Mikä saa ihmisen tavoittelemaan vaikka kuuta taivaalta?

Tai jotain muuta yhtä mahdotonta... esim. täydellisen siistiä kotia, vaikka jaloissa pyörii mies ja 9 tenavaa.
Mie siivosin eilen, siivosin tänään, kävin kaupassa, tulin kaupasta ja aloin siivoamaan... illalla siivosin, kunnes mie yhtä-äkkiä tajusin, että aamulla mie varmaan taas siivoan.

Siis yhtä siivoamista vaan... vaikka itku kurkussa, silmät kyyneleistä kirvelevinä, kodin pitää olla siisti.

Pari esimerkkiä:
Kurkkaus sohvan alle, onko sinne kierinyt joku lelu kenties, jonka voisi ottaa lelulaatikkoon? - Ei, siellä ei ole tälläkertaa leluja, mutta silmät havaitsevat siellä pölyä! Ja vasta eilen sieltä imuroin ja luudin. Ei kun imurin hakuun ja imuroimaan.

Palauttaessa imuria osuu katse keittiön tiskipöydälle... Joku on käynyt juomassa ja jättänyt mukin siihen! Ei kun äkkiä, melkein juoksujalkaa itku kurkkua kuristaen laittamaan muki tiskikoneeseen.

Ja sit jo eteiseen katsomaan, että kuka onkaan käynyt juomassa, onko hän tuonut kengissään hiekkaa eteisen lattialle.

Eihän tää oo tervettä, mutta miks mie oon tehnyt tätä nyt jonkun aikaa? Olenko mie sekoomassa, vai mitä ihmettä? Ja millä tästä pääsee ohi tai yli?

 

Ihanan iso perhe sinulla! =)
Koita vaan ottaa rennosti, ei sen kodin tarvitse aina niin turkasen siisti olla, eihän? :hug:

 

Rennosti ottaminen tekee hyvää. Ja meillä on vain kaksi lasta ja sotkumaakari äiti.

 

En mä tiiä. Olen samanlainen. Siivoan aamusta iltaan. Tai sillai vien, tuon, teen, putsaan, korjailen, oikasen, pyyhkäsen... muka ohimennessä ja näppärästi, mutta voi että se ketuttaa, ku sakki purkaa taloa toisesta päästä. Ja se se vasta ketuttaa, kun ei vaan osaa olla sotkussa. Pää hajoaa, ei pysty.

 

Tunnistan itseni... Tosin meillä lapsia vain kolme. Tuntuu, että muksut kulkee edellä ja sotkee, minä ravaan perässä ja siivoan.

 

Ole huoletta et sekoa,vaan jo huomenna huomaat et sekasuus/epäjärjestys on katoamaton luonnonvara ja sitä vastaan on turha taistella.
Epäjärjestys on kuin yö, se tulee aina, mutta joskus se on synkkä syysyö ja joskus ihana lyhyt kesäyö.
Se on näin keväällä kun valo valtaa alaa, iskee tuo siivoushulluus.

 

Sulla on parhaillaan raskaudessa menossa pesänperustamisviettiaika =)

 

Jos johtuu raskaudesta?Kaverini oli kanssa kova siivoamaan kun oli raskaana.

 

Sulla on parhaillaan raskaudessa menossa pesänperustamisviettiaika =)

Nyt mie muistan... Viiviä odottaessani, siis nykyistä kuopusta vielä, mulla oli samantyyppinen kausi. Takkien ja kenkien oli oltava just siinä järjestyksessä kun mie halusin, tai tuli itku.
Juu... onkin tuttu juttu... nyt mulla on pakkomielle siihen, että tiskipöydän on oltava tip-top ja sohven aluset on oltava puhtaat :ashamed:

 

Sulla on parhaillaan raskaudessa menossa pesänperustamisviettiaika =)

Nyt mie muistan... Viiviä odottaessani, siis nykyistä kuopusta vielä, mulla oli samantyyppinen kausi. Takkien ja kenkien oli oltava just siinä järjestyksessä kun mie halusin, tai tuli itku.
Juu... onkin tuttu juttu... nyt mulla on pakkomielle siihen, että tiskipöydän on oltava tip-top ja sohven aluset on oltava puhtaat :ashamed:

Eli ohi se menee :hug: Muista myös delegoida hommia, ettet rasita itseäsi liikaa

 

Eli ohi se menee :hug: Muista myös delegoida hommia, ettet rasita itseäsi liikaa

Mie vaan pelkään, että mie liikaakin jakelen kaikkia "pikkuhommia" kaikille... että itse ehdin paremmin siivota :ashamed:
- Tyhjää sie äkkiä tuo tiskikone, kiitos, sillävälin mie äkkiä vähän tuolta imuroin!
- Hei sie, oot ulospäin menossa, ole hyvä ja vie roskis samalla, kiitos!
- Sie, vaihdatko kiltti tuolle vaipan, niin mie tyhjään sillävälin kuivausrummun.
- Tuoko joku mulle sen eteisessä olevan pyykkikorin tänne, jos siinä on pyykkiä, kiitos! (Eteisessä on aina 1 pyykkikori, johon voi heti eteiseen tullessa laittaa likastuneet ulkovaatteet, minusta loistava idea. )

 

Hei!

Minäkin muistan lukeneeni, kun joskus aikaisemminkin olet kertonut siivousinnostasi, mm. siitä, että pyykkikori pitää saada tyhjäksi, se jäi eniten mieleen, kun meidän pyykkikori ei koskaan ole tyhjä Ohimenevä kausi se varmaan siis on, muista kuitenkin lepäilläkin välillä!

 

Eli ohi se menee :hug: Muista myös delegoida hommia, ettet rasita itseäsi liikaa

Mie vaan pelkään, että mie liikaakin jakelen kaikkia "pikkuhommia" kaikille... että itse ehdin paremmin siivota :ashamed:
- Tyhjää sie äkkiä tuo tiskikone, kiitos, sillävälin mie äkkiä vähän tuolta imuroin!
- Hei sie, oot ulospäin menossa, ole hyvä ja vie roskis samalla, kiitos!
- Sie, vaihdatko kiltti tuolle vaipan, niin mie tyhjään sillävälin kuivausrummun.
- Tuoko joku mulle sen eteisessä olevan pyykkikorin tänne, jos siinä on pyykkiä, kiitos! (Eteisessä on aina 1 pyykkikori, johon voi heti eteiseen tullessa laittaa likastuneet ulkovaatteet, minusta loistava idea. )

Hyvin tuo tuntuu tuon perusteella teillä toimivan =) On tärkeää opettaa lapsille kotitöitä, että osaavat sitten isona itse. Kun tuon muistaa, niin välttää karhunpalveluksen lapsilleen, kun opettaa heitä tekemään kaikenlaisia asioita.

 

Helou!Ai teille on tulossa perheenlisäystä? Mä olen ollut nyt uutispimennossa näköjään täysin! Mullakin oli raskausaikana ihan sairasta siivoaminen ja en sietänyt yhtään jos oli vähänkin joku tavara väärässä paikassa tai jossakin pölyä..Ja sitä jatkui synnytyksen jälkeenkin vähän aikaa. Nyt kun vauva on reilu kolme viikkoa, on toi siivousvimma laantunut ja en ota enää pulttia jokaisesta esikoisen sotkusta ja olen alkanut nauttimaan toisella tapaa tästä vauva-ajasta. Välillä jo ajattelin, että mun pää sekoaa ennen pitkään, mutta elämä taitaa sittenkin voittaa. =) Täytyy nostaa sulle kyl hattua, että jaksat ja pystyt kaikkeen noin monen lapsen kanssa! Ja jaksat raskauden aina uudestaan ja uudestaan.

 

Helou!Ai teille on tulossa perheenlisäystä? Mä olen ollut nyt uutispimennossa näköjään täysin! Mullakin oli raskausaikana ihan sairasta siivoaminen ja en sietänyt yhtään jos oli vähänkin joku tavara väärässä paikassa tai jossakin pölyä..Ja sitä jatkui synnytyksen jälkeenkin vähän aikaa. Nyt kun vauva on reilu kolme viikkoa, on toi siivousvimma laantunut ja en ota enää pulttia jokaisesta esikoisen sotkusta ja olen alkanut nauttimaan toisella tapaa tästä vauva-ajasta. Välillä jo ajattelin, että mun pää sekoaa ennen pitkään, mutta elämä taitaa sittenkin voittaa. =) Täytyy nostaa sulle kyl hattua, että jaksat ja pystyt kaikkeen noin monen lapsen kanssa! Ja jaksat raskauden aina uudestaan ja uudestaan.

:hug: Teillä on pikkuinen syntynyt... kumpi tuli? Onnea tuhannesti! :flower:

Äh, en mie tiiä miten mie jaksan... kai mie joku hullunkoolto silmissä täällä vetelen mahoineni imuria perässä samlla kun pidän, tai koitan pitää, lapsia ruodussa.
Tais olla fiksu veto muuttaa maalle... Täällä on aina paikka auki uudelle kylähullulle