Mikä on yksilön ja mikä yhteiskunnan vastuu?

Oon jo pitkän aikaa miettinyt tätä kysymystä kun aina näiden ikävien uutisten aikaan alkaa se yhteiskunnan vastuunkannon huutelu.
Mikä oikeastaan onkaan yhteiskunnan vastuu ja mikä ihmisten omaa vastuuta? Eikö jokainen ihminen itse päätä tappaako viattomia raivopäissään, koskaan en ole kuullut yhteiskunnan tehneen perhesurmaa tai kiivenneen talon katolle tulittamaan tuntemattomia.
Oon aiemminkin sanonut mutta sanotaan taas; Suomessa on kuitenkin yksi maailman parhaimmista yhteiskunnista. Voimme miettiä melkein mitä tahansa tukea ja palvelua, muissa maissa semmoisista ei ole tietoakaan! Ja muissa maissa ei kyllä itketäkään niin paljon yhteiskunnan perään kuin Suomessa. Olemmeko siis pilalle hemmoteltuja?

 

No, kyllähän sekä yhteiskunnassa että yksilöissä aina löytyy parannettavaa, ja tietysti on hyvä miettiä kummankin osalta mistä sitä löytyy. Mutta se minua on suuresti hämmentänyt tässä yhteiskunnassa viime aikoina, kun olen kuunnellut yhden tutun valituksia siitä, että Suomessa lääketiede ei yhteiskunnan päätöksellä tunne tiettyjä sairauksia. Ne sairaudet on siis tieteellisessä mielessä olemassa, niitä hoidetaan muualla ja aiemmin Suomessakin, mutta sitten ne on vaan poistettu tautiluokituksesta, ja nyt niitä ei enää "ole" eikä hoideta. Älytöntä, rahansäästöä tuolla vissiin yritetään hakea.

 

No, kyllähän sekä yhteiskunnassa että yksilöissä aina löytyy parannettavaa, ja tietysti on hyvä miettiä kummankin osalta mistä sitä löytyy. Mutta se minua on suuresti hämmentänyt tässä yhteiskunnassa viime aikoina, kun olen kuunnellut yhden tutun valituksia siitä, että Suomessa lääketiede ei yhteiskunnan päätöksellä tunne tiettyjä sairauksia. Ne sairaudet on siis tieteellisessä mielessä olemassa, niitä hoidetaan muualla ja aiemmin Suomessakin, mutta sitten ne on vaan poistettu tautiluokituksesta, ja nyt niitä ei enää "ole" eikä hoideta. Älytöntä, rahansäästöä tuolla vissiin yritetään hakea.

Kerrotko tarkemmin mitä sairauksia ne ovat?
Toki parannettavaa aina on, mutta mietin vain kuinka voi olla mahdollista että suomalaiset vaativat aina eniten yhteiskuntaa vastuuseen vaikka suomalainen yhteiskunta kuitenkin jo tällä hetkelläkin auttaa kansalaisia paljon enemmän kuin muissa maissa. Olen jopa kuullut katkeria tilityksiä siitä että ihminen makaa kotona ilman töitä ja työkkäri vaatii ihmistä ponnistelemaan enemmän työhön/opiskeluun mukaan. Siitä sitten suututaan kun painostetaan omatoimisuuteen.

 

Ja muissa maissa ei kyllä itketäkään niin paljon yhteiskunnan perään kuin Suomessa.

Mistä sinä tämän tiedät?

 

Kerrotko tarkemmin mitä sairauksia ne ovat?

En tiedä miten mahdollisen tunnistettavuuden kanssa on, ei sen puolesta kauheasti tee mieli eritellä, mutta siis ihan fyysisestä tietyn sisäelimen toimintahäiriöstä kyse.

 

Oon jo pitkän aikaa miettinyt tätä kysymystä kun aina näiden ikävien uutisten aikaan alkaa se yhteiskunnan vastuunkannon huutelu.
Mikä oikeastaan onkaan yhteiskunnan vastuu ja mikä ihmisten omaa vastuuta? Eikö jokainen ihminen itse päätä tappaako viattomia raivopäissään, koskaan en ole kuullut yhteiskunnan tehneen perhesurmaa tai kiivenneen talon katolle tulittamaan tuntemattomia.
Oon aiemminkin sanonut mutta sanotaan taas; Suomessa on kuitenkin yksi maailman parhaimmista yhteiskunnista. Voimme miettiä melkein mitä tahansa tukea ja palvelua, muissa maissa semmoisista ei ole tietoakaan! Ja muissa maissa ei kyllä itketäkään niin paljon yhteiskunnan perään kuin Suomessa. Olemmeko siis pilalle hemmoteltuja?

onko ? millä perusteella ? paperilla ehkä ? itsemurhatilatot, masennuslääkkeiden syöntimäärät jne jne vois äkkiseltään kertoa jotain muuta ?

 

onko ? millä perusteella ? paperilla ehkä ? itsemurhatilatot, masennuslääkkeiden syöntimäärät jne jne vois äkkiseltään kertoa jotain muuta ?

No yksi puoli voisi olla se, että lapset voivat kulkea aika vapaana, ei tarvitse viedä kouluun ettei kidnapata, kohtuullinen (joskaan ei ehkä hyvä) terveydenhuolto kaikille, puhdas luonto, kohtuullinen sananvapaus jne.

 

No, kyllähän sekä yhteiskunnassa että yksilöissä aina löytyy parannettavaa, ja tietysti on hyvä miettiä kummankin osalta mistä sitä löytyy. Mutta se minua on suuresti hämmentänyt tässä yhteiskunnassa viime aikoina, kun olen kuunnellut yhden tutun valituksia siitä, että Suomessa lääketiede ei yhteiskunnan päätöksellä tunne tiettyjä sairauksia. Ne sairaudet on siis tieteellisessä mielessä olemassa, niitä hoidetaan muualla ja aiemmin Suomessakin, mutta sitten ne on vaan poistettu tautiluokituksesta, ja nyt niitä ei enää "ole" eikä hoideta. Älytöntä, rahansäästöä tuolla vissiin yritetään hakea.

Ihan uteliaisuudesta, mitkä ovat tällaisia tautiluokituksesta poistettuja sairauksia?
Missä -tai kuka- yhteiskunnassa tekee tällaisen päätöksen, että sairautta ei ole olemassa?

 

Njaa a. Mun mielestäni Suomessa on yksi erityinen ilmiö syntynyt ja sen olemassaoloahan ei varmastikaan haluta myöntää. Kehdosta asti syrjäytyneet lapset. Sanokaa mun sanoneen, se räjähtää pian silmille.
Se miten yhteiskunnan pitäisi tuota asiaa lähteä ehkäisemään, ei taidakaan enää olla kovin heittämällä tehty homma.

 

onko ? millä perusteella ? paperilla ehkä ? itsemurhatilatot, masennuslääkkeiden syöntimäärät jne jne vois äkkiseltään kertoa jotain muuta ?

Nää on kommentteja, joita mä en käsitä. Suurin osa suomalaisista voi hyvin, pahoinvoivien osuus on pienentynyt mutta näkyvyys lisääntynyt.

Mihin sä perustat oman kommenttisi? Jos paperilla meillä menee hyvin, onko sulla jotain faktaa siitä että todellisuudessa menee huonosti? Oletko tutustunut muihin maihin niin kattavasti, että pystyt varmuudella väittämään suomen häviävän vertailussa?

 

Nää on kommentteja, joita mä en käsitä. Suurin osa suomalaisista voi hyvin, pahoinvoivien osuus on pienentynyt mutta näkyvyys lisääntynyt.

Mihin sä perustat oman kommenttisi? Jos paperilla meillä menee hyvin, onko sulla jotain faktaa siitä että todellisuudessa menee huonosti? Oletko tutustunut muihin maihin niin kattavasti, että pystyt varmuudella väittämään suomen häviävän vertailussa?

no mä olen erimieltä. pahoinvoivien ihmisten - perheiden - osuus on kasvanut. ja kasvaa kokoajan. perustan sen omiin havaintoihin esim päivähoidossa työskentelevänä henkilönä.

 

onko ? millä perusteella ? paperilla ehkä ? itsemurhatilatot, masennuslääkkeiden syöntimäärät jne jne vois äkkiseltään kertoa jotain muuta ?

Meillä ei räjähtele tuontuosta pommit. Meillä lapsia ei kaapata tekemään työtä. Meillä ei paikat pullistele lapsiprostituoituja. Meillä jokainen lapsi saa koulutuksen.

Itsemurhatilastot ja masennus - ne kertovat yksinäisyydestä. ME emme välitä vaan enää toisitamme. Onko se sitten yhteikunnan vika? Ehkä. Koska vaikeudet ja vaikeat ajat yhdistävät ihmisiä ja pakottavat puhaltamaan yhteen hiileen.

 

Minä taas en ymmärrä, miksi Suomea pitää aina verrata muihin. Jos verrataan menetyksen suhteen missä tahansa alalla tai asiassa, aina hävitään - omasta mielestä. Mutta jos joku sanoo että ei täällä nyt niin hyvin voida niin sitten kyllä Suomella menee hyvin.

 

no mä olen erimieltä. pahoinvoivien ihmisten - perheiden - osuus on kasvanut. ja kasvaa kokoajan. perustan sen omiin havaintoihin esim päivähoidossa työskentelevänä henkilönä.

Yksittäisen ihmisen mielipide omien havaintojen pohjalta ei ole yhtä validi kuin laajalla otannalla suoritetut tutkimukset, joihin tilastot pohjautuu. Jokaisella toki saa olla oma mielipide, eipä siinä mitään..

 

Niinhän sitä luulisi.. Sitten jos mietitään että miltä kantilta asioita katsotaan. Psykiatrinen puoli alkaa olla räjähdyspisteessä koko maassa, näin sanoi juuri tänään eräs psykiatri. Hoitoaikoja ei ole mistä antaa - Potilas voi ajelehtia ilman lääketarkistuksia ja seurantaa kuukausia, ja ottaa lääkkeitä, jos ottaa. Entäs kun lääke ei sovikkaan, ja ei tarkisteta asiaa?

Kenen vastuulla tällainen sitten on, kun potilaan tila huononee, mutta sanotaan vaan; ei oota? Ei ainakaan sen potilaan, koska hän on syytön siihen, että psykiatrinen puoli kupruilee liitoksissaan!

 

no mä olen erimieltä. pahoinvoivien ihmisten - perheiden - osuus on kasvanut. ja kasvaa kokoajan. perustan sen omiin havaintoihin esim päivähoidossa työskentelevänä henkilönä.

Samaan perustan minäkin koulussa työskentelevänä.

 

Yksittäisen ihmisen mielipide omien havaintojen pohjalta ei ole yhtä validi kuin laajalla otannalla suoritetut tutkimukset, joihin tilastot pohjautuu. Jokaisella toki saa olla oma mielipide, eipä siinä mitään..

hmmh.
mun mielestä suomella on ongelma . ja se kasvaa. ja ne ongelmat alkaa jo ihan pienestä. kuten jätkä jo kirjoitti - on ihmisiä ,jotka jo syrjäytyy lapsena.

 

Samaan perustan minäkin koulussa työskentelevänä.

Mistä luulette sen johtuvan?

 

En tiedä miten mahdollisen tunnistettavuuden kanssa on, ei sen puolesta kauheasti tee mieli eritellä, mutta siis ihan fyysisestä tietyn sisäelimen toimintahäiriöstä kyse.

Minkä sisäelimen toimintahäriö on aikaisemmin tunnistettu sairaudeksi, mutta ei enää? Ja mitä tarkoitat sillä, että sitä ei enää pidetä sairautena? Sitä ei hoideta vai että sen läkkeet eivät enää ole Kela-korvattuja vai mitä?

 

Mistä luulette sen johtuvan?

yhteiskunnallinen asema periytyy. asenteet periytyy - sekä omat kaikkea kohtaan että muiden sua kohtaan. raaistuva yhteiskunta.
ja avun saaminen ei ole aina helppoa eikä apua saa ne jotka eniten sitä tarttisi .

 

Nää on kommentteja, joita mä en käsitä. Suurin osa suomalaisista voi hyvin, pahoinvoivien osuus on pienentynyt mutta näkyvyys lisääntynyt.

Mihin sä perustat oman kommenttisi? Jos paperilla meillä menee hyvin, onko sulla jotain faktaa siitä että todellisuudessa menee huonosti? Oletko tutustunut muihin maihin niin kattavasti, että pystyt varmuudella väittämään suomen häviävän vertailussa?

Mitä sun kommentteja täällä lukee, niin ei sullakaan taida kovin hyvin mennä! Paperilla menee hyvin

Se, mitä pareilla sanotaan, on todellakin eriasia, kun käytäntö, ja muuttaako se paperi itse tekstinsä aina, kun tilanteet muuttuu?

 

[QUOTE="vieras";26406623]Minkä sisäelimen toimintahäriö on aikaisemmin tunnistettu sairaudeksi, mutta ei enää? Ja mitä tarkoitat sillä, että sitä ei enää pidetä sairautena? Sitä ei hoideta vai että sen läkkeet eivät enää ole Kela-korvattuja vai mitä?[/QUOTE]

Ei hoideta, lääkkeet ei ole kela-korvattuja. Ei tutkita, ts. tehdä testejä olisiko kys. sairaus mahdollisesti syynä potilaan tilaan.

 

hmmh.
mun mielestä suomella on ongelma . ja se kasvaa. ja ne ongelmat alkaa jo ihan pienestä. kuten jätkä jo kirjoitti - on ihmisiä ,jotka jo syrjäytyy lapsena.

Tottakai on ongelma, ei sitä kukaan kiellä. Iso ongelma, monellakin alalla.

Mutta samoja ongelmia muissa maissa on, suurimmassa osassa asiat vaan ovat paljon huonommin kuin meillä. Tää pitäis muistaa aina kun lähtee morkkaamaan asuinmaataan. Kun negatiivisessä keskitytään vaan omien silmien alla tapahtuviin asioihin, tuppaa unohtumaan se iso kuva ja meillä menee oikeasti aika hyvin vertailtuna muihin maihin. En jaksa alkaa listaamaan kaikkea mistä voisi olla kiitollinen ja iloinen, useissa ketjuissa niitä on sivukaupalla. Ja musta on jotenkin surullista, ettei osa tunnu huomaavan näitä ollenkaan tai arvostavan yhteiskuntaa missä elää.

 

yhteiskunnallinen asema periytyy. asenteet periytyy - sekä omat kaikkea kohtaan että muiden sua kohtaan. raaistuva yhteiskunta.
ja avun saaminen ei ole aina helppoa eikä apua saa ne jotka eniten sitä tarttisi .

Mistä se muutos sitten tulee? Ymmärsin tuosta, että teidän mielestänne tilanne on muuttunut?

 

Samaan perustan minäkin koulussa työskentelevänä.

Ja minä- Työskentelen lastensuojelussa