Meillä isä tapaa lapsiaan 2-4 kertaa vuodessa, aina pari viikkoa kerrallaan. Välimatkaa on n. 500km ja isää ei tuon enempää lapset kiinnosta. Aikanaan muutti uuden rakkauden perässä noin kauas ja itsekin sanoi, että mikä häntä täällä pidättelisi, ei kuulemma ollut mitään niin tärkeää. No jokainen tekee kuten tekee.

 

Oma isäni piti meitä vain välikapuloina erotessa äidistäni. Aluksi kävimme hänellä, mutta käynnit olivat yhtä äidin haukkumista, kertoi jopa unistaan jossa "äitinne h*urasi uuden miehensä kanssa". Sitten kun emme enää halunneet edes nähdä, halusi pistää meidät mieluummin lastenkotiin kuin antaa meidän olla äidin kanssa. Itse ei missään tapauksessa meitä halunnut luokseen asumaan kuitenkaan.. Emmehän me välttämättä( hänen mielestään) edes olleet hänen lapsiaan, sekin piti meille ihan kertoa. Ja kyllä, emme ole olleet tekemisissä enää moneen vuoteen, vaikka ihan biologisia lapsia ollaankin..

 

[QUOTE="vieras";28626659]Meillä isä tapaa lapsiaan 2-4 kertaa vuodessa, aina pari viikkoa kerrallaan. Välimatkaa on n. 500km ja isää ei tuon enempää lapset kiinnosta. Aikanaan muutti uuden rakkauden perässä noin kauas ja itsekin sanoi, että mikä häntä täällä pidättelisi, ei kuulemma ollut mitään niin tärkeää. No jokainen tekee kuten tekee.[/QUOTE]

pikkuveli asuu 300km päässä isästä mutta silti se käy yleensä joka toinen viikonloppu, tekevät niin että kumpikin ajaa puoleen väliin.

 

Mua taas ihmetyttää tuttujen tilanne. Mies ollut erittäin tasapuolisesti osana lasten elämää, viettäneet aikaa keskenään vanhempi+muksut vaihdellen kumpi aikuisista läsnä kun toinen on mennyt harrastuksissa tai kavereiden kanssa. Erotessa sopivat ensin että vuoroviikot tmv. otetaan että lapset saavat pitää molemmat vanhemmat ja että molemmat näkevät lapsia paljon. Sitten isä päättikin ettei halua lapsia ollenkaan. Taistelun jälkeen, lastenvalvojan lähes pakottamana, suostui ottamaan sen 4pv/kk. Jotenkin ihan sairasta. En vaan käsitä..

Etävanhemmalla ei ole velvollisuutta tavata lapsiaan, ainoastaan oikeus. Eli saa olla tapaamatta jos huvittaa.
minun teinipoikieni isä ei lasten ollessa pieniä (molemmat < 3v erotessa)tavannut heitä juuri ollenkaan, myöhemmin joka toinen viikonloppu ja kesällä 5 päivää.
Ei ole antanut 14 ja 17 vuotiaille edes avainta asuntoonsa, vaikka asutaan 1,5 km päässä.
Aina vain harvemmin pojat sinne haluaa mennäkään.

 

Äidit katsokoot peiliin.

 

Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että on olemassa miehiä, jotka eivät ennen eroakaan välitä lapsistaan? Eivät kaikki naiset tosiaankaan halua tehdä kiusaa, vaan osa heistä oikeasti on vain huomannut, että mies ei osaa/halua olla lasten kanssa.

 

pikkuveli asuu 300km päässä isästä mutta silti se käy yleensä joka toinen viikonloppu, tekevät niin että kumpikin ajaa puoleen väliin.

No meillä ei toi puoleen väliin matkaa vieminen ja hakeminen onnistu ja toisekseen ei lasten isällä oikeastaan ole suurempaa kiinnostusta tai ei se sellaista ole osoittanut. Meillä ei ole mitenkään huonot välit nykyään, erovaiheessa toki oli aika kireät välit, mutta nykyään ne on todella neutraalit, joten ei siitäkään ole kysymys.
Nyt on vaan se, että tuo vanhempi, joka on 5-vuotias, niin ei haluaisi mennä isälleen ollenkaan, koska iskä kuulemma aina huutaa.

 

Varmaan välittää lapsista, mutta valitettavasti en voi luottaa siihen että jaksaisi huolehtia lapsista.

 

Hyvä että onkoulut käyty ja ruvetaan tekeen pentuja putkeen. Ämmä on kotona ja äijä raataa niska limassa että perhe saa katon pään päälle ja ruokaa pöytäänja pennuille harrastukset. Sitten ämmä keksiikin, että pitää ruveta elämään kadotettua nuoruutta. Äijä potkastaan kälysieen yksiöön kovat elatusmaksut niskassaan ja maksaa tietysti harrastukset ynnä muut. Yhteiskunta lyö eri tukien muodossa pari tonnia ämmän käteen ja tietysti viimesen päälle olevan asunnon. Ämmän menojalkaa vipattaa ja jalat on levällään sinne sun tänne. Mukava käydä baareissa ja leffoissa kun pukille pääsijät maksaa. Silloin tälöin joku jää pukille pidemmäksi aikaa, kunnes huomaa maksavansa ämmän pentujen menoja ja olevansa ilmaisia kuskeja. Pian sen jälkeen jalat leviää taas toisaalle.Samaan aikaan äijä katsoo yksiössä telkkua ja syö maksalaatikkokun muuhun ei ole varaa. Tämä on niin moneen kertaan nähty kuvio-

 

Hyvä että onkoulut käyty ja ruvetaan tekeen pentuja putkeen. Ämmä on kotona ja äijä raataa niska limassa että perhe saa katon pään päälle ja ruokaa pöytäänja pennuille harrastukset. Sitten ämmä keksiikin, että pitää ruveta elämään kadotettua nuoruutta. Äijä potkastaan kälysieen yksiöön kovat elatusmaksut niskassaan ja maksaa tietysti harrastukset ynnä muut. Yhteiskunta lyö eri tukien muodossa pari tonnia ämmän käteen ja tietysti viimesen päälle olevan asunnon. Ämmän menojalkaa vipattaa ja jalat on levällään sinne sun tänne. Mukava käydä baareissa ja leffoissa kun pukille pääsijät maksaa. Silloin tälöin joku jää pukille pidemmäksi aikaa, kunnes huomaa maksavansa ämmän pentujen menoja ja olevansa ilmaisia kuskeja. Pian sen jälkeen jalat leviää taas toisaalle.Samaan aikaan äijä katsoo yksiössä telkkua ja syö maksalaatikkokun muuhun ei ole varaa. Tämä on niin moneen kertaan nähty kuvio-

Eli äidin takia ei välitetä lapsista... siis mikä jxkdkxkxndbz siinä on että ei se ole lapsen vika jos vanhemmat mulkeroita... miten voi rakastaa lasta kun se syntyy ollaan v....u niin perhettä ja ku ero tulee ni rakkaus lastakin kohtaan katoaa. . Siis ääääää.. sselventäkääää

 

Eli äidin takia ei välitetä lapsista... siis mikä jxkdkxkxndbz siinä on että ei se ole lapsen vika jos vanhemmat mulkeroita... miten voi rakastaa lasta kun se syntyy ollaan v....u niin perhettä ja ku ero tulee ni rakkaus lastakin kohtaan katoaa. . Siis ääääää.. sselventäkääää

Rajansa kai kaikella. Mä olen sitä mieltä, että jos on yhden tai useamman lapsen tehnyt, saa odottaa sitä kadonnutta nuoruuttaan lasten isän kanssa kitkutellen kunnes lapset ovat lentämässä pesästä. Mielestäni kunnon äiti tekee niin ja jos ei tee, ei mun silmissä ole edes hyvä tai edes keskinkertainen äiti.

 

No onhan tämä aika ärsyttävää oon just täs tilantees vanhemmat eronnu ja mä oon joka toinen viikko äidil ja joka toinen faijal mut faijaa ei oikeest kiinnosta mikää muu ku sen uuden naisystävän pi..u harrastavat seksiä vit.. joka paikassa tälläkin hetkellä harrastavat seksiä paljussa.

 

Niin miksiköhän se lapsi kiinnostaa siinä tekovaiheesa ja ennemmin sitä sitä lasta kovin halutaan puheissa? Mut sitten kun se lapsi onkin siinä, niin isää ei enää kinnostakaan paskan vertaa koko lapsi. Ei suostu hoitamaan edes sitä hetkeä, että äiti voi käydä kaupassa rauhassa tai lenkillä tai jossain omin nokkineen. Eron jälkeenkin kehtaa vielä vinkua kavereilleen, että se olen minä, joka ei muka anna tavata, vaikka isä itse ei HALUA tavata lastaan. Haluaa antaa vielä suosiolla yksinhuoltajuudenkin, mutta siltikin nillittää kännipäiten baarissa, että minä olen se hirviö joka on vienyt häneltä lapsen, vaikka todellakin on saanut tavata lastaan ne muutamat hetket, kun hänelle itselleen on sattunut sopimaan ja halunnut lastaan tavata tai edes muistanut koko lapsen olemassa oloa. Olen paremminkin koittanut "pakottaa" tapaamaan, mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. On tehty tapaamissopimukset ja kaikki, mutta niistähän se ITSE ei ole ikinä pitänyt kiinni. Ja siltikin muidenkin silmissä tuo äijä saanut jotenkin tehtyä minusta sen pahiksen. Eikun anteeks, eihän miehissä koskaan mitään vikaa ole, vaan sehän on aina nainen, kun kieltää isäsuhteet...

 

Ei se iha aina oo niin, että isä ei halua. Äiti voi käyttää lapsia koston välikappaleena ja tekee kaikkensa estääkseen isää tapaamasta lapsiaan.

 

Ei aina niin mutta joissain tapauksissa on ettei isää pahemmin lapset tai niiden asiat enää eron jälkeen kiinnosta ja on niitäkin ettei äitiä lapset kiinnosta jos isä on lähihuoltaja.

 

Ei se iha aina oo niin, että isä ei halua. Äiti voi käyttää lapsia koston välikappaleena ja tekee kaikkensa estääkseen isää tapaamasta lapsiaan.

Joo, mutta ihan turha yrittää väittää, että myöskään niitä isiä, jotka paskat lapsestaan välittää, ei olisi. Lue ketju ja hämmästy sinäkin, että niitä tosiaan on olemassa, eikä äiti aina ole se hirviö. Vois jo lopettaa tuon jatkuvan äitien syyllistämisen ja isän nostamisen jalustalle ja hyväsyä se, että myös meitä, jotka kaikkensa on koittanut, että isää lapsi kiinnostaisi tai edes joskus tapaisi lastaan, on olemassa.

 

Varmaan monia syitä.
Itse olen nähnyt pari tilannetta, jossa äiti on vaatimalla vaatinut viikko-viikko-systeemiä, mutta isät ovat olleet ihan hukassa sen arjen pyörittämisen kanssa, joten käytännössä lapset ovat etupäässä äideillä.

Varmasti on myös tuota "vallankäyttöä" puolin ja toisin, osaa ei vain jaksa kiinnostaa ja osan helpompi jatkaa elämää "puhtaalta pöydältä".

 

Niinkun monet ovat huomauttaneet, usein äidit antavat isän tavata lapsia liian harvoin. Vain joka toinen vkl tai yksi vkl kuussa. Siinä erkaantuu lapsista ja lopulta jotkut isät luovuttaa. Eihän se ole mitään isyyttä. Lasten äiti kun vielä löytää uuden miehen niin siitähän tulee nopeasti isäpuoli, joka viettää sitten enemmän aikaa lasten kanssa kuin oikea isä.

 

Koska uusi nainen.

 

Jos sinusta yhtäkkiä tehdään joka toinen viikonloppu - isi niin siinä helposti etääntyy omista lapsistaan. On tietenkin isiä joita ei ole koskaan kiinnostanutkaan lapset, mutta sitten on niitä jotka halusivat erossa lapset puolet ajasta mutta äiti ei suostunut.

 

Joutuu ne kersat jo maksamaan niin miks pitäs vielä kasvattaakkin?

 

Mielenkiintoista... Itsellä ero parhaillaan meneillään. Ja mm. lasten asiat olleet puntarissa... Ollaan varmaan outo pari kun meille jotakuinkin selvää että viikko-viikko systeemillä lähdetään liikkeelle.

Eropäätös tuli minulle sinänsä täysin yllättäen, mutta kun on keskusteltu asiallisesti (niin kuin aikuisten tulisi) niin syyt olivat selvät, ja molemmat samaa mieltä.

Toki ymmärrän hyvin että usein järkevä keskustelu ei onnistu kun tunteet vaikuttaa liikaa.

Tulevaisuus sitten näyttää toimiiko tämä malli vai pitääkö sitä muuttaa, ja ihan lasten kannalta. He ovat kuitenkin tällaisissa tapauksissa se TÄRKEIN!!!