Mikä neuvoksi, kun 3-vuotias ei suostu syömään kunnolla

Meidän ennen niin erinomaisesti syönyt poika on alkanut nirppistelemään kaiken ruuan suhteen. Alkoi ilta- ja aamupuurosta nyt ei kelpaa kunnolla enää mikään ruoka. Herkkuja söisi vaikka kuinka paljon mutta kunnollista ruokaa ei. Ruokaa uppoaa ehkä desin verran ja sen jälkeen joko kieltäytyy kokonaan syömästä tai vaatii että syötetään, kuten 8 kk ikäistä pikkuveljeä. Tuon syöttämispuolen ymmärrän, liittyy varmaankin juuri pikkuveljeen ja mustasukkaisuuteen mutta entä ruuasta kieltäytyminen?

Mitä pitäis tehdä? En ala edes koittaa mitään lahjomispolitiikkaa, kiristykseen olen langennut, sen myönnän :ashamed:. Kun sekään ei toimi niin oon vaan antanut jättää ruuan. Muutaman kerran on käynyt niin, että olemme sitten lusikoineet iltapuuroa suuhun, kun itse ei ole syönyt. Avaa suunsa ja koittaa niellä mutta yökkii ruuan ylös :/ . Samoin on ruvennut käymään lihojen ja porkkanan kanssa .

Mä olen hiukan huolissani, sillä lapsi on jo muutenkin laiha. 3-v. neuvolassa oli 103,5 cm pitkä ja painoi 16 kg. Pituutta tuo kasvaa kauheata kyytiä mutta laihtuu vaan entisestään kun ei syö.

Mitä neuvoksi?

 

Meidän lapsen serkulla sama juttu.. Ne muistaakseni houkutteli että "heti kun olet syönyt niin tehdään jotain kivaa" ja jos ei syönyt niin sitten ei tehty mitään kivaa. Et voi kokeilla vaikka houkutella lähtemällä leikkipuistoon tai jtn.

 

Meidän lapsilla tuon ikäisenä alkoi muodostua omat ruokamieltymykset. Puurot jääneet kaikilta lähes kokonaan pois, leipää tai Weetabixia tilalle. Muuten ollut ihan lapsikohtaista, mitä suostuneet syömään kunnolla ja mitä ei. Ruuat pitänyt laittaa lautaselle siten, etteivät ole sekaisin, eli perunat omassa, kastike omassa ja kasvikset omassa kasassa lautasella. Herkkuja vain ja ainoastaan karkkipäivänä ja silloinkin vasta kun on syönyt oikeaa ruokaa ensin.

 

Meidän lapsilla tuon ikäisenä alkoi muodostua omat ruokamieltymykset. Puurot jääneet kaikilta lähes kokonaan pois, leipää tai Weetabixia tilalle. Muuten ollut ihan lapsikohtaista, mitä suostuneet syömään kunnolla ja mitä ei. Ruuat pitänyt laittaa lautaselle siten, etteivät ole sekaisin, eli perunat omassa, kastike omassa ja kasvikset omassa kasassa lautasella. Herkkuja vain ja ainoastaan karkkipäivänä ja silloinkin vasta kun on syönyt oikeaa ruokaa ensin.

Juu, puurot on heivattu ja leipää & jugurttia tarjottu tilalle. Jugurtti uppoaa, leivästä jättää puolet, päältä nyppii juustotkin pois :/ . Meillä ei ole karkkipäiviä, kun karkkia tuo ei ole vielä juurikaan syönyt, muutaman kerran elämässään saanut maistaa. Meillä herkkuna syödään keksiä tai vanukasta yms. Näitäkin annan vain just viikonloppuna. Herkkuja meillä ei ole koskaan saanut ennen ruokaa vaan aina jälkkärinä. Mä olen kaikesta ruokaa liittyvästä tarkka ja oonkin ihmeissäni mistä moinen johtuu. Herkkuja siis pyytää mutta en tosiaankaan anna, kun normisapuskakaan ei kelpaa.

Tosiaan, kaikkea on jo kokeiltu. Tuota erikseen laittamista voisin vielä testata. Onko muita ideoita?

 

Tuo kirjoituksesi oli kuin meidän arjesta. Itse alan jo repiä hiuksia päästä kun en saa poikaa syömään mitään. Neuvot alkaa täälläkin olla loppu.

 

Luin just jostain, olisko ollut vauva-lehti, että 2-3v:na syömiset pienenevät.. Energian tarve on pienempi kuin aikaisemmin. Itse uskon että laps syö kun sen on nälkä.
Meidän hyvin syönyt, tuolloin reilu vuosikas lopetti käytännössä syömisen kokonaan. Eli melkein 10 kk pelkällä aamu ja iltapuurolla. Oli aika haastavaa keksiä mitä saisin laitettua puuron sekaan, että sais edes jotain vitskuja jne. Tarjottiin aina samaa ruokaa kuin muutkin söivät, tosin välillä kyllä kokeilin josko joku mössäys tai vastaava tehoaisi, mutta ei niin ei.. Leivät ja muut kyllä meni ja jos ruuassa vaan oli jotain "piilorasvaa ja lisäaineita" niin ne olis kyllä uponneet. Ranskalaisia laitoin viikottain, hirvitti kun tuo ei syönyt aikoihin juuri mitään..

Sitten tuli stoppi puuroihin. Jugurtit ym, olis menneet vaan kun ne eivät vatsalle sopineet. Ahdisti ihan kun mietin että mitä tuo nyt syö. Ihme tapahtui yhtenä päivänä ja tuo söi riisiä!! Muu perhe vaan varovasti mulkoiltiin toisiamme, kukaan ei uskaltanut sanoa mitään Nykyisin syö tai ainakin maistelee kaikkea. Laitan kaiken selkeästi erikseen lautaselle, sekasotku jää varmasti koskemattomaksi. Luulenpa että silloin puuro-aikaan sai tarvitsemansa energian niistä, nyt kun kiintiö on täysi on nälkä ja "pakko" alkaa syödä muutakin..
Töissä olen kohdannut yllättävän paljon lapsia,, joilla on ihan selkeät ongelmat syömisen kanssa ja voin sanoa että pakottamalla vaan pahentaa asiaa. Houkuttelu ja kannustaminen ja pikku huijaaminenkin tuottavat tulosta, mutta pakottamalla vaan saa pahempaa aikaiseksi.

Ja sittenhän on näitä, kuten meidän mussu, jotka ällöävät kaikkea tahmaa ja lähmää En voisi edes kuvitella että tuo söisi esim. banaania saati että pitäisi sitä kädessään, on se sen verran tahmeaa. Suu kun tulee likaiseksi, hieno-mies pyyhkii sen oitis. Siskonsa kun sotki oikein kunnolla itsensä puurolla, meinasi veikka oksentaa katsoessaan touhua

On vaan yritettävä tarjota terveellistä ja monipuolista ruokaa, syö mitä syö, kunhan hengissä pysyy. Vaikka äitiä kyllä välillä hirvittää..

 

anu: Niin hirvittää juu :/ . Testasin sitten eilen erikseen laittoa. Perunat, kastikkeet, lihapullat ja tomaatit ja kurkut (muita kasviksia vaan kakoo ylös ). Tomaatit & kurkut söi, maistoi perunaa ja lihapullista söi puolet. Että näin. Saa nähdä miten käy kohta mun palapaistieni. Todennäköisesti kiertää lihat ja syö pelkät salaattivihannekset ja vahingossa perunaa. Aamulla sentään upposi neljän viljan muroja ja jugurttia.

 

Hyvin monilla lapsilla tulee jossain vaiheessa tuollainen temppuiluvaihe jolloin testataan vanhempien pinnaa. On luonnollista että uhmaikäinen lapsi kieltäytyy syömästä / nirsoilee kun huomaa sen tehokkaaksi keinoksi saada vanhempien huomiota ja ehkä niitä erityisherkkujakin. Lohdutuksena voi sanoa että kun herkut kerran maittavat niin syy ei yleensä ole siinä etteikö nieleminen tai ruoansulatus toimisi, eikä terve hoikkakaan lapsi nälkään kuole kun ruokaa on tarjolla. Yleensä se nirsoiluvaihe sitten kompensoituu kun pituuskasvu vauhdittuu ja samalla energiantarve kasvaa. Syömään ei pidä pakottaa eikä myöskään suostua korvaamaan väliinjääneitä aterioita ylimääräisillä välipaloilla tai herkuilla, jos ei maistu niin lautanen vaan pois edestä ja kokeillaan seuraavalla aterialla uudestaan.

 

Kuulostaa tutulta. Meillä helpotti, kun itse vähän hellitin. Ajattelin, että nälkään terve lapsi tuskin kuolee. Kenenkään ei tarvitse syödä miellyttääkseen minua, vaan sammuttaakseen nälkänsä. Ja lapsi tietää ehkä itse, paljonko hän tarvitsee.

Nyt 4.5-vuotiaana ruokakin maistuu paremmin - tai sitten se minusta tuntuu siltä, kun en koko ajan tarkkaile syömistä. Olen kehunut lasta, kun hän esim. uskaltaa maistaa uutta ruokaa, mutta en kehu, että tulipa äidille hyvä mieli kun söit noin reippaasti. Enkä taivastele, jos hän syö "huonosti", siis vähän...

 

Ja vielä lisäys... Neuvolan neuvo auttoi minua ainakin: aikuinen päättää, mitä syödään, ja lapsi, kuinka paljon. Toki eihän aina tarvi laittaa inhokkiruokaa, jos ei aina tarvitse olla herkkuakaan.

 

Meidän tyttö ei syö vihanneksia,marjoja eikä pahemmin hedelmiäkään.Mamma sitten osti lasten Multi Tabs purutabletteja.Joululaatikot peräti menneet,kun ei tiedä mitä sisältävät.Ja juu,ei meinaa puuro enää täälläkään mennä.

 

meillä oli vielä jonkinaikaa sitten sama ongelma. tuntui että kaikki keinot käytettiin, kunnes yhtäkkiä vaan alkoi ruoka taas maistua! mikähän lie, saattoi olla vain "minä voin myös kieltäytyä" -hoksaaminen tms koska nykyään syö mielellään uusiakin juttuja.

myös hyväksi keinoksi on huomattu, että tyttö saa purkan aina kun syö reippaasti. sinänsä joku voi pitää keinoa lahjontana ja huonona asiana, mutta purkkahan on terveellistä ja pysyy hampaatkin hyvänä, minusta ihan terve tapa pureksia purkkaa ruoan jälkeen. kannattaa kokeilla!

 

meidän neiti alkoi tuossa 3v jälkeen kans nirsoilemaan ruuan suhteen. mut jos ei esim päivällä syönyt ruokaa niin sai poistua pöydästä ja sai vasta iltapuuron seuraavaksi. kyllä huomasi aika nopeasti että kannattaa edes vähän syödä. katsoin yhtä brittiläistä dokumenttia lasten liikalihavuudesta niin yksi asia oli se että lapsille tuputetaan joka paikassa ruokaa ja aina sanotaan että lautanen pitää syödä tyhjäksi. siinä opetettiin että lapsi saa itse annostella ruokansa joten oppii ottamaan juuri sen verran mitä syö. tätä meillä on harjoiteltu jo jonkin aikaa ja joskus otetaan jopa lisää ruokaa kun on otettu liian vähän. no onneksi meillä ei ole enää ongelmaa ettei lapsi söisi.

mut siihen miten lapsi saataisiin syömään, voisi ehkä koittaa ottaa lasta mukaan ruuan laittoon. ehkäpä se sitten syökin mielummin kun tietää miten se on tehty ja saa tyytyväisenä ajatella että se on itse tehtyä!!