mikä vaivaa ihmisiä joilla ei näytä olevan tunteita/ei ollenkaan intohimoa?

["vieras"]

ihan tosi suurimman osan mielestä on ihan normaalia ettei tunteet näy ja ihminen elää vaikka parisuhteessa näyttämättä koskaan mitään tunteita? okei,minusta se kertoo kyllä että tälläisellä ihmisellä on jokin ongelma tunteiden käsittelyssä.

Kakaraksi heittäytyminen ei ole normaalia tunteiden käsittelyä. Kuulstaa siltä että sinulla on puutteita itsehillinnässä ja käytöstavoissa.

 

["vieras"]

Se on kyllä aika yleistä, että kovaäänisesti tuntevat ihmiset jyräävät helposti ne vähemmän äänekkäästi tuntevat. Jos hautajaisissa joku parkuu suureen ääneen ja toinen itkee hiljaa, niin sureeko se toinen vähemmän? Tai jos joku karjuu kaupassa saaneensa huonoa palvelua, niin onko se tyytymättömämpi kuin ihminen, joka laatii kirjallisen reklamaation?

Jos koko ajan tuntee "suuresti", niin toisten silmissä ne tunteet kokee inflaation. Jos joku raivoaa pikkuseikasta ihan älyttömästi, niin ei siihen oikein jaksa enää reagoida. Joskus oli sellainen asiakas meillä, että se soitteli ja huusi pikkuasioista. Ihan älytöntä. Jos pystyy asian esittämään rauhallisesti ja kauniisti, niin paremmin sitä saa tahtonsa läpi.

 

[Minerva McGarmiwa]

ihan tosi suurimman osan mielestä on ihan normaalia ettei tunteet näy ja ihminen elää vaikka parisuhteessa näyttämättä koskaan mitään tunteita? okei,minusta se kertoo kyllä että tälläisellä ihmisellä on jokin ongelma tunteiden käsittelyssä.

Kuinka monen ihmisen parisuhdetta pääset seuraamaan kärpäsenä katossa?

 

["Vieras"]

Mutta tarkoitan tässä nyt sellaisia ihmisiä jotka ei KOSKAAN näytä mitään tunteita,he aina vaan ovat.


intohimoa ei ole,ei missään asiassa.
Mulla on paljonkin intohimoa, mutta en pidä tunteiden näyttämisestä julkisesti. Se, että sinä et näe mitä tapahtuu, ei tarkoita etteikö sitä olisi olemassa.

minä kun rakastan intohimoisesti vaikkapa miestäni,tarkoittaa se kiihkeitä suudelmia, kiihkeää seksiä.. sitä että todella tunnen ja vastapuoli huomaa sen kosketuksesta,halauksesta,katseesta. kun halaan rakasta miestä en halaa häntä kuten ystävää tai äitiä, vaan halaan tunteella.
Mielestäni tätä ei voi eritellä "intohimoiseksi rakastamiseksi", pelkästään tavallinen parisuhde. Suurimmalla osalla suhde toimii näin, ellei suhde ole kriisissä tai väljähtynyt.

enkä todellakaan edes tykkää ihmisistä joista ei ota mitään selvää mitä he tuntee, vai tunteeko mitään, se on ahdistavaa jos elää ihmisen kanssa joka on kuin tyyny,mukava pehmeä,mutta ei mitään tunnetta tia luonnetta.

Joskus olen asunut miehen kanssa joka ei ollut kihkeä missään,eitse meni kiihkeästi suutelemaan ja vastaus oli niin vaisu ettei tosikaan.
Täasä taas kyse on siitä, että teillä ei tunteiden esitystapa ja mahdollisesti seksihalutkaan kohdanneet. Uskoisin, että myös ex-miestäsi ahdisti sinunkin käytöksesi jos hän oli vetäytyvämpi ja pohdiskelevampi osapuoli ja sinä painoit päälle kaikkine intohimoinesi, kiihkoinesi ja tunteinesi.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Ihmiset on erilaisia ja hyvähän se vain on. Puolisoksi kannattaa kuitenkin valita näissä tunneasioissakin mahdollisimman samanlainen ihminen kuin itse on. Vaikka erilaisuus kiehtookin, niin pidemmän päälle voi olla rankkaa, jos toinen kokoajan on kaikessa täysillä mukana ja näyttää tunteensa ja toinen vain on ja möllöttää.

Minusta kaikkein raskainta on olla ihmisen kanssa, joka loukkaantuu liian helposti ja näyttää sen hyvinkin suurieleisesti.

 

[tjaah]

oon minäkin suomalainen,mutta osaan reagoida nopeasti,sekä järjellä että tunteella.

Minun kokemus on se että nämä ulospäin suuntautuneet korkean intensiteetin ihmiset jotka näyttää tunteet,ovat niitä jotka osaa käsitellä tunteita,ei mene lukkoon jos joku toinen hermostuu tai itkee vaan osaa toimia niin että rauhoittaa toista.

sitten taas moni näistä tunteettomista möllöttäjistä on osoittautunut omalla kohdallani sellaisiksi jotka ei osaa käsitellä tunteita

Vaikutat kovin nuorelta. Kenties olet jollakin hoitaja-tyyppisellä alalla tai pyrkimässä sellaiselle.

En tiedä liittyykö tämä sinuun, mutta kylläkin aika moneen "korkean intensiteetin ihmiseen joka ei mene lukkoon jos toinen hermostuu vaan osaa toimia jne"

Joskus tällaisen kuvaamasi korkean intensiteetin ihmisen on vaikea nähdä toinen oikeasti toisena. Toisen itkuun, hätään ja ahdistukseen on äkkiä saatava lohtu, toiminnan kautta. Laastari, ryyppy, voileipä, vitsi, kevennys, nauru tai soitto jonnekin. Mitä tahansa. Vaikka oikeasti tarvittaisiin hetki aikaa jakaa ahdistusta ja olla hiljaa, vaieta.

Ns. korkean intensiteetin henkilöt ajattelemattominen pikatoimintoineen ovat usein varsinaisia norsuja posliinikaupassa, kun ajatellaan heidän ympärillään olevien ihmisten tunne-elämää.

 

[väärä vängätön]

Moni hiljainen ja vaisu ei todellakaan ole tunteeton.

Mutta moni ns. räiskyvä ja sielukas on kyllä aika epäempaattinen. Ja halutonkin ymmärtämään toisenlaisia tapoja olla. Kuten tästä aloituksestakin huomaa.

Juuri näin! Omassa tuttavapiirissä räiskyvät tunteelliset ihmiset ovat yleensä niin omien tunteidensa ja asioidensa hallinnassa, että eivät edes osaa/huomaa reagoida toisten asioihin vaan puhuvat päälle ja jos kertoo jotain omaa niin jatkavat sitä omilla kokemuksillaan jne...

 

[Vai silviisiin]

minä kun rakastan intohimoisesti vaikkapa miestäni,tarkoittaa se kiihkeitä suudelmia, kiihkeää seksiä.. sitä että todella tunnen ja vastapuoli huomaa sen kosketuksesta,halauksesta,katseesta. kun halaan rakasta miestä en halaa häntä kuten ystävää tai äitiä, vaan halaan tunteella.

Minun onnyt pakko pudottaa sinut pilvilinnoistasi ja kertoa, että sinä kuvailit juuri ihan normaalia keskivertoa parisuhdetta. Ei tämä ole järin intohimoinen suhde, joka räiskyy ja räjähtelee tulista rakkautta. Olen pahoillani, mutta tuo on täysin normaali parisuhde. Jos edellinen suhteesi oli tunteita näyttämättömän miehen kanssa niin tietysti tämä nyt saattaa tuntua siltä kuin olisit päätynyt Fabion vahvoille käsivarsille roihuavan intohimon ja palavan rakkauden saattelemana, mutta tosiasiassa ei kuulosta mitenkään normista poikkeavalta.

 

[Criminal Mind]

Oon eläny siinä tunteiden vuoristoradassa jo kerran ja se riitti.

 

[veera verraton]

[QUOTE="vieras";28853106]Minä pidän tasaisuutta tavoiteltavana piirteenä.

Minä mieluummin osoitan puolisoani kohtaan hellyyttä. Intohimo on minusta väliaikaista ja kuluvaa.[/QUOTE]

missä kohdin intohimo sulkee pois hellyyden? intohimo ei ole väliaikaista vaan sitä on mahdollista ylläpitää.. aika paljon se on kiinni itsestään

 

[veera verraton]

Vaikutat kovin nuorelta. Kenties olet jollakin hoitaja-tyyppisellä alalla tai pyrkimässä sellaiselle.

En tiedä liittyykö tämä sinuun, mutta kylläkin aika moneen "korkean intensiteetin ihmiseen joka ei mene lukkoon jos toinen hermostuu vaan osaa toimia jne"

Joskus tällaisen kuvaamasi korkean intensiteetin ihmisen on vaikea nähdä toinen oikeasti toisena. Toisen itkuun, hätään ja ahdistukseen on äkkiä saatava lohtu, toiminnan kautta. Laastari, ryyppy, voileipä, vitsi, kevennys, nauru tai soitto jonnekin. Mitä tahansa. Vaikka oikeasti tarvittaisiin hetki aikaa jakaa ahdistusta ja olla hiljaa, vaieta.

Ns. korkean intensiteetin henkilöt ajattelemattominen pikatoimintoineen ovat usein varsinaisia norsuja posliinikaupassa, kun ajatellaan heidän ympärillään olevien ihmisten tunne-elämää.

eikä ole! ja onko sellaisella ihmisellä oikeasti tunne-elämää joka vaan on hiljaa ei sano mitään, ilmekkään ei värähdä,ihan sama mitä tapahtuu? eivät vaiktua järin tunteellisilta koskaan.

ei ollut tarkoitus ruotia sitä millainen minä olen.

vaan minä halusin ihan vilpittömästi ymmärtää että onko ulospäin tunteettomalla möllöttäjällä oikeasti lattea tunne-elämä,vai näyttääkö se vain siltä?

 

[tjaah]

No ihan vilpittömästi vastaus: erittäin harvalla kanssaihmisistäsi on lattea tunne-elämä. Vaikka he eivät roiskahtelisi ja räiskähtelisi.

En tiedä mitä tarkoitit tuolla eikä ole -kivahduksella; mihinköhän lauseeseen se nyt sitten mahtoi viitata. Mutta jos et ole hoitoalalla, niin erittäin hyvä asia, älä vain ikinä millään sellaiselle pyrikään.

 

[-]

[QUOTE="Vierailija";28852928]Itse taas pidän sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunteitaan osaa hillitä, jollain tavalla lapsekkaalle tasolle jääneinä. Aikuisena ihmisenä pitäisi osata hillitä itsensä ja käyttäytyä korrektisti.[/QUOTE]

Heheheheh... oujee.

 

["huoh"]

Ai vieläkö sä roikut täällä itkemässä, mikset ole jo hankkiutunut hoitoon... En sä ainakaan terveemmältä vaikuta kuin yli 6 kk sitten.

 

[-]

No ihan vilpittömästi vastaus: erittäin harvalla kanssaihmisistäsi on lattea tunne-elämä. Vaikka he eivät roiskahtelisi ja räiskähtelisi.

En tiedä mitä tarkoitit tuolla eikä ole -kivahduksella; mihinköhän lauseeseen se nyt sitten mahtoi viitata. Mutta jos et ole hoitoalalla, niin erittäin hyvä asia, älä vain ikinä millään sellaiselle pyrikään.

Ei se nyt ihan noinkaan ole. Kyllä sen latteamman ihmisen tunne- elämäkin on latteampi. Usko pois. Eikä se ole huono asia.

Mun mielestä on hienoa, että on niitä järki- ihmisiä, joilla se tunne- elämä on latteampi ja suhtautuminen kaikkeen rauhallisempaa. Ja on hienoa, että on niitä räjähtäviä ja räiskyviä tyyppiä.
Olis kauheen tylsää jos olis vaan jommankummanlaisia.

 

[....]

minä kun rakastan intohimoisesti vaikkapa miestäni,tarkoittaa se kiihkeitä suudelmia, kiihkeää seksiä.. sitä että todella tunnen ja vastapuoli huomaa sen kosketuksesta,halauksesta,katseesta. kun halaan rakasta miestä en halaa häntä kuten ystävää tai äitiä, vaan halaan tunteella..

Itse olen todellinen laiska möllöttäjä, ja aika pahojen kokemusten takia olen oppinut ns. jäädyttämään tunteet. Sattuu vähemmän jos ei välitä.

Silti meillä on miehen kanssa ihan tuollaista samaa. Ei tuossa halaamisessa, suutelussa ja sekstailussa ole mitään tulista, se on kuule ihan normaalia.

 

[-]

Juuri näin! Omassa tuttavapiirissä räiskyvät tunteelliset ihmiset ovat yleensä niin omien tunteidensa ja asioidensa hallinnassa, että eivät edes osaa/huomaa reagoida toisten asioihin vaan puhuvat päälle ja jos kertoo jotain omaa niin jatkavat sitä omilla kokemuksillaan jne...

Mä olen just tollanen. Mutta niin on mun ystävätkin. Me puhutaan toistemme päälle ja nauretaan niin, että lirahtaa pissat housuun. Ei tarvi miettiä, jääkö joku huomiotta, kun jokainen osaa sanoa sanottavansa ja olla esillä ilman erityistä huomioimista.
Mun on todella todella todella vaikea olla sellaisten vetäytyvien tyyppien seurassa. Kävelen niiden yli ihan mennentullen huomaamattani, enkä mä pidä siitä.

 

[tjaah]

Miten sitten lienee.

Itse olin nuorena varsinainen molopää. Tunteita oli sinne ja tänne. Kiukku nousi ja suru lainehti, rakkaus ympäröi kaiken, onni valtasi mielen ja ilmaisua riitti. Olin aina rehellinen itselleni ja varmasti rasittavuuteen asti myös toisille.

Pitkän psykoterapian käyneenä voin kertoa että tunnesäätelyn taidot ja niiden puute ovat osa rikasta minuutta. Se ei silti tarkoita, etteikö tunteita olisi tai eivätkö tunteet olisi voimakkaita.

 

[Elisa Day]

No minä olen aika tunnevammainen. Johtuu mielialalääkkeistä, joita syön. Olen mieluummin tällainen, kuin sellainen joka olen ilman niitä lääkkeitä.

 

[....]

Sattuu vähemmän jos ei välitä.

Niin, eikä varmaan tarvitse edes sanoa että ne olivat juuri pari tällaista räiskyvää henkilöä jotka ovat ns. rikkoneet minun luottamuksen ihmisiin.

Eka oli teininä koulussa, vissiin sitä räiskyvää ja aika kevytkenkäistä kämppäkaveriani vähän harmitti kun itse olinkin harkitseva ja aika hidas miesasioissa, enkä ollutkaan yhdenkään luokkakaverin kanssa lakanoiden välissä toisin kuin hän taisi olla kaikkien poikien kanssa.
Siitä alkoi aivan älytön kiusaamiskierre, jota en osannut ollenkaan odottaa tai käsittää (itse pienestä kylästä kotoisin, ja hän suurkaupungista). Oli aikamoinen shokki miten pitkälle joku voikaan mennä tuossa henkisessä väkivallassa ihan ilman mitään järkevää syytä.

Toinen oli exä, joka kans on todella räiskyvä, ja jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja päihdeongelma. Hänkin ensin oli niiin kiltti niin kiltti, ja sai minut luottamaan ja avautumaan. Ja sitte alkoikin aivan älytön terrorisointi, ja koko samainen kyläpahanen tietää nyt minusta kaiken tosin valheilla ja paisutteluilla maustettuna. Että sellasta.

Eli kantapään kautta olen oppinut olemaan hiljaa. Turhaa yrittää olla iloinen ja vilkas, koska ne "aidot" räiskyvät kyllä osaavat sen ilon tuhota kuitenkin.

 

[-]

Niin, eikä varmaan tarvitse edes sanoa että ne olivat juuri pari tällaista räiskyvää henkilöä jotka ovat ns. rikkoneet minun luottamuksen ihmisiin.

Eka oli teininä koulussa, vissiin sitä räiskyvää ja aika kevytkenkäistä kämppäkaveriani vähän harmitti kun itse olinkin harkitseva ja aika hidas miesasioissa, enkä ollutkaan yhdenkään luokkakaverin kanssa lakanoiden välissä toisin kuin hän taisi olla kaikkien poikien kanssa.
Siitä alkoi aivan älytön kiusaamiskierre, jota en osannut ollenkaan odottaa tai käsittää (itse pienestä kylästä kotoisin, ja hän suurkaupungista). Oli aikamoinen shokki miten pitkälle joku voikaan mennä tuossa henkisessä väkivallassa ihan ilman mitään järkevää syytä.

Toinen oli exä, joka kans on todella räiskyvä, ja jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja päihdeongelma. Hänkin ensin oli niiin kiltti niin kiltti, ja sai minut luottamaan ja avautumaan. Ja sitte alkoikin aivan älytön terrorisointi, ja koko samainen kyläpahanen tietää nyt minusta kaiken tosin valheilla ja paisutteluilla maustettuna. Että sellasta.

Eli kantapään kautta olen oppinut olemaan hiljaa. Turhaa yrittää olla iloinen ja vilkas, koska ne "aidot" räiskyvät kyllä osaavat sen ilon tuhota kuitenkin.

Thanks.
Olen tempperamenttinen ja räiskyvä. En ole koskaan kiusannut ketään. En ole koskaan johtanut ketään harhaan. Enkä ole koskaan juorunnut kylillä muiden asioista.

 

[M32]

Tunteet ovat osa mielen signaalijärjestelmää. Kaikilla tunteilla rakkaudesta kateuteen on oma tärkeä tehtävänsä, mutta tunteiden mukana heittehtiminen, niiden merkityksen ylikorostaminen ja niissä vellominen ovat minusta luonteen heikkouksia. Tunteet ovat ajatusten tapaan mielen tuotteita, eivät tosiasioita, eikä niitä kannattaisi ottaa kovin vakavasti. Tasapainoinen aikuinen kykenee kokemaan tunteita ilman että hän on niiden vietävissä.

 

["vieras"]

Mä varmaan vaikutan just sellaselta möllöttäjältä. Silti mun sisällä tapahtuu paljon. Olen aika herkkä ja tunnen sekä surut että ilot suurina. Mikään hirveän sosiaalinen en ole.

 

[---*]

No harva ihminen kai on möllöttäjä tai räiskyjä, useimmat tilanteen mukaan jotain siltä väliltä. Mä elän täysillä itkien ja nauraen, olen spontaani ja erittäin innostunut kaikesta, äärimäisen sosiaalinen vailla noloudentuntoa jne. eli periaatteessa monia "räiskyviä" piirteitä. Toisten mielestä taas olen rauhallinen ja hiljainen, kun taas itse näkisin niin, että mua ei kiinnosta avautua ihan kaikesta kaikille ja on törkeää hyppiä toisen puheen sekaan ja päälle.

 

["vieras"]

Minusta myös tunteita ei pidä ylikorostaa tai varsinkaan jäädä niihin roikkumaan ja vellomaan! Se on tosi raskasta ympärillä oleville ihmisellekin,jos yksilö tekee numeron joka sydänsurusta. Komppaan M23:n näkemystä, että ne ovat mielen tuotteita ja niihin ei saa takertua/hukkua, se on heikkoutta ja hieman lapsellista.