Mikä on "normaalia" ajankäyttöä parisuhteessa?

Meillä oli jonkin aikaa sitten enemmän yhteistä aikaa, kun aikataulut eivät menneet yhtä pahasti ristiin. Tilanne tulee olemaan tämä ainakin ensi kesään asti. Mikäli mies jatkaa opiskeluja, hänen opiskeluaikataulunsa todennäköisesti aikaistuvat vähän, mutta työkuviot pysyvät näillä näkymin samana. Mies ei tee tällä hetkellä kokopäivää muuta kuin viikonloppuisin, muulloin tekee vähän lyhyempää. Hänen koulupäivänsä ovat lyhyempiä kuin aamuun menevillä. Hän siis menee töihin suoraan opiskelujen parista.

Asioista ei neuvoteltu, sillä silloin kun mies teki päätöksen aloittaa opiskelu ja vaihtaa työpaikkaa kaikki tuntui juuri oikealta. Vasta käytäntö on osoittanut miten hankala tällainen aikataulu on. Tunnen olevani ikäänkuin puun ja kuoren välissä: olen hyvin onnellinen siitä että mieheni on nyt työssä jossa viihtyy vanhaa paremmin, ja saa toteuttaa itseään opiskellessaan, mutta tämä tilanne syö parisuhdetta. En voi vaikuttaa omiin työaikoihini juuri lainkaan, sillä ne ovat sidoksissa työpaikkani toimiaikaan.

Nimim. "voi hyvää päivää" lienee provo, mutta silti on pakko kysyä, että oletko tosissasi? Et voi oikeasti väittää, että minä pääsisin jotenkin helpommalla kun olen päivätöissä? Teen ihan perus 8 h:n päivää erittäin vastuullista ihmissuhdetyötä. Pitäisikö minun vielä tämän lisäksi olla mieheni taloudenhoitaja? Varsinkin kun hän tulee töistä yöllä. Minä en aikuista miestä passaa. Jos passaan, odotan että hänkin passaa joskus minua.
Ja kyllä parisuhteeseen kuuluu erittäin olennaisena osana se, että tietää mitä toisen elämään kuuluu.

 

Sinuna yrittäisin sinnitellä sinne kesään asti. Toiset parit kestävät etäsuhteissa jopa kuukausia jos toinen on ulkomailla opiskelemassa... ehkä voisit suhtautua tähän vuoteen vähän samalla tavalla? Nykyinen tilanne on tosi kurja, mutta jos suhde on muuten hyvä, teillä on kaikki muuten kunnossa, olette suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta tai ainakin osaat kuvitella yhteisen tulevaisuuden hänen kanssaan, niin eikö silloin olisi aika turha heittää kaikkea pois kun kerran odotettavissa on kuitenkin tilanteen kääntyminen paremmaksi?

Entä sellainen asia, että onko niitä työvuoroja pakko ottaa viikonlopuille vai kestäisikö teillä talous vaikka töitä tehtäisiin vähän vähemmän? Voisihan sitä niinkin ajatella, että yhteinen aika olisi arvokkaampaa kuin viikonloppuvuoroista saatava raha.

 

Olipas kärttyinen vastaus :0 Kait sitä nyt haluaa edes jotain keskustelua parisuhteessa pitää yllä, vai että sen pienen ajan mitä ap voi nyt miehen kanssa olla yhdessä pitäisi hänen vain olla hiljaa ja passata miestä?

ei kenenkään tartte puolisoaan palvoa eikä passata, mutta jatkuva jaarittelu parisuhteen tilasta on rehellisesti sanottuna syvältä perseestä. Kuka jaksaa jauhaa parisuhteen tilasta 16h työrupeaman jälkeen?
Miksi helkkarissa pitää nalkuttaa siitä kun toisella ei ole yhteistä aikaa ja pilata ne ainokaiset yhdessäolohetket syyllistämisellä ja marinalla?

Ap:llä on selvillä miehen nykyiset ajankäyttöfaktat:
- miehen koulu kestää tietyn aikaa...pitäisikö miehen jättää koulu kesken vai mitä?
- miehen harrastusajat ovat mitä ovat.... pitäisikö miehen jättää harrastukset pois vai mitä?
- jos mies meinaa käydä töissä, hänen on käytävä töissä silloin kun niitä saa...vai pitäisikö miehen vähentää tai lopettaa työnteko?

Joten.. mitä helvetin keskustelemista tuossa on?
Itse olisin sitä mieltä, että tuossa on jo keskustelut keskusteltu ja niillä eväillä mennään mitä nyt on tarjolla.

Kun miehen koulu aikanaan päättyy, niin siitä jäävää aikaa voi ajatella käytettävän tulevaisuudessa yhteiseen tekemiseen. Mutta jos jatkat nalkuttamista, niin..

 

Meillä oli jonkin aikaa sitten enemmän yhteistä aikaa, kun aikataulut eivät menneet yhtä pahasti ristiin. Tilanne tulee olemaan tämä ainakin ensi kesään asti. Mikäli mies jatkaa opiskeluja, hänen opiskeluaikataulunsa todennäköisesti aikaistuvat vähän, mutta työkuviot pysyvät näillä näkymin samana. Mies ei tee tällä hetkellä kokopäivää muuta kuin viikonloppuisin, muulloin tekee vähän lyhyempää. Hänen koulupäivänsä ovat lyhyempiä kuin aamuun menevillä. Hän siis menee töihin suoraan opiskelujen parista.

Asioista ei neuvoteltu, sillä silloin kun mies teki päätöksen aloittaa opiskelu ja vaihtaa työpaikkaa kaikki tuntui juuri oikealta. Vasta käytäntö on osoittanut miten hankala tällainen aikataulu on. Tunnen olevani ikäänkuin puun ja kuoren välissä: olen hyvin onnellinen siitä että mieheni on nyt työssä jossa viihtyy vanhaa paremmin, ja saa toteuttaa itseään opiskellessaan, mutta tämä tilanne syö parisuhdetta. En voi vaikuttaa omiin työaikoihini juuri lainkaan, sillä ne ovat sidoksissa työpaikkani toimiaikaan.

Nimim. "voi hyvää päivää" lienee provo, mutta silti on pakko kysyä, että oletko tosissasi? Et voi oikeasti väittää, että minä pääsisin jotenkin helpommalla kun olen päivätöissä? Teen ihan perus 8 h:n päivää erittäin vastuullista ihmissuhdetyötä. Pitäisikö minun vielä tämän lisäksi olla mieheni taloudenhoitaja? Varsinkin kun hän tulee töistä yöllä. Minä en aikuista miestä passaa. Jos passaan, odotan että hänkin passaa joskus minua.
Ja kyllä parisuhteeseen kuuluu erittäin olennaisena osana se, että tietää mitä toisen elämään kuuluu.

vastasin nikillä.. joo ei.. toiselle taivastelijalle.
luepa se, siinä on vastaus sinulle + tässä vähän kylmää kyytiä vielä lisää.

Rivien välistä on luettavissa, että miehesi 16h päivät eivät vastaa arvoltaan sinun 8h työtäsi, ei vaikka hän tekee duunia myös öisin. Miksi arvostat hänen työtään noin vähän?

Sinulla on aikaa itsellesi 16h vuorokaudessa, miehelläsi on vapaata 8h vuorokaudessa ja ymmärrettävästi tuo aika kuluu nukkumiseen. Miksiköhän häntä väsyttää tuplavuoron jälkeen?

Kuule, kyllä sinä pääset paljon helpommalla kuin miehesi.
On se kumma, sinä pystyt antamaan itsestäsi 8h täysin vieraille ihmisille, mutta et pysty 16h vapaa-ajastasi antamaan rakkaallesi edes yhden ruoka-annoksen tekemisen vertaa aikaa päivässä. Ruuan tekeminen olisi sinusta miehen passaamista ja taloudenhoitajana olemista!
Ei hyvää päivää!!!!

Jos haluaa tietää mitä toiselle kuuluu kysytään suoria kysymyksiä ja jutellaan hänelle kuin ihmiselle:
väsyttääkö, särkeekö päätä, oliko kiva päivä töissä, onko vaikeita kotitehtäviä, onko sinulla nälkä, jaksatko sinä vielä nämä muutamat kuukaudet koulun loppuun, otatko makaronilaatikkoa jos lämmitän sitä sinulle, menikö treenit hyvin, mitä jos lämmitettäisiin tänään sauna niin voidaan olla vierekkäin, tuletko sänkyyn kainaloon, jne jne......

Sen voin sanoa sinulle jo nyt, että älä tee lapsia. Ne eivät sinulle sovi.
Nekin tuntuvat hyvältä ajatukselta aluksi, mutta niissä on helvetisti työtä seuraavat 15-20 vuotta.
Ja ne jos mitkä ovat hirveitä ajansyöjiä. Niiden kanssa eläessä itselle ei jää aikaa ja vielä vähemmän puolisolle.

 

Meillä oli jonkin aikaa sitten enemmän yhteistä aikaa, kun aikataulut eivät menneet yhtä pahasti ristiin. Tilanne tulee olemaan tämä ainakin ensi kesään asti. Mikäli mies jatkaa opiskeluja, hänen opiskeluaikataulunsa todennäköisesti aikaistuvat vähän, mutta työkuviot pysyvät näillä näkymin samana. Mies ei tee tällä hetkellä kokopäivää muuta kuin viikonloppuisin, muulloin tekee vähän lyhyempää. Hänen koulupäivänsä ovat lyhyempiä kuin aamuun menevillä. Hän siis menee töihin suoraan opiskelujen parista.

Asioista ei neuvoteltu, sillä silloin kun mies teki päätöksen aloittaa opiskelu ja vaihtaa työpaikkaa kaikki tuntui juuri oikealta. Vasta käytäntö on osoittanut miten hankala tällainen aikataulu on. Tunnen olevani ikäänkuin puun ja kuoren välissä: olen hyvin onnellinen siitä että mieheni on nyt työssä jossa viihtyy vanhaa paremmin, ja saa toteuttaa itseään opiskellessaan, mutta tämä tilanne syö parisuhdetta. En voi vaikuttaa omiin työaikoihini juuri lainkaan, sillä ne ovat sidoksissa työpaikkani toimiaikaan.

Nimim. "voi hyvää päivää" lienee provo, mutta silti on pakko kysyä, että oletko tosissasi? Et voi oikeasti väittää, että minä pääsisin jotenkin helpommalla kun olen päivätöissä? Teen ihan perus 8 h:n päivää erittäin vastuullista ihmissuhdetyötä. Pitäisikö minun vielä tämän lisäksi olla mieheni taloudenhoitaja? Varsinkin kun hän tulee töistä yöllä. Minä en aikuista miestä passaa. Jos passaan, odotan että hänkin passaa joskus minua.
Ja kyllä parisuhteeseen kuuluu erittäin olennaisena osana se, että tietää mitä toisen elämään kuuluu.

Siis tiedät, että tilanne jatkuu vain muutaman kuukauden? Silloin mies saa nämä opintonsa tehtyä.
Mielestäni on ihan kohtuullista tukea puolisoa jonkun vaativan jakson yli ja tehdä enemmän kotitöitä. Teidän parisuhteenne hyötyy siitä, että sinä teet enemmän kotitöitä niin kauan kuin mies opiskelee. Valinta on sinun.
Jos arvostat miehesi opiskelua, niin teet enemmän asioita hänenkin puolestaan. Sitä parisuhde on. Mutta jos se vaatii sinulta marttyyriutta, niin mitä mies tekee sinunlaisellasi kumppanilla? Ei mitään.

 

Jos haluaa tietää mitä toiselle kuuluu kysytään suoria kysymyksiä ja jutellaan hänelle kuin ihmiselle:
väsyttääkö, särkeekö päätä, oliko kiva päivä töissä, onko vaikeita kotitehtäviä, onko sinulla nälkä, jaksatko sinä vielä nämä muutamat kuukaudet koulun loppuun, otatko makaronilaatikkoa jos lämmitän sitä sinulle, menikö treenit hyvin, mitä jos lämmitettäisiin tänään sauna niin voidaan olla vierekkäin, tuletko sänkyyn kainaloon, jne jne......

Onpa tullut aggressivisia kommentteja. Tälläkin nimimerkillä "voi hyvää päivää" näyttää olevan luetunymmärryksessä vaikeuksia, koska tuohan on juuri sellaista keskustelua ja kuulumisten vaihtamista, mitä AP kertoi kaipaavansa - ongelma on siinä, etteivät hän ja mies ole koskaan kotona ja hereillä samaan aikaan, jotta tuollaisia perusjuttujakaan pystyisi juttelemaan. Mikäänyhdessä saunominen ei ole oikein mahdollista, jos toinen ei ole kotona, sehän tässä juuri on ongelma!

Sen allekirjoitan minäkin, että kun AP:lla on enemmän vapaa-aikaa kuin miehellä, niin voisi olla kohtuullista tehdä jonkin verran asioita miehen puolesta, vaikka sitä ruoanlaittoa.

Mutta sitä en ymmärrä, miksei esim. harrastuksista voisi karsia. Elämässä on tehtävä valintoja. Jos aika on kortilla, ihminen voi ihan vapaasti valita, käyttäkö ajan harrastukseen vai kumppanin kanssa olemiseen. Tietenkin saa valita harrastuksen, jos se tuntuu kumppania tärkeämmältä.

 

Onpa tullut aggressivisia kommentteja. Tälläkin nimimerkillä "voi hyvää päivää" näyttää olevan luetunymmärryksessä vaikeuksia, koska tuohan on juuri sellaista keskustelua ja kuulumisten vaihtamista, mitä AP kertoi kaipaavansa - ongelma on siinä, etteivät hän ja mies ole koskaan kotona ja hereillä samaan aikaan, jotta tuollaisia perusjuttujakaan pystyisi juttelemaan. Mikäänyhdessä saunominen ei ole oikein mahdollista, jos toinen ei ole kotona, sehän tässä juuri on ongelma! [/QUOTE

hei, parisuhteen tilasta keskusteleminen ei ole kuulumisten kyselemistä. Jos kerran sovitaan, että mies menee kouluun ja vaihtaa mielekkäämpään duuniin vaikka se syö yhteistä vapaa-aikaa, niin on se nyt saaplari jos se tuntuu ikävältä.

Siis oikeestiko oot sitä mieltä, että miehen pitäis heittää harrastuksensa pois ja keskittyy vain työhön, kouluun ja "parisuhteen tilasta keskustelemiseen"?

Pitäisikö miehen jättää ainoo mahollisuus pitää yllä fyysistä kuntoo ihan vaan sen takii kun se tapahtuu kavereiden kanssa kimpassa?

Mee ihmeessä mukaan jos noin paljon ahistaa se että mies viettää pahus vie aikaa kavereidensakin kanssa.

Siis jos kyseessä olisi minun parisuhteeni,
minä nukkuisin alkuillasta 5-8h, siihenhän on täysi mahdollisuus yksin ollessa.
Kun mies tulee duunista yöllä himaan, nousisin ylös, pistäsin kaverille safkaa nenukan eteen, voisin jopa pestä selänkin kun se käy suihkussa + hieroo sen kipeitä hartioita ja jalkoja.
Se jätkähän raataa hulluna yhteisen tulevaisuuden eteen ettei tosikaan. Kyllä sellasta panostamista pitää arvostaa muullakin tapaa kuin nalkuttamalla että mikset sä oo ikinä kotona. Voisin jopa pannakin siinä aamuyöstä jos miehellä siihen voimia vielä riittäis. Sitten nukkusin tyytyväisenä lusikka-asennossa miehen kanssa sen muutaman tunnin ja heräisin tyytyväisenä töihin aamulla. Antasin miehelle aamupusut ja halit, tarvittaessa tekisin aamupalankin + pistäsin sydämen eväsvoileipien väliin jos sellasia mies tartteis.

Näin sitä olis ollut yhteistä aikaa niin parisuhteelle kuin henkilökohtaisemmallekin kontaktille miehen kanssa kun sitä itse järjestää. Näet se joka on duunissa vain 8 tuntii pystyy joustamaan ja järjestelemään elämäänsä helvetin paljon enemmän kuin se joka tekee 16h päivää.

Elämästä saa tehtyä ittelleen ja kumppanilleen just niin vaikeen tai helpoin kuin haluaa tehdä.
Se riippuu täysin omasta ittestä.

Mitä tuohon agressiivisuuteeni tulee, niin minä en ole agressiivinen, olen vaan niin kurkkua myöden täynnä tätä saman shitin jauhantaa. Jos jollain ei oo järkee eikä älyä ajatella asioita miltään muulta kuin omalta kantilta, niin ei sitä järkee näköjään täällä keskustelupalstallakaan apn tyyppisille ihmisille saada päähän tungettua.

 

sori, vastaukseni meni tuon edellisen viestin sisälle.
Mutta sieltä se on luettavissa.

 

Minäkin ihmettelen tämän "voi hyvää päivää" aggressiivisuutta. Lue uudelleen ja ymmärrä, tai ole kommentoimatta. Tosiaan sitä yhteistä aikaa ei ap:llä ja hänen miehellään ole mihinkään saunomiseen ja kuulumisten vaihtamiseen, vaan elävät periaatteessa yhdessä yksin kun aikataulut ovat noin erilaiset.

Ja minä en ainakaan ymmärtänyt että ap:n mies tekee 16h päivää, vai tekeekö? Käsitin vain että aikataulut ovat erilaiset, mies töissä/opiskelee illat, kun taas ap on poissa päivällä. Yhteistä aikaa on se nukkuminen.

Itse tiedän että oma mieheni karsisi harrastuksista että olisi aikaa minulle. Samoin minäkin tekisin. Mutta tietysti jokainen saa priorisoida kuten haluaa...

 

Siis oikeestiko oot sitä mieltä, että miehen pitäis heittää harrastuksensa pois ja keskittyy vain työhön, kouluun ja "parisuhteen tilasta keskustelemiseen"?

Mistä sinä olet keksinyt tämän "parisuhteen tilasta keskustelemisen"? Ei AP sellaista ole pyytänyt, enkä minäkään ole puhunut sellaisesta mitään. AP on kertonut kaipaavansa normaalia päivän kuulumisten vaihtamista, juuri sitä että kysytään miten päivä meni. Minä olen puolustanut häntä siinä, että sellaisen kaipaaminen on aivan normaalia ja parisuhde ei voi jatkua loputtomasti ilman sellaista. Se on totta, että mies tällä hetkellä ilmeisesti raataa paremman tulevaisuuden vuoksi, ja siksi minäkin olen yrittänyt neuvoa AP:ta sinnittelemään sen aikaa kun tätä vaihetta kestää.

Mutta kyllä, olen sitä mieltä, että jos vaihtoehtoina on yhdistelmä työ + opiskelu + yhdessä vietetty aika, tai työ + opiskelu + harrastus, niin näistä ensimmäinen on parempi valinta ihmiselle, joka haluaa parisuhteensa kestävän.

 

toistan en ole agressiivinen, sanon asiat suoraan hyssyttelemättä.
jos sovitaan että mies aloittaa opiskelut jotka kestävät xxx ajan + sovitaan että mies vaihtaa työhön jossa aikataulut eivät enää kohtaa, niin... mitä se mies tekee siinä väärin, jos ei luovu harrastuksestaan joka mikä pitää hänet jatkossakin työkykyisenä?

Jos ap ei noin sopiessaan ole tajunnut, että hei, hänen, just hänen apn jolla on koulutus siihen vakavaan ihmissuhdetyöhön, pitää jatkossa joustaa enemmän kun miehellä tulee 8h koulua epäsäännöllisen työn oheen , niin hei haloo, miten ap yleensäkään pystyy tekemään sitä vaativaa ihmissuhdetyötä?

 

Nimim. "ei hyvää päivää" ei tainnut lukea minun tai nimim. "Kukin tavallaan" viestejä kunnolla. Mieheni ei siis tee 16 h päivää, vaan sekä hänen työ- että koulupäivänsä ovat lyhyempiä. Päivämme ovat itse asiassa lähes saman mittaiset, jos otetaan huomioon se, että minun täytyy usein hoitaa työhöni liittyviä asioita myös varsinaisen työpäivän päätyttyä. Mies tekee 8 h työpäiviä vain silloin kun ei ole koulua samana päivänä.

Ongelma on siis siinä, että aikataulumme menevät niin pahasti ristiin. Kun mies on vapaalla, minä olen töissä - ja päinvastoin.
Jos mies todella tekisi 16 h päivää, tulisin kyllä häntä vastaan kotitöissä, mutta nykyisellä tuntimäärällä hommien jakaminen puoliksi toimii.
En todellakaan käytä aikaamme parisuhteen tilan vatvomiseen. Kaipaan ihan tavallista "miten päiväsi meni"-tyylistä jutustelua, mielipiteidenvaihtoa, tukea ja läpänheittoa. Olen huomannut, että kun tällaista ei ole ollut, mieheni on vaivihkaa muuttumassa kuin vieraaksi ihmiseksi. Hän on kuin kämppis, jonka kanssa minulla on yhteiset likapyykit. Nukun päivittäin miehen kainalossa, jonka kanssa en ole usein vaihtanut kasvokkain sanaakaan päiväkausiin.

Koen kommentin siitä, ettei minun tulisi koskaan hankkia lapsia suorastaan törkeänä. Miehen "hoitaminen" ja lapsen hoitaminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Ero on siinä, ettei aikuista miestä tarvitse hoitaa. Aikuinen on itse vastuussa ajankäytöstään ja sen tuomista asioista, sekä kykeneväinen huolehtimaan omasta itsestään ja kodistaan. Pieni lapsi taas vasta opettelee. On totta, että toisinaan on syytä tehdä toiselle palveluksia ja joustaa kun ajankäyttö sitä vaatii, mutta pitkäaikainen tai pysyvä sellaisen ratkaisun ei pitäisi olla.

Miehellä on korkea kynnys harrastusmenojen karsimiseen, sillä harrastus on pitkäaikainen, ja hänen ystävyyssuhteensa liittyvät hyvin pitkälti siihen. En haluaisi vaatia sellaista, sillä tiedän miten tärkeästä asiasta on kyse.
Olen sanonut miehelle, että toivoisin hänen joskus olevan ottamatta viikonlopuiksi töitä. Työvuorot menevät siis niin, että niitä tarjotaan ja ne joko ottaa tai ei. Mies on tähän asti ottanut oikeastaan kaikki vuorot joita hänelle on tarjottu. Hän ei kysy minulta asiasta mitään, että onko minulla toiveita tai jotain. Olen kyllä ajatellut, että eihän hänen työntekonsa ole minun päätettävissäni. Mutta silloin kun on täytynyt perua jotain sovittuja menoja kun on tullutkin yllättäen työvuorotarjous, on tuntunut kurjalta. Hänen puheistaan saa kyllä sellaisen käsityksen, että toiset kieltäytyvät lyhyellä varoitusajalla tarjotuista vuoroista. Hän on puhunut tyyliin "meen lauantaina töihin kun Matille ei sopinut".

Tämä kuvio siis jatkuu ainakin puoli vuotta vielä. Jos hän jatkaa opintoja, edessä olisi sitten +3 vuotta samanlaista arkea, jos mikään ei muutu.

 

No sitten ei auta muuta kuin pakata kamat ja lähteä.Tulevaisuudessa miehelläs voi olla 8h työpäivä + 2h työmatkat ja siihen sitten ylityöt ja koulutuksia ja viikonloput menee duunissa. Haet sellaisen miehen jolla on duunaripäivä, lähtee tasan tarkkaan aina seitsemältä ja tulee himaan kuudelta. Voitte istua saunassa vaikka joka ilta. Sellaisen sä haluat.Tosin sekin voi välillä muuttaa toiselle paikkakunnalle kun duunit loppuu. Mutta haet taas uuden miehen.

 

Nimim. "ei hyvää päivää" ei tainnut lukea minun tai nimim. "Kukin tavallaan" viestejä kunnolla. Mieheni ei siis tee 16 h päivää, vaan sekä hänen työ- että koulupäivänsä ovat lyhyempiä. Päivämme ovat itse asiassa lähes saman mittaiset, jos otetaan huomioon se, että minun täytyy usein hoitaa työhöni liittyviä asioita myös varsinaisen työpäivän päätyttyä. Mies tekee 8 h työpäiviä vain silloin kun ei ole koulua samana päivänä.

Ongelma on siis siinä, että aikataulumme menevät niin pahasti ristiin. Kun mies on vapaalla, minä olen töissä - ja päinvastoin.
Jos mies todella tekisi 16 h päivää, tulisin kyllä häntä vastaan kotitöissä, mutta nykyisellä tuntimäärällä hommien jakaminen puoliksi toimii.
En todellakaan käytä aikaamme parisuhteen tilan vatvomiseen. Kaipaan ihan tavallista "miten päiväsi meni"-tyylistä jutustelua, mielipiteidenvaihtoa, tukea ja läpänheittoa. Olen huomannut, että kun tällaista ei ole ollut, mieheni on vaivihkaa muuttumassa kuin vieraaksi ihmiseksi. Hän on kuin kämppis, jonka kanssa minulla on yhteiset likapyykit. Nukun päivittäin miehen kainalossa, jonka kanssa en ole usein vaihtanut kasvokkain sanaakaan päiväkausiin.

Koen kommentin siitä, ettei minun tulisi koskaan hankkia lapsia suorastaan törkeänä. Miehen "hoitaminen" ja lapsen hoitaminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Ero on siinä, ettei aikuista miestä tarvitse hoitaa. Aikuinen on itse vastuussa ajankäytöstään ja sen tuomista asioista, sekä kykeneväinen huolehtimaan omasta itsestään ja kodistaan. Pieni lapsi taas vasta opettelee. On totta, että toisinaan on syytä tehdä toiselle palveluksia ja joustaa kun ajankäyttö sitä vaatii, mutta pitkäaikainen tai pysyvä sellaisen ratkaisun ei pitäisi olla.

Miehellä on korkea kynnys harrastusmenojen karsimiseen, sillä harrastus on pitkäaikainen, ja hänen ystävyyssuhteensa liittyvät hyvin pitkälti siihen. En haluaisi vaatia sellaista, sillä tiedän miten tärkeästä asiasta on kyse.
Olen sanonut miehelle, että toivoisin hänen joskus olevan ottamatta viikonlopuiksi töitä. Työvuorot menevät siis niin, että niitä tarjotaan ja ne joko ottaa tai ei. Mies on tähän asti ottanut oikeastaan kaikki vuorot joita hänelle on tarjottu. Hän ei kysy minulta asiasta mitään, että onko minulla toiveita tai jotain. Olen kyllä ajatellut, että eihän hänen työntekonsa ole minun päätettävissäni. Mutta silloin kun on täytynyt perua jotain sovittuja menoja kun on tullutkin yllättäen työvuorotarjous, on tuntunut kurjalta. Hänen puheistaan saa kyllä sellaisen käsityksen, että toiset kieltäytyvät lyhyellä varoitusajalla tarjotuista vuoroista. Hän on puhunut tyyliin "meen lauantaina töihin kun Matille ei sopinut".

Tämä kuvio siis jatkuu ainakin puoli vuotta vielä. Jos hän jatkaa opintoja, edessä olisi sitten +3 vuotta samanlaista arkea, jos mikään ei muutu.

voi sentään, tähän on pakko nyt vastata vähemmän provosoivasti.

Kuulumisia voi vaihtaa myös muina vuorokauden aikoina kuin klo 6-22 välillä.
Oletko jotenkin sairas kun et pysty esim. viikonloppuna valvomaan pidempään illalla tai yöllä?

Miehesi tekee siis keikkatyötä ja ottaa vastaan kaikki keikat joita hänelle tarjotaan. Hänen tulonsa ovat siis epäsäännölliset, rahaa tulee vain jos hän tekee tarjotut hommat. Ymmärrän erittäin hyvin miestäsi, että hän tällä hetkellä ottaa vastaan jokaisen keikan jonka saa.
Jos hän ei ota keikkaa, hänellä ei ole rahaa, ei ehkä edes niitä keikkojakaan jos kieltäytyy useamman kerran peräkkäin.

Sinulla on vakituiset säännölliset tulot, vakituinen duuni, miehelläsi ei.
Mietipä hetki, miksi miehesi ei halua elää sinun siivelläsi.
Kotityöt jaetaan tasan.. rahat ovat vissiinkin kuitenkin kummankin omat..

Minusta olisi tosi julmaa vaatia miestä luopumaan ainoasta harrastuksestaan.
Joukkueharrastusta on hankala tehdä nukkuessa tai yksin, joten...miksi tämä on sinulle noin iso ongelma?

Olen aivan varma, että miehesi on samanlainen kuin ennenkin, ei hän ole muuttunut "vieraaksi". Sinä et kykene elämään muuttuneessa tilanteessa, haluat itsellesi yhä entisen 8-16 elämän.

Viettäisihän miehesi kanssasi aikaa työn, koulun ja harrastuksen jälkeen, mutta koska sinä et ole valmis muuttamaan omaa rytmiäsi piiruakaan tässä muuttuneessa elämäntilanteessanne, niin teidän yhteinen aikanne menee nyt nukkumiseen.

Lapsenhankkimisheitto ei liittynyt mitenkään "hoitamiseen" vaan ajankäyttöönne ja nyt saamaasi "huomion määrään".
Jos mies jo nyt muuttuu kuin kämppäkaveriksi muutamassa kuukaudessa kaksin asuessakin erilaisten työvuorojen, opiskelun vuoksi, niin, entä jos siinä jaloissa pyörii vielä avuton taapero.

Miten pystyisit elämään vuosikymmenen (10v) - kaksi vuosikymmentä (20v) sellaista elämää, jossa te molemmat käytte töissä, harrastatte ja sen lisäksi siinä on yksi tai tai useampi lapsi jotka vaativat vanhemmiltaan huomiota (ja lapsetkin harrastavat sitä ja tätä, niitä joutuu kuskaamaan), kun et pysty edes yhtä (1) vuotta elämään tilanteessa jossa mies ei ehdi kuulumisia vaihtaa joka päivä?

Mitä taas kotitöihin, toisen passaamiseen jne. tulee, niin.. enpä viitsi sanoa tähän enää mitään.

 

Valitettavasti keskustelu ei täällä ole kovin rakentavaa.

Minulle ajankäyttöön liittyvät kysymykset ovat hyvin tärkeitä parisuhteessa. Jos kumppanilleen ei löydä aikaa, ei parisuhteelle oikein ole perustaa.

Kyse ei ole kumppanin menojen rajoittamisesta vaan siitä, että antamalla aikaa osoittaa toiselle tämän olevan tärkeä. Jos on koko ajan menossa eikä mistään voi karsia parisuhteen hyväksi, osoittaa käyttäytymisellään, ettei pidä suhdettaan kovin tärkeänä.

Molemmilla on toki omat työnsä ja harrastuksensa, mutta myös parisuhteelle on löydyttävä aikaa.

Olisiko mahdollista, Utelias, että tekisit miehellesi selväksi sen, miten paljon asia vaivaa sinua - ehkä hän ei ole sisäistänyt asiaa vaikka olette ilmeisesti siitä keskustelleet?

 

Itselläni on pitkä seurustelusuhde. Niin kauan kun olen mieheni tuntenut, hän on aina tehnyt vuorotyötä. Ei tämä ole mitenkään meidän elämäämme vaikeuttanut, vaikka joskus näemme suunnilleen saman verran kuin alkuperäinen kirjoittaja. Tosin tilanteemme ei ole täysin sama: Miehellä on yksi vapaa viikonloppu kuukaudessa. Tälloin itselläni saattaa olla sekä lauantaina ja sunnuntaina pari tuntia harrastuksia, joita en voi perua, mutta kuitenkin koko viikonloppu muuten vapaana. Tai sitten saattaa olla koko viikonloppu itselläni vapaata harrastuksista. En ole kuitenkaan huomannut mitään eroa, eli määrä ei todellakaan korvaa laatua.

Kun nyt tietää, että alkuperäisen kirjoittajan tilanne ei ole kuitenkaan lopullinen, vaan parhaimmassa tapauksessa puolessa vuodessa ohi, ehdottaisin muutamia asioita:

1. Keskustelua voi käydä muutenkin kuin puhumalla esim.sähköpostin välityksellä. Näin me "juttelimme" ensimmäisen vuoden parisuhteessamme, kun emme asuneet vielä yhdessä. Kun te kuitenkin näette niin harvoin, tämä on mielestäni hyvä tapa keskustella, kun ei ole mahdollista vastata toiselle saman tien.

2. En tiedä mikä on miehesi harrastus, riippuu aika paljon siitä, voiko sieltä olla pois esim.kerran kuukaudessa, vai onko mahdotonta? Minulla on itselläni säännöllinen harrastus, jonne en mene silloin kun olen sairas. En myöskään mene sinne silloin, kun on työesteitä tai jonkun henkilön tasavuosijuhlapäivä tai vastaava. Esim.kilpatanssi on vaativa laji, koska siinä treenataan parin kanssa, ja treeneihin pitää osallistua säännöllisesti, jos haluaa menestyä kilpailuissa. Mutta jopa nämä henkilöt ovat poissa treeneistä joskus. Mitä yritän sanoa, onko harrastus, jota miehesi harrastaa sellainen, josta ei voisi olla pois em.syitten vuoksi?

3. Olisiko mahdollista vähästä ajasta huolimatta alkaa harrastaa jotain yhdessä miehen kanssa? Vaikka varsinaisia "tapaamiskertoja" olisikin vähemmän, voisi harrastus olla sellainen, josta voisitte keskustella keskenänne esim.aiemmin mainitussa sähköpostissa. Yhteinen harrastus myös lähentäisi teitä.

4. Onko mahdollista, että sinä hankit itsellesi oman harrastuksen, joka tuo enemmän sisältöä elämääsi? Näin ollen, et tuntisi koko ajan olevasi miehestä riippuvainen, mutta sinulla olisi myös jotain omaa, josta voisit nauttia samalla kun nautit parisuhteesta?

Muut ehdotukset ovat sellaisia, että niitä en viitsi antaa tuntematta tarkemmin alkuperäisen kirjoittajan ja hänen miehensä taloudellista tilannetta. Täällähän on myös jo mainittu, että mies ottaa vastaan kaikki hänelle tarjotut työt taloudellisten syitten vuoksi tai siksi, että menettää työn, jos ei ota keikkatöitä vastaan. En tiedä onko tämä tilanne, mutta lähinnä ajattelin, että onko noihin taloudellisiin syihin mitään mahdollisuutta vaikuttaa? Muuttaa pienempään asuntoon halvemmalle alueelle? Liittyykö miehen työ hänen opiskeluihinsa, jolloin se on tärkeää työkokemuksen vuoksi? Vai onko työ sellaista, jota tehdään lähinnä rahan vuoksi, joka ei kartuta alan työkokemusta? Silloin kannattaisi myös miettiä uudelleen.