Mikään yhteinen tekeminen ei onnistu lasten kanssa

[kiiiiia]

Kaikki menee aina hössäkäksi ja päin peetä. Lopputulos on yleensä itkua ja kiukuttelua. Lapset 1 ja 4 v. Äsken yritettiin leipoa pipareita. Ei onnistunut. Huutoa, hösläystä, palaneet piparit, juoksemista, taikinan heittelyä ja syömistä ja lopuslta vanhempi sai tarpeekseen ja lähti omiin leikkeihinsä. Että semmoista.

 

[Irski]

no yllättikö, ettei 1v jaksa kiinnostua ja keskittyä yhtä lailla ku nelivuotias?

 

[Blue]

Kaikki menee aina hössäkäksi ja päin peetä. Lopputulos on yleensä itkua ja kiukuttelua. Lapset 1 ja 4 v. Äsken yritettiin leipoa pipareita. Ei onnistunut. Huutoa, hösläystä, palaneet piparit, juoksemista, taikinan heittelyä ja syömistä ja lopuslta vanhempi sai tarpeekseen ja lähti omiin leikkeihinsä. Että semmoista.

Sitähän se on. Huutoa, häsläystä, juoksemista, taikinan syöntiä ja heittelyä.... Ei noin pienet lapset jaksa istua paikallaan ja leipoa nätisti minuuttia pidempään. Sun vaan täytyy sietää se että ensin tehdään lasten kanssa se kolme piparia yhteensä ja vatsakivut. Sitten siivoat paikat ja teet niitä täydellisiä pipareita yksin sillä aikaa kun lapset töheltävät muuta. Sen jälkeen valvot niiden vatsakipuisten lasten kanssa seuraavan yön.

Ei se mene niin kuin Strömsöössä se lasten kanssa tekeminen, se menee juuri noin kuin sinä kuvailit. Siitä jää kuitenkin tärkeä muistijälki lapsille. Sitten aikuisina tulevat sanomaan että muistatko äiti kun tehtiin pipareita yhdessä. Sinä hymyilet ja muistelet vain itseksesi että "joo, muistanhan mä sen kun saatiin tasan se yksi palanut kikkare aikaiseksi ennen kuin teiltä meni mielenkiinto" ja ääneen sanot että "nii-in, ja sitten niitä teidän tekemiä hienoja pipareita tarjottiin aina mummuille ja kuinka mummut niistä pitivätkään" ja jätät sanomatta että totuus oli se että ne piparit oli niitä sun yötä myöten tekemiä kun valvoit vatsakipuisten (liikaa taikinaa syöneiden) lasten kanssa.

Madalla siis rimaa ja keskity tekemään lasten kanssa muistoja ja tiedosta että sullekin niihin muistohin kasvaa myöhemmin se iso kultareunus vaikket niistä juuri nyt tekohetkellä pahemmin nauttisikaan.

 

[Puuhippa]

Yhdyn edelliseen

 

[Irski]

sori ku munki "äänensävy" oli nenäkäs. oon itekki sellanen, että aina on ne tietyt odotukset, miten asioiden pitäisi mennä, ja sitten ottaa päähän, ku menee pieleen, vaikka pitäis ymmärtää, että ne on vielä niin pieniä! esim meidän 2vuotiaan kanssa uudet muovailuvahat oli ensin niin ihanan värisiä ja pehmoisia, mietin mitä kaikkea niistä väsätään...nyt ne on kivikovia vihreitä kiviä

no yllättikö, ettei 1v jaksa kiinnostua ja keskittyä yhtä lailla ku nelivuotias?

 

[Happygirl-91]

Ihana

 

[bbierass]

Pitää leipoa vaan,ihan vähän. Ostaa loput.