Mikä on teistä minimi aika olla poissa töistä lapsen saatuaan?

Niin vielä kommentoin tuohon imettämisasiaan. Ei se töihinpaluu poissulje imettämistä. Olen imettänyt sujuvasti molempia lapsiani vielä töihin palattuanikin vuoden ajan. Imetys on sivuseikka tässä kysymyksessä.

 

Samoin, ihmettelen miten kahden vanhemman perheellä ei kummallakaan ole halua tai varallisuutta olla lapsen kanssa.
Itselläni oli ja on vakityöpaikka - olin sentään minäkin kotona lapsen ollessa 1v 4 kk !!!
Eli säästin etukäteen ja varauduin ja olin hoitovapaalla 4 kk.
Tuon jälkeen olin osa-aikaisella, 4 pv viikko 8 kuukautta ...

Ammattihoitaja ei ole äiti.
Lapsi kiintyy eniten siihen/niihin ihmisiin joiden kanssa viettää (valveilla) oloaikaansa !
Samoin hoitaja kiintyy hoidettavaan - läsnäollessaan.
Minusta on aika selvä ettei samaa sidettä voi syntyä poissaolevalle vanhemmalle ...

Toki voi ajatella etupäässä itseään ja omia tarpeitaan,
ja totta - lapsi ei voi tehdä päätöstä tästä - siinä AP on oikeassa ...

Meinaatko, että valtaosalla isistä ei ole kiintymyssuhdetta vauvaansa?

 

[QUOTE="vieras";27097144]Tykkään työstäni ja tulemme palkkaamaan yksityisen hoitajan lapselle. Mikä ois realistinen tavoite palata töihin? Ajattelin että jos 6kk olis kotona? Mitä ongelmia tulee vastaan, jos osa-aikaisesti palaa töihin kun vauva on vaikka 3kk?[/QUOTE]

Minun äitini on aina palannut töihin vajaa 2 viikkoa synnytyksestä.
Sitä itsekin pitäisin jonkinlaisena miniminä.

 

Itse lähdin töihin, kun vauva oli 1kk. Aika pitkälti niin olimme asian suunnitelleetkin ja koska kaikki meni kuin oppikirjassa, suunnitelma myös toteutui. Työni luonteesta, omasta luonteestani ja monesta muusta asiasta johtuen siis näin. Minulle ei tullut niitä lohduttomia kaipuun tunteita ja hullua hermostuneisuutta ja hormonisekopäisyyttä ja ties mitä tuskaa, mistä minulle vinoiltiin. Ikävä toki oli, mutta ei sellainen, että en olisi pystynyt olemaan ja toimimaan. Osapäiväisellä aloittelin.

Joo luulen että jos haluaa palata töihin asap niin paras onkin sitten kadota jo tuossa vaiheessa, kun kiintymyssuhdetta ei ole vielä ehtinyt muodostua puolin eikä toisin. Ei se suhde lapseen ole kaikilla vahva heti synnytyssalista tullessa vaan heräilee ja kasvaa vähitellen sen vuorovaikutuksen myötä, kun hoitaa lasta.

 

[QUOTE="ap";27097223] Mies ei voi jäädä kotiin vaan ihan mielellämme hankimme ammattilhoitajan lapsen seuraksi. [/QUOTE]

Aika surullista jos perheen ulkopuolinen hoitaa 3kk ikäistä tai 6kk ikäistä sillä aikaa kun vanhemmat käyvät töissä.

Mun lapsi on jo yli 1,5v mutta edelleen hän on mun mielestä liian pieni hoitoon. Ihan vain sillä kokemuksella että olen itse hoitanut työkseni muiden lapsia, jopa niitä pieniä vauvoja.

Jos on pakko päästä töihin niin kyllä mun mielestä minimi on 1v. Suositeltavaa 2-3v.

 

Mulle puoli vuotta. Mitä se on jollekin muulle, on sen toisen asia.

 

Mulle tulee ainakin ihan ensiksi sellainen realistinen ongelma kuin yöunet. Pienen lapsen kanssa yöt on usein aika repaleisia, ainakin meillä ollu n. 2 - 3-vuoteen asti ja itse en ainakaan jaksa töissä, jos en saa nukkua kunnolla. Kotona lapsen/lasten kanssa ollessa voi ottaa itsekin päiväunet, mutta töissä se on mahdotonta.

Mä oon menny töihin kun lapset on ollu 2,5v. ja 2v3kk ja paljoa pienempinä en kyllä olisi hoitoon vieny tai jättäny kotiinkaan hoitajalle. Kun olen lapsia halunnu, niin kyllä mä oon halunnu nähdä kun ne oppii tärkeitä asioita ja olla mukana lasten elämässä mahdollisimman paljon. Pidempääkin olisin voinu kotona olla, mutta omat sosiaaliset tarpeet tuli tuossa vaiheessa kuvioihin ja 2v:nä lapsikin jo tarvitsee sosiaalisia kontakteja ja alkaa opetella sosiaalisia taitoja enemmän.

9 kuukautta on mun mielestä se vähimmäisaika, jonka lapsi on hyvä olla omien vanhempiensa kanssa kotona, mutta jos saisin päättää, niin Suomessa pidettettäisiin vanhempainvapaata siihen asti kun lapsi täyttää 1,5 v tai 2v. Nyt lapsella on just eroahdistus kun vanhempainvapaa päättyy ja lapsi tuupataan päiväkotiin. Kyllähän lapsi siitä yleensä selviytyy, mutta ei niin pienen lapsen paikka ole päiväkodissa. Oma hoitaja kotiin on tietenkin parempi vaihtoehto, mutta tuulisin ettei hoitajia ole helppo löytää ja sellaista vielä johon voi luottaa, koska onhan siinä aikamoinen vastuu, lapsi ja koti jättää ihan vieraan vastuulle joka päivä.

 

[QUOTE="ap";27097223]Aikuisen näkökulmasta lähinnä. Lapsihan ei tätä päätöstä tee En usko imettäväni kauaa jos ollenkaan, riippuu siitä miten se lähtee luonnistumaan. Mies ei voi jäädä kotiin vaan ihan mielellämme hankimme ammattilhoitajan lapsen seuraksi.

Lähinnä ehkä juurikin tarkoitin tuota ajattelukykyä. Varmasti eka kuukausi voi olla aika hormoonihuuruista ja jälkikipuja. Eli periaatteessa sen jälkeen jos lapsi on terve niin mikään tuskin estää minua lähtemästä töihin? Aluksi toki osa-aikaista että kerkeää olla yhteistäkin aikaa vauvan kanssa.[/QUOTE]

Kukaan ei ikinä tuu olemaan ammattihoitaja teidän lapselle,ku te ite..

 

Joo luulen että jos haluaa palata töihin asap niin paras onkin sitten kadota jo tuossa vaiheessa, kun kiintymyssuhdetta ei ole vielä ehtinyt muodostua puolin eikä toisin. Ei se suhde lapseen ole kaikilla vahva heti synnytyssalista tullessa vaan heräilee ja kasvaa vähitellen sen vuorovaikutuksen myötä, kun hoitaa lasta.

Oli se jo muodostunut, kun lähdin töihin. Kyse ei ollut kiintymyssuhteen puutteesta.

Mutta miten se voi olla niin tavattoman vaikea asia joillekin ymmärtää, että myös ihmisen oma persoona vaikuttaa siihen, miten kokee eron lapsesta. Minä en ulvonut lattialla kaksinkerroin tai pakahtunut erontuskaan, mutta se ei tarkoita, että kiintymyssuhdetta ei olisi olemassa.

 

Oli se jo muodostunut, kun lähdin töihin. Kyse ei ollut kiintymyssuhteen puutteesta.

Mutta miten se voi olla niin tavattoman vaikea asia joillekin ymmärtää, että myös ihmisen oma persoona vaikuttaa siihen, miten kokee eron lapsesta. Minä en ulvonut lattialla kaksinkerroin tai pakahtunut erontuskaan, mutta se ei tarkoita, että kiintymyssuhdetta ei olisi olemassa.

Tietenkin sulla jonkinlainen kiintymyssuhde on vauvaan jonka kanssa olet elänyt jo kymmenen kuukautta – kai kaikilla naisilla on – mutta et voi sanoa miten olisi vaikuttanut sun suhteeseen lapseesi se, että olisit ollut muutaman kuukauden hänen kanssaan kotona ennen töihin paluuta. Itselläni ainakin se vahva tunne on kasvanut molempiin siinä 3-4 kk iässä kun vauvalla alkaa olla enemmän vuorovaikutusta ulkomaailmaan.

 

Mun mielestä pitäisi olla laitonta ottaa äititöihin ennen vanhempainrahakauden loppua!

Eikö tossa tilanteessa olisi parempi antaa lapsi suoraan pois kun ei kerran sen kanssa oleminen voisi vähempää kiinnostaa?? Taitaa teillekin olla tulossa edustus vauva eli "minäkin haluan lapsen kun kerran muillakin on, mutta sen ei saa sitten näkyä, eikä kuulua eikä sotkea sisustusta"
Ota koira ja anna se lapsi pois!

Saakos iskät olla töissä?

 

Mun mielestä pitäisi olla laitonta ottaa äititöihin ennen vanhempainrahakauden loppua!

Eikö tossa tilanteessa olisi parempi antaa lapsi suoraan pois kun ei kerran sen kanssa oleminen voisi vähempää kiinnostaa?? Taitaa teillekin olla tulossa edustus vauva eli "minäkin haluan lapsen kun kerran muillakin on, mutta sen ei saa sitten näkyä, eikä kuulua eikä sotkea sisustusta"
Ota koira ja anna se lapsi pois!

Nämä ovat kyllä huvittavia kommentteja. Miksi ihmeessä entisaikaan naiset tekivät lapsia, kun kuitenkin jatkoivat töitään heti synnytyksen jälkeen ihan kun lasta ei olisi syntynytkään. Kamaman liudan edustusvauvoja vain lykkäsivät vuosi toisen perään, ja heti piti lähteä heinäntekoon ja navettalypsylle, eivätkä jääneet kotiin vauvaa hoitamaan.

 

[QUOTE="sss";27098096]Nämä ovat kyllä huvittavia kommentteja. Miksi ihmeessä entisaikaan naiset tekivät lapsia, kun kuitenkin jatkoivat töitään heti synnytyksen jälkeen ihan kun lasta ei olisi syntynytkään. Kamaman liudan edustusvauvoja vain lykkäsivät vuosi toisen perään, ja heti piti lähteä heinäntekoon ja navettalypsylle, eivätkä jääneet kotiin vauvaa hoitamaan.[/QUOTE]

Tässä on kyllä minusta jonkin verran eroa nykymaailmaan. Ennen ne lapset oli kuitenkin siinä äidin kanssa, ja hoitajina oli usein sekä äiti että isovanhempia ja jos ei isosiskoja niin muita sukulaisia. Ja äiti pisti tissin suuhun kun nälätti tai ruokki muuten. Töitäkin tehtiin aamusta iltaan, oman elämän lomassa. Ei nykymaailman uraäiti ehdi töiden lomassa palailemaan parin tunnin välein vauvaa katsomaan.

Itse olen kasvanutniin, että äiti on tehnyt hevoshommat siinä missä ennen lapsensaantiakin. Eli kotihoidossa mtta töiden lomassa hoidettuna.

 

1v. minimi, itselleni se on 2-2,5v. Lapset on vain niin pienen hetken pieniä, eikä tuo aika pois töistä ole aika eikä mikään.

 

Ennen vanhaan ne lapset oli vaan pakko jättää epäluotettavallekin hoitajalle, vanhalle mummulle, naapurille, hieman vanhemmalle lapselle tms. Mun mummoni on usein kertonut, miten teki pahaa jättää pienet lapset hoitoon hoitotädille, joka saattoi kesken päivän lähteä kotiinsa ja jättää lapset keskenään kotiin, pienen vauvankin. Sille mummo ei voinut mitään, töissä piti vaan käydä, kun ei saanut kotiinkaan jäädä. Toki siihen aikaan moni äiti jäi kotirouvaksi lasten kanssa, mutta kyllä jo 50-luvulla oli työäitejä.

Onneksi nykyään on mahdollisuus olla kotona, eli lainkin puitteissa saa olla töistä pois. Omasta mielestäni lapsi on valmis hoitoon, kun osaa jotenkin ilmaista tarpeitaan ja kävellä. Itse menen töihin lapsen ollessa 1,5-vuotias, mutta töitä järjestämällä saamme lapsen pidettyä kotihoidossa kunnes on 2-vuotias. Mieluusti olisin ollut pidempäänkin kotona, mutta kiva on mennä toisaalta töihinkin. Tosin aion tehdä osa-aikaista työtä niin pitkään kuin mahdollista. Ainakin siihen asti, että lapset menee kouluun.

 

Tietenkin sulla jonkinlainen kiintymyssuhde on vauvaan jonka kanssa olet elänyt jo kymmenen kuukautta – kai kaikilla naisilla on – mutta et voi sanoa miten olisi vaikuttanut sun suhteeseen lapseesi se, että olisit ollut muutaman kuukauden hänen kanssaan kotona ennen töihin paluuta. Itselläni ainakin se vahva tunne on kasvanut molempiin siinä 3-4 kk iässä kun vauvalla alkaa olla enemmän vuorovaikutusta ulkomaailmaan.

Voi olla. Toisaalta siinä tapauksessa isältä olisi jäänyt se suhde muodostamatta lapseen, jos minä olisin jäänyt kotiin ja hän lähtenyt töihin. Jokin valinta taitaa aina olla jostain pois, sen kanssa lienee vain parasta oppia elämään En kuitenkaan näe, että tässä olisi mitään lapselta pois, mikä tärkeintä.

 

Aika paljon sain erilaisia vastauksia, mikä on mukavaa. Kyse ei meidän osalta ole rahanpuutteesta vaan ihan omasta tahdosta työskennellä.

Noi yöunet on varmasti suurin ongelma työnteon yhteydessä. Niitä on kai turha murehtia etukäteen, kun vaikea tietää miten elämä muotoutuu. Oma halu olisi 3-6kk välilä aloittaa osa-aikaisesti työ, jota jatkaisin vaikka tarvittaessa 1,5 vuotiaaksi saakka. Ajatukset voi vielä muuttua niin kuin osa vastaajista sanoi

Aika moni kritisoi hoitajan ottoa. Onko se niin paha että vauva kiintyy hoitajaan esim. kolmena arkipäivänä viikossa ja muuten äitiin ja isään? Minusta on vain hienoa että vauvalla olisi kolmaskin aikuinen elämässä. Aika hurjia väitöksiä että näin ne psykopaatit syntyy. Kuitenkin muualla maailmassa on aivan yleistä jättää vastasyntynyt hoitoon ja lähteä töihin.

 

[QUOTE="ap";27098675]Aika paljon sain erilaisia vastauksia, mikä on mukavaa. Kyse ei meidän osalta ole rahanpuutteesta vaan ihan omasta tahdosta työskennellä.

Noi yöunet on varmasti suurin ongelma työnteon yhteydessä. Niitä on kai turha murehtia etukäteen, kun vaikea tietää miten elämä muotoutuu. Oma halu olisi 3-6kk välilä aloittaa osa-aikaisesti työ, jota jatkaisin vaikka tarvittaessa 1,5 vuotiaaksi saakka. Ajatukset voi vielä muuttua niin kuin osa vastaajista sanoi

Aika moni kritisoi hoitajan ottoa. Onko se niin paha että vauva kiintyy hoitajaan esim. kolmena arkipäivänä viikossa ja muuten äitiin ja isään? Minusta on vain hienoa että vauvalla olisi kolmaskin aikuinen elämässä. Aika hurjia väitöksiä että näin ne psykopaatit syntyy. Kuitenkin muualla maailmassa on aivan yleistä jättää vastasyntynyt hoitoon ja lähteä töihin.[/QUOTE]

Muuten ihan hyvä, mutta kiintymyssuhde ei toimi ihan noin..

 

Muuten ihan hyvä, mutta kiintymyssuhde ei toimi ihan noin..

No miten sitten? Tuossahan äiti on ajallisesti eniten lapsen kanssa vaikkei koko aikaa olekkaan. Onko lapset esim. Kanadassa väärin kiintyneitä kun siellä on ihan yleistä laittaa vauva hoitoon?

 

Kyllä on tuomitsevia kommentteja! Itsestäni olisi ihan ookoo, jos lasta hoidetaan kotona ja hoitaja pysyvä, eikä vaihdu parin viikon välein. Asia olisi ihan eri, jos laitettaisiin isoihin päiväkotiryhmiin ja vaihtuvien hoitajien tykö. Itse en ymmärä miten 9kk tai vuoden vanhaakaan voidaan laittaa päiväkotiin. Hoitaja kotona on kuitenkin ihan eri asia. Lapsi kiintyy hoitajaa ja lapsi kiintyy paikkaan (kotiin tässä tapauksessa).

Jos työpäivä on normaali 8-16, niin johan pieni lapsi nukkuu tuosta ajasta ison osan (n. 2h aamupäivällä ja toiset 2h iltapäivällä). Jos työmatka ei ole pitkä, niin eihän siinä kovin montaa tuntia jää hoitajan kanssa. Itse kyllä harkitsisin jonkinlaista työajan lyhennystä tai muuta vastaavaa pariksi ensimmäiseksi vuodeksi.

Se, miten oma mieli kestää olla erossa lapsesta on sitten ihan eri asia ja sen varmaankin huomaa vasta sitten kun sen aika on.

 

[QUOTE="Vieras";27098094]Saakos iskät olla töissä?[/QUOTE]

isä on lähtökohtaisesti vauvalle yhtä outo kuin mummi, äidit kaverit tai naapurit eli äänen on ehkä kuullut mutta muuta yhteyttä ei ole.
Äiti on aina se ensisijainen kiintymyssuhde vauvalle, sen jälkeen on sitten ihan sama kehen se toissijainen kiintymyssuhde luodaan, oli se sitten isä, adoptio äiti, naapurin setä tai hoitotäti.
Vauva ei pysty luomaan ensisijaista kiintymyssuhdetta kuin yhteen ihmiseen ja sen vuoksi isä voi ihan hyin olla töissä. Isä alkaa olla lapselle tärkeä vasta 6kk+ kun se alkaa ymmärtää jostain jotain.

 

2vko. Jos on täällä Ranskassa vähänkään vaativammassa hommassa niin ei ole harvinaista palata töihin jo parin vko päästä. Ja noin puolet tutuista äideistä ylipäätään aloittaa imetyksen, harva jatkaa paria kuukautta pidempään

 

Sanoisin, että äidin olisi oman jaksamisen kannalta ja elämäntilanteeseen tottumisen kannalta olla kotona noin 5-6 kk. Sitten olisi isän vuoro päästä kotiin lapsen kanssa. Minusta alle 3-vuotiasta ei kannattaisi viedä päiväkotiin ollenkaan eikä yli 6 tunnin päiviä edes perhepäivähoidossa. Siispä osa-aikatyön pitäisi mielestäni olla helpompaa, kannattavampaa ja kannustettavampaa kuin nykyään.

 

Vauva ei pysty luomaan ensisijaista kiintymyssuhdetta kuin yhteen ihmiseen ja sen vuoksi isä voi ihan hyin olla töissä.

Käsittääkseni tämä ei ole totta. Vauvalla voi olla kiintymyssuhteita muutamiin henkilöihin (äiti, isä, mummi). Totta on, että aluksi äiti (vrt. sikiöaika) on tärkein ja läheisin, mutta kyllä isäkin lähelle pääsee alusta asti. Mielestäni kirjoittaja lyttää isän roolin aika pahasti eikä nykytutkimus käsittääkseni enää tue tätä.

 

Minimistä en osaa sanoa. Riiippuu vauvasta, äidin jaksamisesta ja mahdollisesta hoitajasta.

Jos meillä kaikki menee hyvin ja saamme vauvan ensi vuonna alkukesästä on hyvin mahdollista, että jo syksyllä jatkan opiskeluja niin, että olen vauvan luota pois muutaman luennon, eli noin 8 tuntia viikossa. Viimeistään tammikuussa jatkan osa-aikaopiskelua, jos se vaan oman jaksamisen kannalta on mahdollista.