Mikä koiruus meille?

B) Haluis kuulla koira-ihmisiltä mietteitä, minkä rotuinen koira meille sopisi?

Meillä on kaksi kisua, kolme alle kouluikäistä lasta. Omakotitalo jossa suojaisa piha sekä vieressä iso tyhjä tontti. Koira tulisi minulle eikä lasten leluksi. Tartteis olla vähän vahtiviettiä kun isäntä tekee yötyötä ja minua välillä tää pimeys tuppaa jänskättämään. Lenkkikaveria ensisijaisesti toivoisin... Kokemusta on keskikokoisesta jättiin, tosin nämä olleet sekarotuisia (seropia myös miettinyt, mut mikä rotuyhdistelmä?). Vuosia olen koiranottoa haaveillut, nyt alkaa lapset olla siinä iässä että olisi mahdollisuus toteuttaa tää ihana haave.

Jos joku viitsii vastailla kokemuksen syvällä rintaäänellä olisin erittäin kiitollinen!

 

Mulle tuli ekaks mieleen saksanpaimenkoira! Siinä olis sulle kunnon lenkkikaveri ja vahtiviettiäkin löytyy! Se olis sellanen turvallisen kokonen koira ettei pelottais olla lasten kanssa keskenään kotona kun mies töissä, varmasti puolustais omaa reviriiään ja omia ihmisiään. Kun sulla kerran on kokemustakin koirista niin koulutuskaan ei tuottais mitään ongelmia!

Meidän perheessä on ollut aina koira penskasta lähtien. Saksanpaimenkoiria ollut monen monta ja niiden jälkeen tanskandoggi. Nyt on sekarotuinen ( australiankelpie/dalmis).

 

Mitä muuta pystyt koiralle säännöllisesti tarjoamaan, kuin vain lenkkeilyä ja pihassa oloa?

Tuo kun on aika olennainen asia, mikä kannattaa ottaa huomioon kun pohtii sitä rotua.

Mikäli ette harrasta aktiivisesti muuta, kuin lenkkeilyä, tms. mikä kuuluu jokaisen koiran normaaliin elämään, niin en lähtisi ottamaan rotua, joka muutakin pääsääntöisesti elämänsä sisällöksi vaatii.

Vahtiviettiset pakkaavat usein kaipaamaan muutakin, kuin sohvalla löhöilyä ja perinteistä lenkkeilyä. TOKI yksilöllisiä eroja löytyy, mutta esim. yllä mainittu saksanpaimenkoira tarvitsee mielestäni muutakin aktiviteettiä, kuin talon/pihan vartiointi.

Mutta mikäli koiralle pystytte aktiviseettiä tarjoamaan muissakin merkeissä, niin saksanpaimenkoira on varmasti yksi hyvistä vaihtoehdoista. Ja on vielä erittäin helposti koulutettavissa, joka varmasti on plussana.

Tsemppiä oman rodun löytymiseen!

 

MInä en muuta ottaisi kuin noutajan. Meillä on sekarotuinen kultainen noutaja-villis ja oikein kiva tapaus. Pakko mainostaa kiharakarvaista noutajaa, se on kiltti, pärjää lasten kanssa, siitä on moneen harrastukseen ja puolustaa varmasti tarpeen tullen, ja sitäpaitsi on niin iso ettei kukaan ala sen kans haastaa.

 

Mitä tarkoitat vahtiviettisellä? Haluatko, että koiralla on kokoa suojella vai että koira hälyttää, jos lähipiirissä on jotain epäilyttävää?

Monet pienet rodut ovat yhtä tehokkaita hälyttäjiä kuin isotkin.
Esim wels corgi http://www.corgiseura.net/

 

Etsippä tietoa valkoisesta paimenkoirasta.
Lapsi ystävällinen koira, ainakin meidän. Tarkenee ja viihtyy ulkona, ei tosin ole mikään häkkikoira.
Koulutusta vaatii ja selkeitä käskyjä.
Muista selvittää että pennun vanhemmat ovat luonnetestattuja!!!
Lisäksi se että noudattavat valkkariyhdistyksen jalostusohjeita!
Tuliko liikaa tekstiä, anteeksi!

 

Itse ottaisin sakemannin ( rotu on jo ennestään tuttu) mut noutaja, belgianpaimenkoira, tai sekarotuinen.... oikeestaan on monta nastaa koiraa vailla kotia...jos haluaa sisäsiistin, aikuisen koiran kannattaa kysyä eläinsuojeluyhdistyksistä. :heart: =)

 

Sen verran täytyy liputtaa tanskandogin puolesta, että se hoitaa tuon vahdin homman ihan olemuksellaan, vaikka suurempaa vahtiviettiä ei muuten oliskaan. Ja sillä on pitkä pinna lasten kanssa ja muutoinkin sylikoiran luonne :heart: Tosin kaikkien koirien luonteesta ja niiden kehittymisestä vois kirjottaa paksun kirjan, kyllä siinä on 70% vähintään omistajaperheestä kiinni, koiran ku koiran kohdalla, minkälainen siitä kehittyy luonteeltaan. Ja dogista saa kivan ulkoilukaverin, jolla ei kuitenkaan ole mikään huippuunsa hiottu miellyttämisen halu, eli sen kans ei tarvi (saa tietenkin) vetää mahottomia treenejä päivittäin saadakseen sen toimeliaisuuden hallintaan.
Jättikoirassa on tietty se toinenkin puoli, ruokaan saa uppoamaan rahaa paljon ja eläinlääkäristä ei yleensä selviä alle 100?. Ja auto vaihtuu mahdollisimman suureen farmariin ja koirankarvoja ja kuolaa on kotona katossa asti... Ja pitää olla suurinpiirtein videotykki, jos haluaa seurata telkkaria esteettä Mutta ihana rotu kuitenkin!

 

Ensin tosiaan kannattaa miettiä kuinka paljon on valmis koiraa "huoltamaan" siis tarkoitan nyt esim. turkin hoitoa, se kun on eriroduilla hieman erilaista.

Eli voisitte lähteä vaikka siitä liikkeelle, pitkä vai lyhyt karvainen?

Ja sitten ne vietit, oikea pihavahti vai ilmoittaja? ( siis haluatteko suojella omaisuuttanne vai riittääkö pelkkä ilmoitus ohi kulkevasta ihmisestä )

Joku mainitsikin jo muista aktiviteeteistä, olisitteko valmis harrastamaan koiran kanssa muuta kuin kävelylenkkejä?

Onko kissanne tottuneet ylipäätään koiriin??

Itse suosittelen aina erirotuihin tutustumista, siis ihan konkreettisesti käytte katsomassa erirotuja esim. koiranäyttelyssä. Siellä tutustuu kasvattajiin ja jokainen varmasti kehuu mielellään omaa rotuansa ja kertoo sopiiko ko. rotu ylipäätään haluamaanne tarkoitukseen. He osaavat myös kertoa rodulle tyypillisistä vieteistä, sairauksista ja yleensä onko rotu lapsiperheeseen hyvä.

Jos teillä ei ole aikaisempaa kokemusta koirista, kannattaa lukea rotukirjoja ja katsoa sieltä rotu joka on miellyttämisen haluinen ( tarkoittaa siis YLEENSÄ sitä, että rotu on helposti koulutettavissa, toki yksilöeroja rodun sisältä löytyy )

Nämä nyt ensin tuli mieleen, onnea oikean rodun hankintaan

Ja mainittakoon nyt vielä, että itselläni on Labradori uros ja hyvin tulee toimeen lapseni kanssa, kerrostaloelämään sopeutunut ilmoittaja

Apina

 

Kiitti teille ihanaisille jotka ootte viittineet vastailla !

Anteeks jos epäselvästi asiani ilmaisin, vahtiviettisellä tarkoitin sellaista rotua joka estää epämieluisien yövieraiden sisään tunkeutumisen. Joo, tiedän ettei oo kovinkaan yleistä, heh. Mies siis yötöissä ja mielikuvitus laukkaa iltaisin hurjasti.
Aktiviteeteista sen verran että itse olen kiinnostunu tottiksesta ja etsinnöistä. Siis normi lenkkeilyhän kuuluu jokaisen koiran oikeuksiin...
Valkoinen paimenkoira on jäänyt pään sopukoihin, ja La Poohille tiedoksi että tanskandogista olen haaveillut jo pikkutytöstä asti!
Kokemuksia: sekarotuinen ajokoira, miesarka mut muuten aivan ihana, oli jo vanhus minulle tullessaan enkä seurasta kauan nauttia saanut , seropi-Tossu, keskikokoinen täyssekotus kaikkee mahollista, ystävällinen kaveri, viimeisin hauveli meillä oli Jopi-seropi, emänään oli sakemanni ja isukki jotain jättirotua, menetimme hänet kyyn puremaan. Eläinlääkäri sanoi johtuneen heikosta sydämestä.
Nyt ollut monta vuotta taukoa koiruuksista kotona kun on perhettä perustettu.
Mutta kun on kerran päässyt koira-elämään, ei siitä taida yli päästä .
Tiedoksi vielä, kissat olivat miulla silloin Jopin aikaan, mutta totuttelua varmaan uusi koiruus vaatisi.

Hauskaa talvenjatkoa kaikille!