Mikä työ sopii ujoille?

["mietteliäs"]

Mulla on iso ongelma: En tiedä mikä työ sopisi mulle. Olen käynyt lukion sekä ammattikoulussa parturi-kampaajalinjan. Olen jo 29-vuotias, ja viimeiset neljä vuotta olen ollut kotona lasteni kanssa. Sitä ennen olin töissä mm. kaupassa. Tällä hetkellä mulla ei ole töitä tiedossa, ja kovasti haluaisin jo takaisin työelämään tai sitten opiskelemaan. Parturi-kampaajan työt eivät kiinnosta enää yhtään ja eivät oikein sovikaan mulle, kun selkä ei kestä niin raskasta seisomatyötä.

En oikein keksi, mikä työ sopisi minulle. Olen nimittäin tosi ujo, varsinkin isossa ryhmässä. Kahdenkesken puhun kyllä paljonkin, mutta olen hieman varautunut. En myöskään tuo itseäni kovin paljon esille, ja itsetuntoni on aika huono. Olen kiinnostunut käsitöistä ja taiteista, mutta haluaisin työn, jossa oikeasti työllistyisi hyvin. Unelmani olisi olla kuvittaja tai valokuvaaja, mutta en usko, että sillä työllä oikeasti pärjää Suomessa.

Olen myös miettinyt sosiaali- ja terveysalaa, mutta en tiedä, sopisinko sinne, koska en oikeasti ole sosiaalinen. Olen kyllä ollut asiakaspalvelualalla ja pärjännyt ihan hyvin, mutta jäänyt hieman näkyvämpien ihmisten jalkoihin.

Onko täällä muita ujoja/vetäytyviä ihmisiä? Mitä te teette työksenne?

 

[Jätkä]

Mene ihmeessä sinne soveltuvuuskokeeseen, jos ajattelet haluavasi sosiaali -ja terveysalalle. Minäkin olen kuvitellut olevani erittäin epäsosiaalinen ja ujo, suorastaan tuppisuu, mutta soveltuvuuskokeet paljastivat aivan päinvastaista.

 

["hillla"]

Perusluonteeltani sellainen perusujo, mutta ihan hyvin olen pärjännyt hoitoalan hommissa. Toisaalta olen kyllä ihan sosiaalinen. Ei kannata sekoittaa ujoutta ja sosiaalisuutta keskenään. Itse olen päiväkodissa töissä, eikä siellä kyllä ole mitenkään tärkeää olla "näkyvä ihminen". Onhan noitakin, mutta myös meitä hiljaisempiakin tarvitaan. Ei kannata yrittää edes olla jotain muuta kuin ei ole, vaan löytää ne omat voimavarat. Ujoilla taas usein on sellaista tiettyä rauhallisuutta ja kykyä pistää helpommin merkille esim. toisten tunnetiloja, jotka on myös todella tärkeitä taitoja esim. hoitotyössä.

 

[minä,]

Viisi ammattia ujoille | Henkilöstövuokraus | Blogi | Biisoni Henkilöstövuokraus

 

[ap.]

Hain lukion jälkeen sosionomiksi, mutta en päässyt sisään. Olin kyllä silloin vielä ujompi kuin nykyään ja sairastin masennusta. Nykyään olen ehkä sosiaalisempi kuin ennen tai ainkin osaan esittää sosiaalista. Mutta yleensä jännitän tosi paljon sosiaalisia tilanteita ja pelkään epäonnistumista. Kaupassa työskentely antoi paljon itsevarmuutta, mutta se oli myös henkisesti tosi raskasta, kun jännitin niin paljon. En siis koe varsinaisesti nauttivani sosiaalisesta työstä. Ehkä siihenkin oppisi ajan kanssa? Sosiaalityö kyllä olisi tavallaan kiinnostavaa ja pärjäisin varmaan hyvin vaikka ajanvaraustehtävissä. Mutta pelkään myös liikaa vastuuta, esim. jos olisin vaikka terveyskeskuksessa töissä, niin stressasin varmaan tosi paljon, että teen jonkin virheen ja asiakas ei saisikaan tarvitsemaansa apua.

Tämä on ollut minulle tosi iso ongelma viimeisten vuosien aikana, ja olen yrittynyt todella keksiä, mikä työ oikeasti sopisi minulle ja mistä osaisin nauttia stressaamatta ja pelkäämättä liikaa. Olen myös tosi luova, ja esim. näyttelijäntyö kiinnostaisi tosi paljon, vaikka sekin on tosi sosiaalista ja siinä pitää olla ihmisten edessä.

Pahin ongelma on varmaan se, että olen niin epävarma itsestäni ja pelkään aina epäonnistumista. Sen takia, en uskalla tehdä valintoja.

 

["hillla"]

Entäs sitten esim se lastenhoitaja tai vaikka koulunkäyntiavustaja? Lapsista sulla on kokemusta, monet lapset tarvii lähelleen rauhallisen ja turvallisen aikuisen. Ja myös esim päiväkotityössä pääsee toteuttamaan sitä taiteellista puolta ihan niin paljon kuin jaksaa.. Ainoat "esiintymistilanteet" on lähinnä jotkut vanhempainillat tai isommat talonpalaverit, mutta harvoinhan noita on eikä lastenhoitajalla niissä yleensä ole mitään sen suurempaa vetovastuuta valokeilassa.

 

[vierailija]

Perusluonteeltani sellainen perusujo, mutta ihan hyvin olen pärjännyt hoitoalan hommissa. Toisaalta olen kyllä ihan sosiaalinen. Ei kannata sekoittaa ujoutta ja sosiaalisuutta keskenään. Itse olen päiväkodissa töissä, eikä siellä kyllä ole mitenkään tärkeää olla "näkyvä ihminen". Onhan noitakin, mutta myös meitä hiljaisempiakin tarvitaan. Ei kannata yrittää edes olla jotain muuta kuin ei ole, vaan löytää ne omat voimavarat. Ujoilla taas usein on sellaista tiettyä rauhallisuutta ja kykyä pistää helpommin merkille esim. toisten tunnetiloja, jotka on myös todella tärkeitä taitoja esim. hoitotyössä.

Ujo on parempi kuuntelija. Siitää asiakkaat pitää. Täytyy kuitenkin olla läsnäolevan oloinen

 

[vierailija]

Onhan niitä olemassa näyttelijöitäkin, jotka ovat kertoneet olevansa pohjimmiltaan ujoja. Silti pärjäävät ammatissaan.