Mikä ollut hankalin vaihe kaksosten kanssa???

Moi.
Eli mikä vaihe ollut hankalin kaksosten kanssa ja miksi? Itseäni kovin kiinnostaa, kun nyt minulla 2.5kk ikäiset kaksoset ja kuukauden kesti huutoa ja tuntui välillä että pää leviää. Nyt huuto lakannut, mutta aikalailla sitovat yhden vanhemman hereillä ollessa lähelleen. Sitä miettii tulevaakin aika paljon, vaikka ois ehkä helpompi, että ei tiedä mitä edessä

Miten te muut selvititte kunnialla tämän pikkuvauva-ajan?

Mä en ole suoraan sanottuna vielä ihan kamalasti tästä osannut nauttiakkaan sen huutohommelin jälkeen. Eka kuukausi oli kuitenkin ihan nautinnollista aikaa...

 

Meillä oli ensimmäiset 3,5kk Molemmilla pahat vatsavaivat ja yksin niiden kanssa sitten valvoin yöt ja päivät. jos toisen sai nukkumaan niin varmasti toinen jo heräsi huutaen. Olin niin loppu että en edes tajunnut pyytää apua keneltäkään,mies lähti aamulla töihin kun minä vielä yritin saada lapsia edes nukahtamaan.. Aloin käydä niin ylikierroksilla että päivällä kun lapset nukkuivat en saanut enää itse unta. No onneksi kaikki menevät ohi joskus. Mutta apua pitää osata pyytää jos väsyy.

 

No meilläkin se alku oli rankkaa aikaa, ekat 3kk, mut sen jälkeen rupesi jo helpottamaan. Ja tietysti sitten jaksoi paremmin, kun saatiin kunnon rytmi ja yö unet saatiin nukuttua suht hyvin. Toinen "hankala" aika oli sitten kun lapset rupesi kävelemään, niin perässä sai kyllä juosta ja varsinkin kun se tasapaino ei vielä ollut oikein kohillaan. Nyt kaksoset 3v. ja nyt vois sanoo et helppoa on ja ei kauheeta uhmaakaan kummallakaan ole ollut =)

 

Meillä oli ensimmäiset 3,5kk Molemmilla pahat vatsavaivat ja yksin niiden kanssa sitten valvoin yöt ja päivät. jos toisen sai nukkumaan niin varmasti toinen jo heräsi huutaen. Olin niin loppu että en edes tajunnut pyytää apua keneltäkään,mies lähti aamulla töihin kun minä vielä yritin saada lapsia edes nukahtamaan.. Aloin käydä niin ylikierroksilla että päivällä kun lapset nukkuivat en saanut enää itse unta. No onneksi kaikki menevät ohi joskus. Mutta apua pitää osata pyytää jos väsyy.





Tää oli just ku meillä,ainoo ero vaan että meillä viä lisäksi 3 muutakin lasta.. Tosi rankkaa on ollu.Nyt ku lähestyy 5kk,niin alkaa jo hiukan elämä helpottaan kun vauvat nukkuu yöllä ees parisen tuntia yhtäaikaa.Apua meillä ei oo ollu kun ei sukulaisia/tuttavia jotka auttas.Mutta hengissä ollaan vielä

 

No, kun kaksoset oli n.1.5v. tuntui, että pääsee helpolla. Helpommalla kun esikon kanssa. Vajaa 2v. leikkivätkin jo yhdessä.Eivät travinneet minua joka hetki viihdyttäjäksi ja leikkikaveriksi niin kuin esikoinen aikoinaan. Siitä etiäpäin on aina vaan helpottunut.

Eli ekat puolitoista vuotta ovat minusta raskaimmat ajat. Aaltoillen eteni, eri asiat aina rassasivat. Välissä oli tietty tasaisia jaksojakin.

Ja lisättäköön vielä ettei tuo alku aika kuitenkaan ollut minusta mitenkään erityisen 'tappavan' raskasta. Sitä kuuluisaa 'sumussa mennyttä ekaa vuotta' ei meillä näkynyt...

 

meillä kaksosten kanssa hankalin vaihe oli 2kk iässä kun piti antaa rautaa ja se aiheutti aluksi hirveät mahakivut.

muuten on kyllä sujunut mukavasti,jos joskus on tuntunut "kamalalta" ja yöheräämiset väsyttänyt(tosin meillä vieläkin öisin heräillään)niin olen ajatellut että ohimenevä vaihe et ei tätä vauvaaikaa kauan kestä...

todella nopeaa aika on kulunut ja nyt on jo ihan ikävä kaikkea vauvaaikaan liittyvää =)

ihana seurata kun 1,5v neitokaiset leikkii ja höpöttää keskenään :heart:

jaksamista tirlittan81 ja muutkin tuplavauvojen vanhemmat!

 

Meillä tuo pikkuvauva-vaihe oli tosi helppo. Kaksoset alkoivat nukkumaan yöt yhdellä heräyksellä 3 kk iässä ja täydet yöt ilman heräilyjä 4 kk iässä. Muutenkin oli niin helppoa kun nukkuivat paljon, söivät vain maitoa ja eivät liikkuneet vielä mihinkään.

Tuossa lasten ollessa 7 kk alkoi tuntumaan, että ei ehdi tekemään kunnolla mitään. Päiväunet lyheni ja näin aika kodin hoitoon väheni. Alkoivat vaatimaan kokoajan enemmän ja enemmän huomiota ja huusivat, jos ei äiti ollut näköpiirissä. Ja kun alkoi kiinteiden syöminen niin tuosta syöttämisestä tuli työläämpää ja sotkuisampaa.

Kaikista pahin vaihe taitaa olla juuri nyt (lapset kohta 10 kk) kun pääsevät jo liikkeelle ja pitää kokoajan vahtia mitä tekevät. Tämä on minusta työlästä ja on kova ikävä pikkuvauva-vaihetta..

 

meillä myös kohta 10 kk tytöt ja siihen asti kun lähtivät liikkeelle elämä meni omalla painollaan, yöt nukuttiin ja päivät syötiin, nukuttiin ja tytöt viihtyivät hyvin lattialla. nyt sitten konttailevat ja kiipeilevät ihan joka paikkaan, ei kaikuu koko ajan... huh huh. ja kun pääsevät liikkeelle, konttaavat perässä ja kitisevät ja kiipeävät jalkaa pitkin. että samaa mieltä liikkeelle lähtö on kyllä tähänastista elämästä ehdottomasti hankalin vaihe, ainakin äitin ja iskän mielestä