Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins tallustamassa:
Tuli mieleeni kysyä, että miten itse käyt mieluiten kaupassa, jos valitsemaan pääsee: ihan yksin, molempien lasten kanssa yksin, koko perheellä, vai vain toisen lapsen kanssa yksin? Tai jos viitsit, niin laittaisitko nuo järjestykseen?
Mun järjestykseni olisi 1. yksin, 2. vain toisen lapsen kanssa yksin, 3. koko perheellä, 4. molempien lasten kanssa yksin.
Aika monet kerrat olen siis käynyt koko meidän konkkaronkan kanssa kaupassa, eli minä ja kolme lasta. On se aika työlästä.
Ja vielä tuosta lasten huomioimisesta. Vauvahan ei vielä tuossa iässä ymmärrä sitä, että ei pääsekään mukaan. Joten ei häntä sen vuoksi minun mielestäni tarvitse vielä huomioida.

Ei tietenkään sen takia olisi vauvaa tarvinut mukaan ottaa että vauva kokisi saavansa huomiota
Ehkä ajattelin että kun kerran minäkin hoidan asiani lasten kanssa, vaikka mies olisi kotonakin niin otan lapset jostain syystä mukaan. Ajattelen että miehestä on mukava hetki hengähtää eikä ne lapset niin suuri taakka minulle ole ettenkö pärjäisi pankissa/kaupassa tai apteekissa käynnin ajan vaikka mies löhöilisikin sen ajan kotona sohvalla =)
Minä varmaan lähtisin kauppaan mieluiten yksin, sitten perheen kanssa ja sitten lasten kanssa. Varmaan molempien lasten kanssa ihan jo senkin takia että saisin tavarat vaunuihin kun kävellen kuitenkin käytäisiin. Mutta ne käynnit että minä olen yksin kaupassa on ihan todella harvinaisia. Varmaan viis kertaa esikoisen syntymän jälkeen

Eikä se haittaa minua ollenkaan. Enemmänkin ärsytti se kun mies tietää ja itse aina valittaa kun minä en osaa pyytää apua ja nyt nätisti kysäsin niin ei se sitten ollutkaan hyvä idea.
Niiiiin vaikea selittää mitä ajan tällä aloituksella takaa.
Ja kun tätä vauvan "varjoon jättämistä" tapahtuu muutenkin.
Muutama viikko sitten esikoinen suuttui kun ei saanut tehdä jotain tyhmyyttä. Alkoi itkeä. Istuttiin kaikki lattialla ( vauva jumppamatolla ja me muut vieressä lattialla ) ja mies pyysi esikoisen syliinsä kun tämä itki kun minä kielsin. Viisi minuttia tekoitkua oli jo vääntänyt miehen sylissä kun minun puhelin soi keittiössä missä oli latauksessa ja minä menin vastaamaan. Neuvolasta soitettiin. Vauva alkoi itkeä ja mies vaan piti komentamisesta loukkaantunutta esikoista tiukasti sylissään joka tekoitkua tyyliin "äää, ääää, äää" väänsi eikä voinut ottaa vauvaa jonka itku meni jo hysteeriseksi syliinsä kun "ei kädet kuulemma riitä joka paikkaan" :headwall:
Kun sain puhelun päättymään niin tulin sitten hakemaan vauvan syliini.
N. viikko sitten istuttiin esikoisen kanssa sohvalla ja hassuteltiin. Vauva taas lattialla jumppamatolla leikkimässä. Mies istui yhtä pitkän matkan päässä jumppamatosta kuin me tietokoneella.
Koiranpentu on hirmu kiinnostunut vauvasta ja tuli ja hyppäsi ihan vauvan viereen ja haukahti, vauva alkoi itkeä ja mies vaan istui tuolilla ja katsoi itkevää vauvaa. Minä odotin hetken ja kun mies ei mitään tehnyt niin siirsin esikoisen pois sylistäni ja otin vauvan taas.
Ja n. vartti ennen tätä koira hyppäsi esikoisen niskaan ja sai sellaisen saarnan että oksat pois. Ja esikoinen tietysti pääsi syliin vaikka ei alunperin edes itkenyt. Alkoi kuitenkin itkeä siitä säälin määrästä mitä mieheltä sai "voi, mihin sattu, katotaan tuliko jälki" jne.
:kieh: