Mikä on teistä minimi aika olla poissa töistä lapsen saatuaan?

Tykkään työstäni ja tulemme palkkaamaan yksityisen hoitajan lapselle. Mikä ois realistinen tavoite palata töihin? Ajattelin että jos 6kk olis kotona? Mitä ongelmia tulee vastaan, jos osa-aikaisesti palaa töihin kun vauva on vaikka 3kk?

 

Tämähän riippuu monesta seikasta... Esim aiotko imettää? Miten synnytys onnistuu? Nukkuuko lapsi? Saatteko terveen lapsen? jne jne jne...
Jos kaikki menee kuin saduissa niin voihan sitä olla vaikka seuraavana päivänä töissä...
koliikkilapsi, joka ei nuku vaikean synnytyksen jälkeen... menee kyllä aikaa ennen kuin aivot on työkunnossa...

 

Kenen näkökulmasta tuota kysyt? Jos vauvan/lapsen, niin sanoisin että 2v. Jos taas aikuisen näkökulmasta, niin kaipa sitä voi palata töihin vaikka jo 2 viikon kulutta, tai sitten kun pystyy istumaan...

 

Eikö mies voi jäädä kotiin?

Minä palaan töihin kun vauva on 5,5kk, mutta isä jää vauvan kanssa kotiin. En todellakaan vieraalle jättäisi, en ikinä! Kamala ajatuskin.

 

Olenmennyt töihin kun lapset oli 6kk, mies jäi kotiin.

 

Aikuisen näkökulmasta lähinnä. Lapsihan ei tätä päätöstä tee En usko imettäväni kauaa jos ollenkaan, riippuu siitä miten se lähtee luonnistumaan. Mies ei voi jäädä kotiin vaan ihan mielellämme hankimme ammattilhoitajan lapsen seuraksi.

Lähinnä ehkä juurikin tarkoitin tuota ajattelukykyä. Varmasti eka kuukausi voi olla aika hormoonihuuruista ja jälkikipuja. Eli periaatteessa sen jälkeen jos lapsi on terve niin mikään tuskin estää minua lähtemästä töihin? Aluksi toki osa-aikaista että kerkeää olla yhteistäkin aikaa vauvan kanssa.

 

pistää miettimään, miksi hankit lapsen.

 

[QUOTE="ap";27097223]Aikuisen näkökulmasta lähinnä. Lapsihan ei tätä päätöstä tee En usko imettäväni kauaa jos ollenkaan, riippuu siitä miten se lähtee luonnistumaan. Mies ei voi jäädä kotiin vaan ihan mielellämme hankimme ammattilhoitajan lapsen seuraksi.

Lähinnä ehkä juurikin tarkoitin tuota ajattelukykyä. Varmasti eka kuukausi voi olla aika hormoonihuuruista ja jälkikipuja. Eli periaatteessa sen jälkeen jos lapsi on terve niin mikään tuskin estää minua lähtemästä töihin? Aluksi toki osa-aikaista että kerkeää olla yhteistäkin aikaa vauvan kanssa.[/QUOTE]

Kannattaa miettiä sitäkin että vaikka olisit terve, lapsi valvoo ja syö yölläkin. Palkkatöissä käyminen sen lisäksi että valvoo ne yöt voi olla aika rankkaa. Minulla meni kaksosten kanssa ensimmäinen vuosi kuin sumussa. En olisi mitenkään selvinnyt työstäni, jos olisi pitänyt käydä päivät töissä.

Miksi hankkia lasta jos kumpikaan ei pysty hänen kanssaan olemaan kotona edes sitä ensimmäsitä vuotta? Voiko lapsen hankintaa lykätä tai miettiä vielä kannattaako teidän tuossa elämäntilanteessa lainkaan ryhtyä vanhemmiksi. Vanhemmuutta ei voi ulkoistaa ammattihoitajalle.

 

[QUOTE="ap";27097223]Aikuisen näkökulmasta lähinnä. Lapsihan ei tätä päätöstä tee En usko imettäväni kauaa jos ollenkaan, riippuu siitä miten se lähtee luonnistumaan. Mies ei voi jäädä kotiin vaan ihan mielellämme hankimme ammattilhoitajan lapsen seuraksi.

Lähinnä ehkä juurikin tarkoitin tuota ajattelukykyä. Varmasti eka kuukausi voi olla aika hormoonihuuruista ja jälkikipuja. Eli periaatteessa sen jälkeen jos lapsi on terve niin mikään tuskin estää minua lähtemästä töihin? Aluksi toki osa-aikaista että kerkeää olla yhteistäkin aikaa vauvan kanssa.[/QUOTE]

No mun lapsi on 5kk ja ei nuku öisin ja en todellakaan olisi nyt työkunnossa. Aivotoiminnastani kertoo jotain, että unohtelen täysin tuttuja asioita, normaalit laskutoimituksetkaan ei luonnistu vaikka olen matemaattinen ihminen ja keskusteluissa tuijotan välillä vaan, koska asiat eivät mene perille. Ja olen (ainakin omasta mielestäni) ihan normaali älykäs ihminen.
Että todella vaikea sanoa.... riippuu NIIN paljon, millaisen lapsen saatte, osallistuuko mies yövalvomisiin (esim hoitaa osan öistä sun puolesta) jne jne...
Ja toki työstäkin... toivottavasti et ole mikään kirurgi

 

Lisäksi ette voi etukäteen yhtään tietää tuleeko teille tyytyväinen vauva joka nukkuu ja syö hyvin, vai koliikkivauva jota täytyy kanniskella illat ja välillä yölläkin ympäri asuntoa.

Ympäristöministeriössä oli tämä Paula Lehtomäki. Sai kaksi lasta ministeriaikanaan ja sitiä oli joku lehtijuttukin miten monta hoitajaa heille oli palkattu korvaamaan työssäkäyvää äitiä. Yöllä ja päivällä eri henkilöt, heillehän kuuluu vapaapäivät ja lomat. Tarvitaan tosi monta työntekijää korvaamaan yksi äiti, koska työntekijä ei tee töitä 24/7.

 

Voi kuule mieli muuttua kun saat lapsesi ensimmäisen kerran syliin. Saatta työasiat jäädä taka-alalle. Ei kannata suunnitella tulevaisuutta kauhean tarkkaan, sillä jokainen lapsi on erilainen.

 

mikäs se äitiysloma on, 3kk? se varmaan on minimi äidille.

 

Miehesikin mieli voi muuttua kun päivärahat lasketaan.

 

Itsekin pidän työstäni, ja palasin vauvan ollessa 10 kk, lapsi jäi kotihoitoon. Mutta vielä 1 v 8 kk iässäkään ei nukuta läheskään joka yötä heräilemättä, ja viime yökin meni sellaisilla vajaan 5 tunnin unilla.. Viikonloppuisin koitan sitten paikata univelkoja. Eli työstä riippuen, lapsesta riippuen, omasta jaksamisesta (ja siitä miten monta nannyä teillä on varaa palkata). Kukaan tuskin voi sinulle etukäteen tähän vastata.

Lisäksi, sä et tiedä miltä susta tuntuu kun oletkin sen vauvan kanssa ollut pari kuukautta – voi ollakin mahdoton ajatus olla erossa paketista vielä pitkään aikaan Itse en olis voinut olla ainakaan 6 kuukauteen erossa vauvasta ilman jatkuvaa levottomuuden tunnetta.

 

Lapsi on vain kerran pieni. Työtä saat tehdä tällä menolla aina hautaan saakka. Kannattaa hieman miettiä järjestystä - tossa on sellainen menettämisen mahdollisuus jota mikään ei koskaan tule korvaamaan.

Juuri taannoin oli juttua mitä miehet katuu kuolinvuoteellaan eniten. Taisi olla ensimmäisenä se että teki liikaa töitä eikä ollut aikaa perheelle ja lapsille.

Mäkin rakastan työtäni. Mutta se odotti kyllä äirtiyslomat ja siihen saakka kun lapsi oli 2v. Alunperi piti aloittaa aiemmin, mutta ei ollut toivoakaan. Huonouninen lapsi, olis ollut ihan järkyttävää lähteä töihin valvottujen öiden jälkeen,

 

Samoin, ihmettelen miten kahden vanhemman perheellä ei kummallakaan ole halua tai varallisuutta olla lapsen kanssa.
Itselläni oli ja on vakityöpaikka - olin sentään minäkin kotona lapsen ollessa 1v 4 kk !!!
Eli säästin etukäteen ja varauduin ja olin hoitovapaalla 4 kk.
Tuon jälkeen olin osa-aikaisella, 4 pv viikko 8 kuukautta ...

Ammattihoitaja ei ole äiti.
Lapsi kiintyy eniten siihen/niihin ihmisiin joiden kanssa viettää (valveilla) oloaikaansa !
Samoin hoitaja kiintyy hoidettavaan - läsnäollessaan.
Minusta on aika selvä ettei samaa sidettä voi syntyä poissaolevalle vanhemmalle ...

Toki voi ajatella etupäässä itseään ja omia tarpeitaan,
ja totta - lapsi ei voi tehdä päätöstä tästä - siinä AP on oikeassa ...

 

Ei kannata hankkia lasta, jos työ on etusijalla. Yhteiskunta tarvitsee hyviä veronmaksajia, joten ole sitten täysillä töistä ilman perhehuolia. Vauvan paikka on omassa kodissa omien turvallisten vanhempien kanssa. Kun taapero on n. 1,5 v. kannattaa miettiä hoitokuvioita ja sitten omaa hoitajaa kotiin tai perhepäivähoitajaa. Lapsi kiintyy häntä hoitaviin ihmisiin. Vauva ei vielä tiedä kuka on isä tai äiti, vaan kiintyy häntä rakastaviin ja hoivaaviin ihmisiin. Haluatko oman vauvasi kiintyvän ulkopuolisiin ihmisiin eikä omiin vanhempiinsa? Lisäksi et voi olla koskaan varma mitä kotonasi tapahtuu, kun vauva ei osaa puhua. Vauvan on ehdottoman tärkeää saada lähestä hoitoa, jollet halua lapsestasi psykopaattia tai persoonallisuushäiriöistä. Näitä on jo Suomi pullullaan. Lapsella on oikeus rakkauteen, se menee sun työssäolo halusi edelle. Tee nyt töitä reippaasta, säästä rahaa ja sitten sulla on mahkut olla kotona rakastamassa omaa lastasi. Jos olet työnarkomaani tai uraputkikiitäjä, älä tee lapsia vain kun niin on tapana tehdä tai muista itsekkäistä syistä.

 

[QUOTE="vieras";27097144]Tykkään työstäni ja tulemme palkkaamaan yksityisen hoitajan lapselle. Mikä ois realistinen tavoite palata töihin? Ajattelin että jos 6kk olis kotona? Mitä ongelmia tulee vastaan, jos osa-aikaisesti palaa töihin kun vauva on vaikka 3kk?[/QUOTE]

Tottakai voit toimia kuten suunnittelet, jos esim. isä hoitaa vauvaa silloin kun teet töitä. Imetys kannattaa huomioida.

 

Onko ap pienyrittäjä? Silloin voi vaihtoehdot olla vähissa, jos meinaa pitää busineksen pyörimässä vielä pitkään. Peruspalkkatyössä hommat todellakin odottavat.

 

Mä en olisi valmis alle vuoden ikäistä laittamaan hoitoon missään olosuhteissa. Surku tulee lapsiparkaa.

Itse oon ollu vuoden hoitovapaalla vanhempainvapaan jälkeen molemmilta lapsilta eli muksut on kumpainenkin menneet hoitoon n. 1v10kk iässä.

 

Jos ei isäkään jää kotiin, niin 2-2,5 vuotta.

 

Mun mielestä pitäisi olla laitonta ottaa äititöihin ennen vanhempainrahakauden loppua!

Eikö tossa tilanteessa olisi parempi antaa lapsi suoraan pois kun ei kerran sen kanssa oleminen voisi vähempää kiinnostaa?? Taitaa teillekin olla tulossa edustus vauva eli "minäkin haluan lapsen kun kerran muillakin on, mutta sen ei saa sitten näkyä, eikä kuulua eikä sotkea sisustusta"
Ota koira ja anna se lapsi pois!

 

Moralisoijilta unohtuu että joillakin se työ on sellainen ettei se odota. Esim. Paula Lehtomäki on ollut eduskunnassa ja ministerinä melko tiiviisti ikävuodet 30-40v. Jos lapsia haluaa, niin ne on käytännössä tehtävä viimeistään tuossa vaiheessa. Eikö ministerillä ole oikeutta perheeseen jos hän on nainen?

Mutta jos ammatti on vähän vähemmän henkilösidonnainen kuten poliitikolla niin harkitisisin vielä toisen kerran sitä pystyisikö joko äiti tai isä olemaan kotona sen vanhempainvapaan ajan, eli käytännössä sinne kun lapsi täyttää 9kk. Suomessa on aika hyvä tuo rahallinen tuki tähän kotonaoloon.

Voi myös tehdä vesilasitestin eli laittaa sormen vesilasiin ja katsoa oletko korvaamaton. Jos veteen jää kuoppa niin olet. Työelämästä voi olla sen lyhyen jakson pois, mutta omalle lapsellesi olet hänen ainoa äitinsä/ isänsä, ainutkertainen ihminen.

Mun tädilläni on adoptoitu poika, ja kertoi nyt jo aikuisesta lapsestaan että se ei ole sama ryhtyä toisen lapsen hoitajaksi. Vauva on raskausajan kuullut kohtuun oman äitinsä sydämen sykkeen, tottunut siihen. Kun hän on sitten ottanut syliin tämän toisen äidin lapsen, sydämen syke on erilainen. Tätini uskoo että vaikka adoptoitua lasta rakastaa kuin omaansa, lapselle biologisesta äidistä luopuminen on silti hylkääminen. Tädilläni on siis kaksi omaa ja kaksi adoptoitua lasta.

 

[QUOTE="ap";27097223]Aikuisen näkökulmasta lähinnä. Lapsihan ei tätä päätöstä tee En usko imettäväni kauaa jos ollenkaan, riippuu siitä miten se lähtee luonnistumaan. Mies ei voi jäädä kotiin vaan ihan mielellämme hankimme ammattilhoitajan lapsen seuraksi.

Lähinnä ehkä juurikin tarkoitin tuota ajattelukykyä. Varmasti eka kuukausi voi olla aika hormoonihuuruista ja jälkikipuja. Eli periaatteessa sen jälkeen jos lapsi on terve niin mikään tuskin estää minua lähtemästä töihin? Aluksi toki osa-aikaista että kerkeää olla yhteistäkin aikaa vauvan kanssa.[/QUOTE]

No jos se hoitaja on öisinkin hoitamassa niin mikäs siinä?
Harvempi pienen lapsen äiti saa nukkua kokonaisia öitä. Voipi mennä useampi vuosikin että perheessä ei nukuta kunnon yöunia. Se että ei imetä ei tarkoita sitä että ei siltikin joutuis öitä valvomaan. Kaikki riippuu siitä minkälainen lapsi on kyseessä, ei kai näitä voi etukäteen tietää.
Mutta jos yöuni ei ole sinulle tärkeää niin sittenhän asia on aivan eri...

 

Ei voi tosiaan tietää, miten mieli kääntyilee, kun se lapsi sitten on siinä, miten toivut synnytyksestä/leikkauksesta jne. Moni varmasti arvostelee suunnitelmaasi ja tietäväisenä kertoo, että mieli muuttuu ja et pysty ensimmäiseen kahteen vuoteen olemaan erossa lapsesta, kun hänet syliisi saat. Noh, sehän riippuu niin monesta asiasta ja onhan isälläkin varmasti sanottavaa asiaan.

Itse lähdin töihin, kun vauva oli 1kk. Aika pitkälti niin olimme asian suunnitelleetkin ja koska kaikki meni kuin oppikirjassa, suunnitelma myös toteutui. Työni luonteesta, omasta luonteestani ja monesta muusta asiasta johtuen siis näin. Minulle ei tullut niitä lohduttomia kaipuun tunteita ja hullua hermostuneisuutta ja hormonisekopäisyyttä ja ties mitä tuskaa, mistä minulle vinoiltiin. Ikävä toki oli, mutta ei sellainen, että en olisi pystynyt olemaan ja toimimaan. Osapäiväisellä aloittelin.