Mikä kumma?

Vajaa 2,5-vuotias poikamme on saanut silloin tällöin itkukohtauksia, joissa hän pidättää hengitystään niin pitkään että menee siniseksi ja lopulta (ilmeisesti hapenpuutteesta) täysin veltoksi. "Hengittämättömyys" kestää muutamia kymmeniä sekunteja, jonka jälkeen hän alkaa pikku hiljaa hengittämään normaalisti.

Tänään hän sai taas samantyyppisen itkukohtauksen, joka meni tällä kertaa niin pitkälle, että jouduimme jo kokeilemaan tekohengitystä. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että suussa (ja ilmeisesti kurkussakin) oli banaania jota hän juuri sillä hetkellä söi. Epäilemme tämän päiväisen itkukohtauksen johtuneen siitä, että hän oli banaania syödessään puraissut kieleensä tai poskeensa josta lapsi meni sitten itkun kautta paniikkiin.

Lapsemme on aina ollut luonteeltaan melko herkkä. Olemme pohtineet, että ilmeisesti mm. herkkyys saa aikaan tavallista voimakkaampia itkukohtauksia, jotka pidemmälle mennessään vain lisäävät lapsen paniikkia ja josta sitten seuraa totaalinen hengittämättömyys.

Aivan kauhea tilanne vanhemmille, kun ei tiedä miten voisi olla lapselleen avuksi ja mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Oletteko kokeneet samaa ja jos olette, miten olette menetelleet vastaavissa tilanteissa?

Kiitos vastauksista,
p i k k u myy :'(

 

Oletko puhunut neuvolassa tästä??

 

Ei ole omia kokemuksia, mutta olen kyllä kuullut näistä. Eli ei ole sinänsä vaarallisia, vaikka tietysti kauhean näköistä se on. Hyvin rajun itkun aikana voi noin siis käydä, ei siinä ilmeisesti mitään voi eikä tarvitsekaan tehdä. Eri asia on tietysti, jos tuollaisessa tilanteessa, josta mainitsit, menee ruokaa kurkkuun; silloinhan pitää tarkistaa että hengitystiet on avoinna. Mutta se on taas eri asia kuin tuo hengityskatkos pelkän itkun takia.

 

Niin jäi se vielä sanomatta, että lapsen rauhoitteluhan on tuossa se mikä voi auttaa kohtauksen laukeamisessa. Ja ettei mene itse paniikkiin.

 

Niin jäi se vielä sanomatta, että lapsen rauhoitteluhan on tuossa se mikä voi auttaa kohtauksen laukeamisessa. Ja ettei mene itse paniikkiin.

Googletin aiheesta ja kyseessä taitaa olla ns. affektikohtaus, joka on tyypillistä pienille lapsille. Tärkeintä on tietää, että kyseinen kohtaus on vaaraton lapselle ja muistaa itse olla rauhallinen.

Kiitos vastanneille!