mikä vaivaa lasta? kiusaa.kiusaa,kiusaa,kiusannut 1v 8kk pienenpää sisarustaan.

["nasu"]

ei jaksa enään tuota käytöstä, se ei lähde,ei hyvällä,eikä pahalla. alkoi tönimisellä yms kun pieni lähti liikkeelle,ja pääsi vahingossa isomman leikkeihin(mitä tietysti yritettiin estää,mut joskus pieni pääsi sotkee isomman leikit),aika pian kuvioon tuli mukaan,pienemmän systemaattinen kiusaaminen,ärsyttäminen,ja ilman syytä satuttaminen.

me vanhemmat ollaan saatu tuo 1v 8kk vahtia joka hetki ettei mitään kävisi(silti ehtii välillä käymään) lapsi on jo syksyllä koulunsa aloittava,enkä voi ymmärtää että noin iso tahallaan satuttaa pientä.

olemme kieltäneet-käyttäneet nurkkajäähyä,huonejäähyä,pelikieltoa,piirrettykieltoa,jättäneet kivoja reissuja väliin->kun niiden edellytys on ollut kiltti käytös(ei kiusaa,eikä satuta).olemme puuttuneet systemaattisesti jokaiseen väärintekoon->saanut seurauksen,jopa kotiarestia on saanut

oleme selittäneet, käyneet asian paperilla läpi, sekä niin miten se meni kaikkien osalta, että miten hän olisi voinut toimia oikein->sen seuraus.jotta hän ymmärtäisi syy-seuraussuhteen,miten voi itse vaikuttaa. olemme lukeneet kiusaamista käsitteleviä lasten kirjoja, jotta hän ymmärtäisi miltä kiusatusta tuntuu.

olemme yrittäneet vahvistaa positiivista,kehua pienimmästäkin(tyyliin minuutin leikkinyt kiltisti pienemmän kanssa,jakanut leluja tms)alusta asti(pienemmän syntymästä asti) olen joka päivä antanut isommalle kahden keskistä aikaa,jossei muuten niin ollaan pelattu, olen ollut tyynysotaa,"paininut",lukenut,leikkinyt,käymme hänen kanssa kaksin joka viikko kirjastossa yms. lapsi siis saa omaa aikaakin, huomiota,syliä.

olen huutanutkin pääpunaisena. mistään ei ole olltu mitään apua.


mikä siis tällä lapsella on???

 

["vieras"]

Onko lasta kiusattu esim. päiväkodissa tai eskarissa?

 

[OIsko]

niin, että ette ole kuitenkaan tarpeeksi jämäkästi puuttuneet asiaan? Kerrotko, millainen tuo jäähy on? Miten sitä käytännössä toteutetaan? Lapsi on selkeesti jkop mustis tuolle pienemmälle tai sitten kuten nro 2 ehdotti, että häntä on kenties itseään kiusattu eskarissa? Ootko kysynyt tätä asiaa?

 

["vieras"]

Tuli mieleen, että tuohan kuulostaa varsin yleiseltä sisarusten väliseltä nahistelulta...vaikkakin se niin rasittavaa onkin vanhemmista!! Paitsi että tuo vanhemman lapsen ikä vähä pomppas silmiin. Varmaan mustasukkaisuutta, en tiedä.
Meillä tämä "kiusaaja" on 4,5 vuotias. Monesti itse osaa kertoa kysyttäessä, mikä on vialla kun noin toimii. Usein myös ohjatun tekemisen puute ajaa pikkusiskon kiusaamiseen. Joskus tuntuu, että tää meiän poika(vanhempi sisaruksista) on p-kodissa niin tottunut siihen ohjattuun toimintaan ettei kotona osaa oikein olla mitenkään päin jos ja kun se kotona oleminen ei olekkaan niin ohjattua(mene autoilla leikkiin, tehdään hamahelmillä, luetaan, rakennetaan...)

Tsemppiä kauheesti!

 

[usein]

tukkapölly auttaa ja kovapäisimmille pitää antaa selkäsauna

 

[tytönjapoikienmama]

Lapsi on siis ns. normaali, tämä kiusaaja siis? Lapsi on sen ikäinen jo, että sinuna ottaisin yhteyttä esim.perheneuvolaan, tuo vaatii ehdottomasti puuttumista tuo tilanne, ihan molempien lapsiesi takia. Minulla on vaikeavammainen lapsi, jota en voi jättää hetkeksikään yksin pienemmän kanssa. Lapseni ei kiusaa tms , ei siis ymmäärrä edes kiusta, mutta hän on siis aivan ymmärtämätön ja voi siksi tehdä jotain haitallista, itselleen tai toiselle. Rankkaa on ja järjestelyä vaatii elämä.

Mutta kukaan ei saa joutua kotonaan kiusan kohteeksi, eikä sitä saa kuitata sisarusten väilisenä normaalina juttuna, ei se ole sitä.

 

[tuikeliini]

Meillä on myös "kovapäinen" esikoinen. Hän ei kyllä pienempää kiusaa, mutta muuten on huonoa käytöstä esiintynyt. Lähinnä koen että hänellä se on auktoriteettien uhmaamista, eskarissa tätejä, kotona vanhempia. Meillä on viimeisenä keinona käytetty "vanhemmat sanoo, miten tehdään" -neuvotteluja.

Eli kun ei ole jäähyt, selitykset, ymmärtämiset, huomion saannit ym. auttaneet olemme istuttaneet esikoisen keittiön pöydän ääreen, ja kertoneet miten asia tästä lähin etenee. Tärkeää tässä on että molemmat vanhemmat olevat yhtenä rintamana tämän asian kanssa. Aikaa on myös varattava tähän, ettei se lopu kesken (esim. lähettävä johonkin harrastukseen ym.)

Tätä on hieman vaikea selittää, mutta tavallaan asia on keskusteltu lapsen kanssa, mutta aikuisten autoriteetilla. Hänelle ei ole enää annettu muita vaihtoehtoja kuin totella. Ei uhkailla jäähyillä eikä muillakaan. Pöydässä istutaan niin kauan kuin hän ymmärtää että nyt on muutos tapahduttava.

Ensin meillä tulee uhmakasta vastausta, tai "liian nopeasti" kyllä, kyllä vastausta. Laspi pitää tuntea hyvin, jotta näkee milloin se on oikeasti mennyt perille. Usein meillä päättyy lapsen lohduttomaan itkuun ja silloin tietää että meillä on mennyt perille. Meillä sillä itkulla on suuri merkitys. Lapsen paha olo purkaantuu ja se uhmakkuus myöskin poistuu. Tällöin hän myös saattaa kertoa sen asian mikä on OIKEASTI häntä vaivannut.

Meillä tätä on käytetty nyt kahdesti. Eli hyvin harvoin tähän turvaudutaan, jotta sen vaikutus säilyy.