Mikä ratkaisuksi työttömyyteen?

[QUOTE="vieras";28825986]
Jos pienentäisi jokaisen kansanedustajan, ministerin ym palkkaa puolella, niin saisi toisella puoliskolla palkattua 2 hoitsua vanhuksia hoitamaan julkisilla varoilla. Nämä taas maksaisivat veroa ja lisäisivät kulutusta jne. Mutta se ei vaan tule ikinä tapahtumaan. Aina ne palkkamaltit kuuluu meille joilla palkat muutenkaan ole suuria.[/QUOTE]

Olet tietysti ihan oikeassa, mutta ainakin itse näkisin mielelläni niin eduskunnassa kuin valtioneuvostossakin ajattelukykyisiä ja -taitoisia ihmisiä kaikenlaisten sirkkelisahurien sijaan. Näistä ajattelukykyisistä ihmisistä kun kilpailevat myös yritykset, niin kaipa se palkkakin jonkinlaista roolia näyttelee siinä duunipaikan valinnassa.

Mutta toki itsekin olen usein ihmetellyt sitä, että valmiiksi hyvin toimeentulevaa kannustetaan lykkäämällä lisää pätäkkää kouraan, kun taas köyhää kannustetaan kepittämällä ja leikkaamalla niitä jo valmiiksi niukkoja etuuksia.

 

Nuorille pitäisi myös olla paljon kesätyöpaikkoja tarjolla jotta he pääsisivät työnmakuun ja oppisivat kuinka arvokasta on tehdä töitä ja kuinka mukavaa on tienata omaa rahaa. Nykyään ei enää 15 vuotias saa kovin helposti töitä.
Syrjäytyminen tulisi estää kaikin tavoin. Itse tunnen vain yhden työttömän ja hän ei ole käynyt muuta kuin peruskoulun. Hän on vain taantunut tilanteeseen ja kerta valtio kustantaa hänen elämänsä niin miksi mennä edes opiskelemaan, kun saisi siitä vähemmän rahaa, kuin tekemättä mitään saa kaiken mitä tarvitsee.

Toinen epäkohta on jatkuva opiskelu. Eli mennään koulusta toiseen ja pakoillaan työelämää. Esim. käydään lukio, ammattiopisto (suurtalouskokki), ravintolakokkikoulu ja päälle vielä ammattikorkea (restonomi). Kokemuksesta voin sanoa, että tuossakin olisi riittänyt lukio ja ammattikorkea.

 

Olet tietysti ihan oikeassa, mutta ainakin itse näkisin mielelläni niin eduskunnassa kuin valtioneuvostossakin ajattelukykyisiä ja -taitoisia ihmisiä kaikenlaisten sirkkelisahurien sijaan. Näistä ajattelukykyisistä ihmisistä kun kilpailevat myös yritykset, niin kaipa se palkkakin jonkinlaista roolia näyttelee siinä duunipaikan valinnassa.

Mutta toki itsekin olen usein ihmetellyt sitä, että valmiiksi hyvin toimeentulevaa kannustetaan lykkäämällä lisää pätäkkää kouraan, kun taas köyhää kannustetaan kepittämällä ja leikkaamalla niitä jo valmiiksi niukkoja etuuksia.

En väitä että ettei siellä olisi ajattelevia työtä tekeviä ihmisiä, ja missään nimessä ei kannata sitä tehdä että alettaisiin rankalla kädellä esimerkiksi irtisanomaan. Silti en ymmärrä, miksi joku tarvitsee 10000e:n kuukausipalkan? Vaikka kuinka aivot raksuttaa, niin se ei lisää sitä kuinka paljon ihmisen täytyy kuluttaa. Jos nyt esimerkiksi puhuttaisiin koko maan talkoista laman aikana, niin eikö niiden pitäisi olla kans koko maan talkoot. 6000e:llä eläisi ministerikin ihan kelpo elämää, ja 4000 luotaisiin jo kaksi pienituloisen palkkapaikkaa. Jos näin todella karkean esimerkin tekee. Kenties jopa parantaisi sitä että niihin paikkoihin pyrkii ne joilla on motivaatiot kohdallaan. No eihän Suomella ole kyllä nämä mitään verrattuina Euroopan muihin maihin, mutta silti mielestäni kritisoinnin arvoinen asia.

 

[QUOTE="vieras";28825988]Täysin eri mieltä tästä.

Mielestäni oppisopimuskoulutus tulisi lakkauttaa kokonaan ja jos tarve vaatii, niin keksiä täysin uusi tapa kouluttaa aikuisia.

Oppisopimus on harhaanjohtavaa koulutusta, siinä ei aidosti tehdä osaavia ihmisiä, vaan halutaan että jokaisella olisi se jokin lappu näyttää työhaastattelussa, vaikka sitä osaamista ei olisikaan.
Tavallaan apukoulu niille, jotka eivät oikeasti jaksa opiskella.
Aito osaaminen vähenee ja osa koulutuksista menettää arvostuksensa, esim. merkonomit.

Ainoat alat joissa oppisopimus on ok, on kädentaitoa vaativat ammatit.[/QUOTE]

Minä olen Merkonomi ja siksi olikin pakko opiskella uusi ammatti koska sillä paperilla pääsin vain kaupankassalle töihin. Jossain on menty pieleen tuon koulutuksen kohdalla. Sillä paperilla ei tee mitään olisi pitänyt olla tradenomi.

 

[QUOTE="vieras";28826048]Silti en ymmärrä, miksi joku tarvitsee 10000e:n kuukausipalkan? Vaikka kuinka aivot raksuttaa, niin se ei lisää sitä kuinka paljon ihmisen täytyy kuluttaa. Jos nyt esimerkiksi puhuttaisiin koko maan talkoista laman aikana, niin eikö niiden pitäisi olla kans koko maan talkoot. 6000e:llä eläisi ministerikin ihan kelpo elämää, ja 4000 luotaisiin jo kaksi pienituloisen palkkapaikkaa. [/QUOTE]

Tämä johtaisi nähdäkseni deflaatiokierteeseen, joka on inflaatiota moninverroin haitallisempi ilmiö sekä kokonaistalouden, että myös ja etenkin vähäosaisimpien kannalta.

EDIT: Vaikkapa vain keskustelua lietsoakseni voisinkin esittää yhdeksi selviytymiskeinoksi täysin päinvastaista, eli nk. hyperinflaatiota. Kun inflaatio jylläisi pari vuotta 100-500% tasolla, niin kaikkein velkaisimpienkin maiden (yksityistalouksista puhumattakaan) velkaongelmat olisivat pelkkä muisto vain.

 

Nuorille pitäisi myös olla paljon kesätyöpaikkoja tarjolla jotta he pääsisivät työnmakuun ja oppisivat kuinka arvokasta on tehdä töitä ja kuinka mukavaa on tienata omaa rahaa. Nykyään ei enää 15 vuotias saa kovin helposti töitä.
Syrjäytyminen tulisi estää kaikin tavoin. Itse tunnen vain yhden työttömän ja hän ei ole käynyt muuta kuin peruskoulun. Hän on vain taantunut tilanteeseen ja kerta valtio kustantaa hänen elämänsä niin miksi mennä edes opiskelemaan, kun saisi siitä vähemmän rahaa, kuin tekemättä mitään saa kaiken mitä tarvitsee.

Toinen epäkohta on jatkuva opiskelu. Eli mennään koulusta toiseen ja pakoillaan työelämää. Esim. käydään lukio, ammattiopisto (suurtalouskokki), ravintolakokkikoulu ja päälle vielä ammattikorkea (restonomi). Kokemuksesta voin sanoa, että tuossakin olisi riittänyt lukio ja ammattikorkea.

En kyllä ymmärrä mitä sillä työnmaulla on merkitystä, jos puhtaasti ei ole niin paljon työpaikkoja Suomessa tarjota, kuin on työttömiä? Nuo keinot olisivat hyviä nimenomaan silloin kuin olisi paljon työpaikkoja auki, mutta ei kellään ei kiinnostaisi tehdä töitä. Näinhän ei Suomessa ole, voit vaikka itse tarkistaa työnhakijoiden ja avoimien työpaikkojen määrän koko Suomessa. Tällä hetkellä kaikille ei riitä töitä. Vasta irtisanottiin Oulussa päälle 500 it-alan työntekijää, tuskinpa heille työpaikat löytyy vain ohjaamalla nuoret kesätöihin?

Minä olen filosofian maisteri, ja voin kertoa että mun tuttavapiiriin kuuluu kyllä enemmän kuin yksi työtön - kymmeniä, olisi parempi termi. Aivan normaaleja hyvän koulun käyneitä tyyppejä, ei mitään työtä vieroksuvia. Mulla on kyllä laaja tuttavapiiri, joten sekin vaikuttaa. Paljon myös kuuluu tuttavapiiriin niitä jotka ovat aloittaneet uuden uran, puhelinmyyjänä.

 

Olisiko sinulla esimerkkejä noista aloista?

Vaikka nyt kulttuurin tuottaminen ja monet musiikin koulutusohjelmat, jos musiikinopettajat ja muskarinopet lasketaan pois joukosta. Hyvin harva työllistää itseään myöskään taiteen tai käsityön koulutusohjelmien pohjalta. Näitä aloja on mielestäni ihan ok opettaa mutta koska ne eivät työllistä tuo opiskelu voisi tapahtua työn ohella tai harrastustoimintana. En näe järkeä että artesaaneja valmistuu pilvin pimein kun juuri kukaan heistä ei työllisty alalle.

 

[QUOTE="hmm";28826103]En kyllä ymmärrä mitä sillä työnmaulla on merkitystä, jos puhtaasti ei ole niin paljon työpaikkoja Suomessa tarjota, kuin on työttömiä? Nuo keinot olisivat hyviä nimenomaan silloin kuin olisi paljon työpaikkoja auki, mutta ei kellään ei kiinnostaisi tehdä töitä. Näinhän ei Suomessa ole, voit vaikka itse tarkistaa työnhakijoiden ja avoimien työpaikkojen määrän koko Suomessa. Tällä hetkellä kaikille ei riitä töitä. Vasta irtisanottiin Oulussa päälle 500 it-alan työntekijää, tuskinpa heille työpaikat löytyy vain ohjaamalla nuoret kesätöihin?

Minä olen filosofian maisteri, ja voin kertoa että mun tuttavapiiriin kuuluu kyllä enemmän kuin yksi työtön - kymmeniä, olisi parempi termi. Aivan normaaleja hyvän koulun käyneitä tyyppejä, ei mitään työtä vieroksuvia. Mulla on kyllä laaja tuttavapiiri, joten sekin vaikuttaa. Paljon myös kuuluu tuttavapiiriin niitä jotka ovat aloittaneet uuden uran, puhelinmyyjänä.[/QUOTE]

"Työmaussa" meillä jonkin verran vikaa minusta onkin. Karkeasti yleistäen; työ ei ole pelkkä työ vaan ennemmin ihmisarvon mitta. En voi lomailla, koska olen niin tärkeä että työpanostani tarvitaan joka päivä. Jos työtä (palkkatyötä) ei ole, ihminen ei ole arvokas tai yhteiskunnallisesti tärkeä. Työ ei ole osa elämää, se määrittelee koko elämän.

 

[QUOTE="vieras";28826149]Vaikka nyt kulttuurin tuottaminen ja monet musiikin koulutusohjelmat, jos musiikinopettajat ja muskarinopet lasketaan pois joukosta. Hyvin harva työllistää itseään myöskään taiteen tai käsityön koulutusohjelmien pohjalta. Näitä aloja on mielestäni ihan ok opettaa mutta koska ne eivät työllistä tuo opiskelu voisi tapahtua työn ohella tai harrastustoimintana. En näe järkeä että artesaaneja valmistuu pilvin pimein kun juuri kukaan heistä ei työllisty alalle.[/QUOTE]

Mutta pelkän tuottavuuden vaatimus tappaa tieteen tekemisen. Ei kaiken tarkoitus voi olla raha, raha, raha.

 

Mä lähtisin hakemaan ratkaisua koulutuksen kautta. Ehkäistään syrjäytymistä, pidetään ihmisten mieli vireessä ja vielä kannustetaan vaikkapa keksimään itselle tuottava työ. Voisi jotenkin tukea uusien yritysten syntyä ja kannustaa uusia innovaatioita vientituotteiksi.

 

Kannustettaisiin ihmisiä tekemään jotain, sen sijaan, että maristaan itsesäälissä ja haukutaan muita

 

Mää en tiedä oikeesti mistään mitään, mutta vastaan silti varovaisesti että kannatan Martta ja Matti Mainioiden palkkaamista vakituiseksi, useiden määräaikaisten sopimuksien sijasta.
Ja mun silmään kuulostaa kohtalaisen hyvältä että yritetään pitää kotimaiset yritykset kotimaassa, eikä valmistuteta kaikkia intokiinassa ja missä lie.
Ja väittäisin myös että harjottelijoiden ja työkkäriasiakkaiden käyttö ilmaisena työvoimana toistuvasti ilman kenenkään palkkaamista, on typerää.

Korostan siis vielä että en tiedä mistään mitään, että haukkukaa kauniisti jos vastaatte tähän.

 

Alkaa näyttää siltä, että parasta on ostaa pientila ja ryhtyä elämään kuten suomalainen pientilallinen 1900-luvun alussa. Mahdollisimman omavaraisena ja vähään tyytyen.

En tosiaankaan tiedä, mitä vallitsevalle talous- ja työttömyystilanteelle pitäisi tehdä ja huolestuttavaa on se, ettei näytä tietävän kukaan muukaan :|

 

Mutta pelkän tuottavuuden vaatimus tappaa tieteen tekemisen. Ei kaiken tarkoitus voi olla raha, raha, raha.

Kaiken tarkoitus ei voi olla raha, mutta jos on tarkoitus kouluttaa ihmisiä johonkin ammattiin, sen soisi olevan sellainen että sillä voi työllistyä. On mielestäni epäreilua nuoria kohtaan tarjota koulutuspaikkoja joiden jälkeen ei olekaan tarjolla mitään töitä.

En tuossa kirjoituksessani ollut sitä mieltä että nämä täytyisi kokonaan lopettaa vaan että niitä voisi harrastaa työn ohella tai muuten osapäiväisesti. Vain hyvin harva muusikko/kuvataiteilija elää tuolla ammatillaan.

 

[QUOTE="vieraz";28826157]"Työmaussa" meillä jonkin verran vikaa minusta onkin. Karkeasti yleistäen; työ ei ole pelkkä työ vaan ennemmin ihmisarvon mitta. En voi lomailla, koska olen niin tärkeä että työpanostani tarvitaan joka päivä. Jos työtä (palkkatyötä) ei ole, ihminen ei ole arvokas tai yhteiskunnallisesti tärkeä. Työ ei ole osa elämää, se määrittelee koko elämän.[/QUOTE]

Jenkeissähän tämä näkyy.

 

[QUOTE="vieraz";28826157]Karkeasti yleistäen; työ ei ole pelkkä työ vaan ennemmin ihmisarvon mitta. En voi lomailla, koska olen niin tärkeä että työpanostani tarvitaan joka päivä. Jos työtä (palkkatyötä) ei ole, ihminen ei ole arvokas tai yhteiskunnallisesti tärkeä. Työ ei ole osa elämää, se määrittelee koko elämän.[/QUOTE]

Itse asiassa vasta viimeiset 100-200 vuotta meillä on ollut aikaa jollekin muullekin kuin työlle ja vasta viimeiset pari-kolme vuosikymmentä meitä on määrittänyt joku muukin kuin palkkatyömme. Esi-isiemme koko hereilläoloaika meni siis melkoisen tarkkaan elannon hankkimiseen itselle ja perheelle ja vasta nykyään jotain tyyppiä voidaan luonnehtia ensisijaisesti vaikkapa moottoripyöräilijäksi tai vegetaristiksi ja vasta toiseksi tuta-insinööriksi tai luokanopettajaksi. Kehitys tosin vienee uudelleen tuohon ensin mainittuun suuntaan...

 

Mutta pelkän tuottavuuden vaatimus tappaa tieteen tekemisen. Ei kaiken tarkoitus voi olla raha, raha, raha.

Palkkatyöläiselle tuo raha = leipä, lämpö ja katto pään päällä.

 

Palkkatyöläiselle tuo raha = leipä, lämpö ja katto pään päällä.

Mutta ilman perustiedettä ei olisi soveltavaa tiedettä ja ilman soveltavaa tiedettä maailmassa ei olisi edes tarpeeksi ruokaa nykyiselle väkimäärälle (nykyisinhän ongelma ei ole ruoan määrässä, vaan sen epätasaisessa allokaatiossa).

 

Metsossa jälleen YT, Nokian tietoverkko ajetaan ilmeisesti alas ---> yli 7500 menettää työt, kaikki tärkeä vientiteollisuus muuttaa maasta, telakat ja meriteollisuus on ahdingossa, valtio-omisteinen Itella kyykytetään kilpailun alla ja pilkotaan pois (Suomen suurin työllistäjä, valtion iso tulolähde). Mites kuvittelette että tässä käy? Lainarahoja ja vakuuksia on turha haaveilla takaisin mistään euroopan yleisen taloustilanteen huomioon ottaen. Koko hallitus on menettänyt pelin ja sitä yritetään hätäpaska ratkaisulla paikkailla ottamalla 6,6 miljardin lisälainaa kokonaislainan noustessa melkein 100 miljardiin. Kylläpä tulee olemaan lapsilla todella huonot oltavat tässä maassa.

 

Mutta ilman perustiedettä ei olisi soveltavaa tiedettä ja ilman soveltavaa tiedettä maailmassa ei olisi edes tarpeeksi ruokaa nykyiselle väkimäärälle (nykyisinhän ongelma ei ole ruoan määrässä, vaan sen epätasaisessa allokaatiossa).

Näinpä, mutta milloin sanotaan, että kaiken tarkoitus ei voi olla raharaharaha niin siinä ollaan toisenmoisen pilvilinnaidealismin reunalla.
Kyllä se perustieteenkin tekijä yleensä palkkansa saa. Työstään voi ja saa tykätä, mutta mukavaa ja tärkeääkään työtä ei voi tehdä kovin kauaa jos se käy liian kalliiksi.

Iskelmätähti voitti lotossa. Toimittaja kysyi: mitäs nyt aiot tehdä? Iskelmätähti vastasi: Käyn keikoilla kuten ennenkin niin kauan kuin rahat riittää.

 

Itse asiassa vasta viimeiset 100-200 vuotta meillä on ollut aikaa jollekin muullekin kuin työlle ja vasta viimeiset pari-kolme vuosikymmentä meitä on määrittänyt joku muukin kuin palkkatyömme. Esi-isiemme koko hereilläoloaika meni siis melkoisen tarkkaan elannon hankkimiseen itselle ja perheelle ja vasta nykyään jotain tyyppiä voidaan luonnehtia ensisijaisesti vaikkapa moottoripyöräilijäksi tai vegetaristiksi ja vasta toiseksi tuta-insinööriksi tai luokanopettajaksi. Kehitys tosin vienee uudelleen tuohon ensin mainittuun suuntaan...

Maatalousyhteiskunnassa työ- ja perheen elättäminen oli elämäntapa, maatiloilla se on ollut sitä melkein nykypäiviin saakka. Silti en sanoisi että työ olisi ollut koko elämän sisältö vaan elämään mahtui esim. yhteisöllisyys.
Teollisessa yhteiskunnassa oli aika, jolloin miehen työ määritti koko perheen elämän usein työsuhdeasuntoa myöden. Määrittikö työ silti koko elämää, en tiedä luullakseni siihen mahtui myös yhteisöllisyyttä sukulaisia, ehkä joskus vapaa-aikaakin
Nykyään eletään jotenkin aikaa jossa on olemassa vaatimus siitä että meidän pitäisi olla työnantajan käytettävissä, vapaa-aikaa on ehkä niinä hetkinä ja aikoina kun työ ei meitä tarvitse. Saatavilla tietoyhteiskunnassa pitäisi olla 24/7. Toisaalta nuorempi sukupolvi haluaisi määritellä työaikansa vapaammin, ehkä pitää yllää myös työaikana muutakin elämää kuin vain työtä.

 

Joillekin työkokeilut ja vuokrafirmat voivat olla ainoa mahdollisuus työllistyä.
Kuin myös palkattomat työharjoittelutkin.

 

[QUOTE="vieraz";28826388]Nykyään eletään jotenkin aikaa jossa on olemassa vaatimus siitä että meidän pitäisi olla työnantajan käytettävissä, vapaa-aikaa on ehkä niinä hetkinä ja aikoina kun työ ei meitä tarvitse. Saatavilla tietoyhteiskunnassa pitäisi olla 24/7. Toisaalta nuorempi sukupolvi haluaisi määritellä työaikansa vapaammin, ehkä pitää yllää myös työaikana muutakin elämää kuin vain työtä.[/QUOTE]

Niin, en tiedä mihin sukupolveen sitä tällaisena 40+ gubbena itsensä sijoittaisi, mutta kyllä minä silti väittäisin, että milloinkaan maailmanhistoriassa ihmiset eivät ole näin suuressa mitassa yhtä vähällä ja yhtä kevyellä työllä hankkineet itselleen ja perheelleen näin korkeata elintasoa. Olen kyllä tietoinen, että nykypäivän 20 ja risat -porukka tarvitsee työpaikalle ilmaisen cokis-automaatin lisäksi pleikkarihuoneen ja rentoutumistilan, jotta jaksavat uupumatta esittää työntekijää koko sen 7,25 tunnin mittaisen työpäivän.

 

Niin, en tiedä mihin sukupolveen sitä tällaisena 40+ gubbena itsensä sijoittaisi, mutta kyllä minä silti väittäisin, että milloinkaan maailmanhistoriassa ihmiset eivät ole näin suuressa mitassa yhtä vähällä ja yhtä kevyellä työllä hankkineet itselleen ja perheelleen näin korkeata elintasoa. Olen kyllä tietoinen, että nykypäivän 20 ja risat -porukka tarvitsee työpaikalle ilmaisen cokis-automaatin lisäksi pleikkarihuoneen ja rentoutumistilan, jotta jaksavat uupumatta esittää työntekijää koko sen 7,25 tunnin mittaisen työpäivän.

Ilmeisesti sinä puhut enemmän elintasosta ja minä työstä. Se on totta että vapaa-aikaan ei koskaan enemmin ole ollut käytettävissä varaa samalla tavalla kuin nykyisin vaan suuriosa toimeentulosta on mennyt ruokaan, asumiseen.

Aikatavalla samaa ikäluokkaa me taidamme olla ja ehkä vielä sitä sukupolvea joka on tottunut ainakin työaikana keskittymään töihin (tai korkeintaan työkavereiden kanssa seurusteluun). Alle kolmikymppisen pitää päästä tarkistamaan vähintään oma puhelimensa, facebooki, henkilökohtainen sähköposti yms. ja saataisi se pleikkarikin työviihtyvyyttä lisätä. Työnantajina tuota supupolvea on vielä vähän, mutta tilanne varmasti muutuu paljon kymmenessäkin vuodessa. Mielenkiintoista nähdä mikä tilanne on silloin.

 

Täysin sivistymättömän ihmisen (=minun) näkökulmasta Suomen tulisi ehdottomasti tavoitella omavaraisuutta. Liikaa on myyty ja ulkoistettu.
Etuja olisi kaksi: ensinnäkin työpaikat olisi taattu. Toisekseen kaikki sen työn hedelmät myös nautittaisiin täällä Suomessa ja voitaisiin käyttää suomalaisten hyväksi. Nyt hyödyt valuvat jenkkiläisten pääomasijoittajien taskuihin. Ja kolmanneksi (vaikka kaksi vain piti), täällä meillä olisi asiat turvattu vaikka maailmalla tapahtuisi mitä.