Mikä auttaa kun sattuu sisimpään ihan hirveesti kun ei voi olla rakastamansa ihmisen kanssa?

Kyseessä on mies jonka kanssa mulla on lapsi. Ei vaan voida olla yhdessä, ei mitenkään, syitä en sen enempää halua selvittää. Rakastan vaan ja ikävöin joka päivä niin että sisukset tuntuu olevan täysin rikki revityt. Tuntuu niin tyhmältä. Mun pitäisi olla iloinen koska on lapsi piristämässä elämääni mutta olen vaan väsynyt, surullisen näköinen nainen. Ja rakastan lastani yli kaiken, silti vaan tuntuu etten kykene olemaan tarpeeksi hyvä äiti hänelle. Aamuyön tunnit on pahimpia kun herään aina klo3 miettimään elämää. Kurkkua kuristaa, ahdistaa. Psykologilla kävin kuukausia, lääkkeitäkin kokeilin, mikään ei auta. En vaan voi unohtaa sitä ihmistä. Järkisyitä unohtamiseen on mutta ei toimi nekään.

 

Ei valittaminen ainakaan.

 

Kyllä se menee ohi, usko pois! Vaikka nyt ei siltä tunnukaan eikä välttämättä tietokaan helpota, niin päivä kerrallaan!

 

mä tunnen samoin erästä ystävääni kohtaan....hirveä tunne ja samalla niin ihana..

 

No niin kauan kun sä ajattelet noin, että "voi voi elämäni rakkaus meni sivu suun" niin sä oikeen ruokit sitä ahdistusta. Elä elämääsi ja ajattele, että se on ainut elämäsi. Niinkuin myös lapsesikin... Kuka haluaa tuhlata elämänsä suremiseen ja katkeroitumiseen? En minä ainakaan!

 

aika siihen auttaa

 

Ja se on kaikista pahin kun joutuu muilta läheisiltä peittelemään ne tunteet. Ihmettelevät miksen ole kiinnostunut kenestäkään muusta. Ei vaan pysty.

 

Kisee, mutta aika todellakin parantaa.

 

Mulla meni 5 vuotta.. Keväällä nyt tänä vuonna huomasin, että alkoi helpottamaan. Vapauttava tunne.

Vieläkin joskus kuristaa kurkkua ikävä mutta kaikki on nyt niin hyvin, että palaan maan pinnalle nopeahkosti.

Kyllä se siis siitä. Koskaan en voi unohtaa mutta ei kai tarvitsekaan. Mun sydämessä on aina paikka varattuna hänelle. Eikä sitä kukaan vie vaikka elämä on jatkunut tosi onnellisesti eteen päin.

 

a) Kukaan ei voi sitä tunnetta sulta pois ottaa, eikä muistojasi kaapata.
b) Olet saanut kokea suuren rakkauden; se on enemmän kuin useilla muilla.
c) Toista ihmistä ei voi omistaa.
d) Sinulla on hänen lapsensa.

Koska en tiedä tilannetta, voin vain todeta, että voit joko taistella tai hyväksyä tilanteen.

 

No niin kauan kun sä ajattelet noin, että "voi voi elämäni rakkaus meni sivu suun" niin sä oikeen ruokit sitä ahdistusta. Elä elämääsi ja ajattele, että se on ainut elämäsi. Niinkuin myös lapsesikin... Kuka haluaa tuhlata elämänsä suremiseen ja katkeroitumiseen? En minä ainakaan!

Näinhän se on "ihmiset ovat juuri niin onnellisia, kuin miksi he mielenä virittävät" Ahdistusta voi ruokkia tai vi päättää elää jokaisen päivänsä, niinkuin se olis viimeinen, ettei tarvi vanhana katua elämätöntä elämää.
Katrkera marttyyri äiti on pahin rangaistus, jonka lapsi voi saada.