Mikä oli kuluneen vuoden hienoin hetki? Entä hirvein?

  • Viestiketjun aloittaja "a.p"
  • Ensimmäinen viesti
Parhaat hetket: Menin naimisiin. Muutettiin uuteen isompaan kotiin. Useita vahvoja rukousvastauksia, joista yksi se että sain erään kuvitusprojektin! Keskimmäinen oppi kirjoittamaan nimensä ja innostui ensimmäistä kertaa kunnolla piirtämisestä ja värittämisestä!

Huonoimmat hetket: Pettymykset joihinkin ihmisiin, erinäiset vastoinkäymiset uskonelämässä... Eipä sen pahempaa onneksi. :)
 
Viimeksi muokattu:
"kreeta"
Paras hetki oli kun pääsimme kesällä miehenkanssa Norjaan kiertelemään kahdestaan. Oli kiva reissu.
Kauhein oli se tunne kun jäin toiseksi yhteen työtehtävään, vitutti jäädä vain yhden taka.
Vuosi on ollut aika raskas, väsyttävä jopa masentava.
Toivottavasti ensivuosi on parempi. :)
 
"maniokki"
Hienoin hetki ehkä se, kun kesäloma alkoi, tiesi että ulkomaanmatka edessä jonka aikana saisin postilaatikkoon myös valmistumispaperit.

Hirvein...hmm...mitään ylihirveätä ei ole sattunut, mutta ehkä lukuisat ja lukuisat riidat miehen kanssa. Jopa tänään ollaan tapeltu, koskahan alkaa seesteisempi vaihe...
 
Hienoin kun kolmas syntyi :heart: ja samalla pahin ja henkisesti raskas kun hän joutui samantien teholle.

Hienoa tässä vuodessa ollut monien asioiden ja päätöksien eteenpäin meno. Huonointa erään hyvän ystävyyden katkeaminen.
 
"vieras"
Joku tuokio, kun kaksi pientä lasta metsäretkelle istuvat suppilovahveroiden ympärillä ja keräävät niitä vaihtelevilla tyylillä ja ovat riemuissaan. Kun katsoo heitä ja sitä välittömyyttä, jolla he metsässä ovat, niin tulee hyvin onnellinen olo. Tai ehkä esikoisen lakkiaiset, koko suku koossa, nuorelle elämä auki.

Muutama ikäväkin on ollut. Hautajaistunnelmia tai ehkä vielä sitäkin murheellisempana hartaasti pystytettyjen kulissien alasriipiytymisen tuskaa lähipiirissä.
 
Hienoimmat hetket oli kun poika toi syyslukukauden todistuksen kotiin ja se oli erinoimainen. Hienoa (ehkä henkeä salpaavaa olisi parempi sana) oli nähdä Pisan vino torni kun se tuli kulman takaa esiin ja kiivetä sinne. Hienoa oli myös käydä Saksan alpeilla ja Kotkanpesässä. Hirveitä hetkiä ei mulla ollut kuluneena vuonna ja toivottavasti niitä ei tule ensi vuonnakaan niin mulle kuin kenellekään muullekaan :)
 
Viimeksi muokattu:
Hienoja hetkiä on ollut rutkasti :)
Vauvan kasvun seuraaminen ja edistysaskeleet varmaan hienoimpia hetkiä enkä niistä osaa parasta valita :) Yhtenä vuoden kohokohtana on myös lätkän MM-kulta... Ja se, että pikkuveljeni pääsi kouluttautumaan alalle, jolle halusi kovasti (koulutukseen oli pirusti tunkua ja vain vähän aloituspaikkoja)... Ja kaveri, joka pitkään oli ukkonsa kanssa vauvaa yrittänyt, sai vihdoin pikkuisen nyytin syliinsä...

Huonoimpia hetkiä läheisten sairastelut... Muutamilla läheisillä mennyt terveyden kanssa huonosti, mutta nyt nekin asiat ovat ilmeisesti parempaan päin menossa :)

Hyvä vuosi kaiken kaikkiaan kumminkin :)
 
ggggghhhhhhhhdddd
Hienoimpia hetkiä: lempibändin keikka, Suomen voitto MM-jääkiekossa, vakituisen työpaikan saaminen, salainen pieni ihastuminen :), tupakoinnin lopettamisen onnistuminen... (hitto vie, näitä iloisia asioitahan on ollut vaikka kuinka monta kun oikein rupeaa miettimään vaikka itsellä ollut masentunut olo jo tovin...hyvä että tulee joskus listattua näitä hyviä asioita!)
Hirveimpiä hetkiä: epämääräiset masennuksen hetket, yksinäisyyden tunteet
 
Hienoin hetki on se, että tajusin selvinneeni (suht) täyspäisenä ja hengissä tästä vuodesta. Todella rankka ja kuluttava vuosi takana.
Hienoa on myös se, että me vietetään huomenna miehen kanssa 10vuotispäiviä.

Hirveimmät ovat rakkaan ystävän ero ja appiukon käväiseminen haudan partaalla.
 
"äitykkä"
Hienointa oli kun sain ajokortin, vihdoinkin kolmekymppisenä tuli käytyä autokoulu!
Hirveintä oli kun isävainaani kaksi veljeä kuolivat saman vuoden aikana. Ja isäni vanha kissa, joka asui meillä, katosi.
 
tässä näitä
Hienoimmat: Toisen rakkaan tyttären syntymä, oma valmistuminen, perheen yhteinen pääsiäislomamatka
Hirveimmät: Kun esikoinen ja kuopus huusivat molemmat täyttä kurkkua joka ikinen ilta, kun kuopus oli muutaman viikon ikäinen
 
Hirvein hetki: kaverin kuolema joulukuun alussa ja oli vähän reilu 30v :(. Asuttiin joskus kämppiksinä ja se jolta kuulin tän kuoleman, niin asu myös meijän kanssa. Oltiin kolmen kopla ja liikuttiin myöskin vapaa-ajalla yhessä paljon. Unohtumattomia aikoja. Ilman tätä kaveria tuskin oisin mun nykystä miestä tavannu, jos ei olis mun seuraks baariin lähteny.

-Hienoja hetkiä on ollu onneks paljon. Mies vaihto työpaikkaa ja sai paremman paikan jossa tykkää olla :).
-Kaveri odottaa toista lasta ja ootan innolla koska pienokainen syntyy.
-Tytär oppinu paljon uusia sanoja, yms.
 
"Äiti79"
Hienointa oli kesä illat vanhan kodin pihalla suvun kanssa pelatessa. Ja pahinta riita miehen kanssa lasteni edessä. Näkivät väkivaltaa ja sen kun heitin heidän isänsä tavarat ulos. Se pienten lasten pelko :/
 

Yhteistyössä