M
Mc.mandow
Vieras
Olen kertonut miehelle jo muutama vuosi sitten että tuntuu pahalta kun ei tunnu pitävän ulkonäöstäni mistään kohden ei edes perseestä. koska jos pitää jostain ei vaadi mitään sanoa se ääneen. aina kun otan asian esille pyytää anteeksi. tai sanoo että en usko.
No jos vaivautuu kerran kolmeen vuoteen sanomaan ja silloinkin niin että olen ensin ottanut asian esille itse. niin eipä ole uskottavaa.
Spontaani kehuminen joka tapahtuu vaikka kerran kuussa niin kyllähän mä silloin uskoisin.
Mutta jos mä sanon että miksi sä kattelet mua kun ilmeisesti oon syn mielestä ruma. ja mies vastaa mulle :etkä oo.
Niin eipä kuule mieltä lämmitä.
Se siis haluaa että koen olevani ruma hänen silmissä kun ei muuhun pysty?
No jos vaivautuu kerran kolmeen vuoteen sanomaan ja silloinkin niin että olen ensin ottanut asian esille itse. niin eipä ole uskottavaa.
Spontaani kehuminen joka tapahtuu vaikka kerran kuussa niin kyllähän mä silloin uskoisin.
Mutta jos mä sanon että miksi sä kattelet mua kun ilmeisesti oon syn mielestä ruma. ja mies vastaa mulle :etkä oo.
Niin eipä kuule mieltä lämmitä.
Se siis haluaa että koen olevani ruma hänen silmissä kun ei muuhun pysty?