Mikä oli kuluneen vuoden hienoin hetki? Entä hirvein?

Parasta en osaa sanoa, mutta kamalin oli isäni kuolema, kuoli heinäkuussa keuhkosyöpään.

 

Paras: Muutettiin yhteen ja mentiin naimisiin

Huonoin: Appi joutui sairaalaan, aivohalvaus puhekyky mennyt kokonaan.

 

Hyvät: Nähdä oman lapsensa kasvavan ja kehittyvän päivä päivältä.
Oma henkinen kasvu ja parantuminen vakavasta sairaudesta.

Huonot: Veljen itsemurha.
Myrkyllisen ihmissuhteen lopullinen katkeaminen (anoppi) Josta toivon seuraavan lopulta vain hyvää...

 

Hienoja hetkiä olen saanut kokea mm saadessani onnistuneita opintosuorituksia. Myös ihanan siskonpoikani kanssa olen saanut viettää aurinkoisia onnen hetkiä.

Huonoin hetki oli varmaan se, kun tajusin masennukseni uusiutuneen niin pahana että jouduin aloittamaan mielialalääkkeet.

 

Poitsu syntyi. Ehdottomasti paras hetki.

Huonoin hetki... En tiiä. Ei tapahtunut mitään niin järistyttävää, että muistaisin edes.

 

Mä, oot aika itsekäs! Miehelläsi on yhtä kova huoli lapsestanne kuin sinulla!!!

Ei kannata tuomita, jos ei tiedä koko totuutta...
Mies sairastui 1,5 vuotta sitten vaikeaan masennukseen ja on toisin sanoen kohdellut mua huonosti koko tämän ajan
Lapsen sairastuminen vaan avasi silmäni, etten voi jatkaa enää näin, miehen sairastumisen hinta on ollut liian kova. Oma ja vanhimman lapsen jaksaminen on liian tiukilla sen vuoksi. Olen tukenut ja tsempannut ja elänyt vaan perheelle koko tämän ajan.

Miehen läsnäollessa ei voi olla oma itsensä, koska iloinen ilmapiiri ahdistaa ja ärsyttää häntä, jutella ei voi kuin yleisistä asioita, koska minun tunteet ja asiat ärsyttää ja niin edelleen. Olen vaan huomannut, että minusta iloisesta ja sosiaalisesta ihmisestä on tullut tämän sairauden vuoksi hissukka ja tossukka, joka ei voi sanoa edes omaa mielipidettä omassa kotonaan, väärä ilmekkin joskus riittää siihen, että mies alkaa tiuskimaan ja loukkaamaan minua...

 

Hirvein hetki oli tieto, että sairastan ms-tautia.
Sisaren mielenterveysongelmat ja vesivahinko, joka laittoi kämpän remonttiin ovat myös rassanneet.

Parhaita hetkiä en osaa eritellä. Osatyökyvyttömyyseläkepäätös on varmaan yksi sellainen, mutta ihan tavalliset, pienet arkiset hetket lapsen kanssa ovat tähtihetkiä. Lapsi aloitti päiväkodin ja se sujui hyvin, lapsi sai kavereita ja reipastui. Remontin valmistuminen ja entistä kivempi koti sai myös onnelliseksi.

 

Hienoimmat hetket on lukuisat ihanat hetket perheen kanssa, onnistuneet opintosuoritukset ja varsinkin yksi ihan mielettömän ihana arvostelu eräältä upealta ihmiseltä jota arvostan valtavasti.

Huonoimmat ovat parien huonojen uutisten kuuleminen ystävääni ja hänen siskoaan koskien (...mm. pitkälle levinnyt, huonosti paraneva syöpä, mutta muutakin kauheaa), ja varmaan masennuksen ajat marraskuussa.

 

Parhaita ovat olleet hyvät hetket perheen kanssa.Niitä tosin vähän,ja hautautuvat huonojen muistojen alle.

Koko vuosi on ollut huono.Valonpilkahduksia ei ole ollut.Mies sairastui keskivaikeaan masennukseen,liian kovat paineet.
Raha-asiat persiillään,kiitos vakuutusyhtiön ja kelan.Mies tuloton koko vuoden.Parisuhteessa huonoissa kantimissa.
Lisäksi painaneet; sukulaisen aivoinfarkti,ja siitä johtuva jälkijutut.

 

Paras: Lomamatka. Kaksi viivaa raskaustestissä.

Pahin: Keskenmeno.

 

Hirveintä ollut sairastelu, epämääräinen huimaus ja komplikaatiot leikkauksen jälkeen sekä kolari. Piti elää 33 vuotta ennen kuin pääsin ambulanssin kyytiin ja sitten olinkin 2kk sisällä lanssissa kolmesti :/
Hienointa positiivinen raskaustesti ja koiran tulo taloon.

 

Paras asia oli matkat. Huonointa oma saamattomuuteni.

 

Parasta oli lapsemme syntymä
Pahojakin oli, mutta kaiken kaikkiaan sellainen vuosi etten mitään toisin tekisi.

 

Parhaat hetket: Menin naimisiin. Muutettiin uuteen isompaan kotiin. Useita vahvoja rukousvastauksia, joista yksi se että sain erään kuvitusprojektin! Keskimmäinen oppi kirjoittamaan nimensä ja innostui ensimmäistä kertaa kunnolla piirtämisestä ja värittämisestä!

Huonoimmat hetket: Pettymykset joihinkin ihmisiin, erinäiset vastoinkäymiset uskonelämässä... Eipä sen pahempaa onneksi.

Sinähän sait lapsen naimisissa olevan miehen kanssa. Erosiko tuo mies vaimostaan ja meni kanssasi naimisiin?

 

Vuosi 2011 on ollut ehkä mun elämäni vaikein. Tai ei ehkä vaikein, mutta kuluttavin ja raskain jotenkin. Mitään erityistä pahaa ei ole tapahtunut kuten kuolemia tms, mutta jonkinasteista masennusta ollut pitkin vuotta, pieniä vastoinkäymisiä koko ajan, riitoja miehen kanssa normaalia enemmän, väsymystä, vitutusta ja erakoitumista.
Toivon, että vuosi 2012 olis valoisampi -ja aion myös yrittää tehdä asialle jotain siinä määrin kun pystyn ja jaksan. Ihan suht optimistinen olo tulevan suhteen (Jännä miten vuoden vaihtuminen vaikuttaa näin, et jotenkin kääntyy aina uus sivu..)

Ehdottomasti parhaat hetket olen kokenut mun lapsen kanssa, on jo iso eskari-ikäinen jonka kanssa on kiva tehdä asioita!

 

Parasta alavalinta ja työharjoitteluissa onnistumimen. Paskinta miehen kanssa riitelyt, se kun se heitti Pihalle ja tuhosi mun tunteet sitä kohtaan.

 

Hienoin hetki: kun näin ultrassa pienen, liikkuvan ihmisenalun rv 8+6

Kamalin hetki: keskeytynyt keskenmeno (puoli vuotta ennen tätä onnekkaampaa raskautta)

 

Hirvein : lapseni vakava tapaturma
Hienoin : tieto siitä että lapsi selviää hengissä

 

Hienointa taisi olla tytön syntymä (ja tunne, että jes mä tein sen). Toinen hienolta tuntunut juttu oli tämä meidän uusi koti, sen saaminen ja innostus kaikesta tulevasta. Kolmas ihana asia on kaksi uutta, ihanaa ystävää.

Kamalinta oli ehkä pettyä ihmisiin, vähän. Huomata, että kun apua olisi tarvinnut, sitä ei sitten tarjonnutkaan ne joiden olisi ehkä luullut sitä tarjoavan. Ja pelottavalta tuntui myös aluksi pojalle ilmennyt karsastus, kun menin selaamaan Googlea ehkä vähän liikaa. Muutama päivä meni sydän sykkyrällä pahinta miettien.

 

Tuli Iso Jytky! =)

 

Paras asia oli matkat. Huonointa oma saamattomuuteni.

Toistan täysin. En oikeasti saanut _mitään_ aikaiseksi..

 

Hirvein: kun nain mieheni makaavan poreammessamme, jonka vesi oli veresta varjaytynyt punaiseksi.
Hienoin: kun huomasin parjaavani ihan itse tassa elamassa lasten kanssa, ja totesin olevani onnellisempi kuin koskaan.

 

Vauvan syntymä ja vauvan syntymä, olettaisin.
Ja kakkosena tulee se, kun sen vauvan sai jonkun viikon päästä syliin.

 

Kamalin: keskenmeno

Ihanin: pienen tytön syntymä ja esikoinen oppi uusia asioita.

 

Tämä oli hyvä aloitus.
Jäi oikeasti miettimään kulunutta vuotta ja sitä että ei ihme, jotta vähän väsyttää: PALJON taas tapahtunut yhden vuoden aikana.