Mikä teitä naisia oikein vaivaa?!?

[Aivan]

[QUOTE="Vierailija";28649737]Luin koko ketjun ja sain ap:sta sen käsityksen, että hän ei anna muiden onnistua ja olla hyviä jossain. Hän ei voi jakaa sitä valokeilaa, jossa haluaa itse seisoa.
Esimerkiksi tuo, että joku esittelee piirrustusta ja ap:nkin pitää mennä äkkiä piirtämään lisää, jotta voi esitellä omaa (ja lapsensa erinomaisuutta), ei siis siedä ajatusta, että on jossain huonompi.
Tai ystävä ostaa uuden pyörän, pitää ap:nkin mennä äkkiä ostamaan samanlainen, koska ei taaskaan siedä ajatusta siitä, että jollain muulla on jotain parempaa kuin itsellään.

Minä esimerkiksi pidän itse maalaamisesta ja olen siinä hyväkin, mutta jos joku esittelee minulle omaa maalaustaan, en kanna hänen eteensä heti omaa maalaustani esitelläkseni omaa erinomaisuuttani. Kehun tämän toisen maalausta ja saatan kysyä mitä siveltimiä tai värejä hän on käyttänyt, mutta en ryntää samantien ostamaan niitä samoja esitelläkseni hänelle, että kyllä mullakin on.

Minä veikkaisin siis, että ap ei joko siedä "huonommuuden" tunnetta ja tekee tätä tietoisesti tai sitten hänellä on jonkinsortin lievähkö (mahdollisesti diagnosoimaton) neurologiseen kehittymiseen vaikuttava sairaus ja ei ymmärrä oman käytöksensä olevan sosiaalisesti erittäin kömpelöä. Molemmissa tapauksissa ap luulee oman menestyksensä ja ulkonäkönsä olevan syy huonoille ihmissuhteille, vaikka näin ei ole.[/QUOTE]

Mulla kävi ihan tasan samat vaihtoehdot mielessä.

 

["vieras"]

Puhutko sinä paljon sitten niistä asioista, jotka on ok? Sekin on vähän rasittavaa "minä", "minulla", "minun". Ei kukaan jaksa semmosta ihmistä, joka koko ajan valittaa. Mutta ei semmostakaan kestetä, joka koko ajan korostaa hyvin menemistään. Molemmat kertovat itsekeskeisyydestä.

 

[Samanlaisen kaveri]

Ja monet päätteli, että kilpailuhenkisyyteni on este ystävyyssuhteille ja tekee minusta toisten onnistumisien tuhoajan, en allakirjoita tätä ollenkaan. Terveellä kilpailuhengellä ihminen pääsee tavoitteisiinsa. En minä edelleenkään sitä lasta piirrätä sen takia että päihitetään pirjon poika..

SINUN mielestäsi kilpailuhenkisyys on hyvästä, ehkä useimpien mielestä ei? Jotenkin kuulostaa koko ajan siltä, että olet jo päättänyt että muut ovat "väärässä" eikä sinussa ole mitään muutettavaa. Voithan olla ihan vapaasti sitä mieltä, mutta niin kauan kun suurin osa on eri mieltä, et todennäköisesti ystäviä saa.

Ps: tuo oman erinomaisuuden jatkuva alleviivaaminen ON minustakin todella ärsyttävää. Ikivanha juttu tuo kateuskortti, ja jos se asenne sinusta huokuu yhtään niin en ihmettele miksi et ystäviä saa. Usko pois, todennäköisempää on se että sinulla ei ole ystäviä koska olet ärsyttävä, eikä siksi kun olet niin täydellinen ja hyvä.

Mikään mitä olet kertonut ei ole kuulostanut ainakaan minusta mitenkään keskimääräistä ihmistä "paremmalle", joten tuntuu että ihan turhaan nyt nostat elämääsi jalustalle. Ehkä se on defenssi jonka tarvitset, ettet joutuisi myöntämään että sinussa voikin olla jotain vikaa (muutakin kuin se että olet liian täydellinen)?

 

["Vieras"]

Ap:n pitäisi ymmärtää, että vaikka hänen mielestään tuo kilpailuhenkisyys on vain hyvästä, on muiden mielestä vain todella ärsyttävää. Jopa näin luettuna.
Ei kukaan jaksa olla sellaisen ystävä, jolle kilpailu kaikessa on tärkeää, jopa niinkin mitättömässä asiassa kuin lasten piirtely.

 

[HHK]

[QUOTE="Vieras";28650189]Onko lapseni perinyt samat epämiellyttävät kasvonpiirteet ja ilmeet?
Ja noilla perusteilla ihmistä, jos siis olen kasvoilta epämiellyttävä, saa siis syrjiä?[/QUOTE]

Vastauksesi paljasti mikä sinussa ärsyttää.

 

[yksi AS-idiootti]

[QUOTE="mies";28650468]Et sinä vaikuta yhtään idiootilta Minusta ei kannata liikaa sopeutua ympäristön toiveisiin, se on loputon suo eikä siitä saa niin kestävällä tavalla hyvää oloa. Ennemmin luottaa siihen että isossa joukossa on aina joku ymmärtäjä. Ymmärrän itsekin tilannettasi tavallisesta poikkeavana. Suomessa meillä ei ole helppoa. Mutta yritetään kestää! Helpompaa vähän on täällä etelässä kokemukseni mukaan.[/QUOTE]

Aina en jaksakaan "käyttäytyä kunnolla", mutta joskus on parasta vaan mukailla toisia, mutta kuitenkin pitää kiinni omista jutuista. Kaikki joutuu kuitenkin ihmisten seurassa hieman joustamaan. Varsinkin, jos luultavasti joutuu jatkossakin olemaan tekemisissä heidän kanssaan. Niin on vaan helpompaa, vaikka se tuntuisikin rasittavalta. Liikaa ei pidä tietenkään taipua tai antaa muiden sanella, millaista elämää kenenkin on elettävä. Sitten tulee vaan katkeraksi ja onnettomaksi, ja se vaara "tavallisillakin" ihmisillä on.

Mäkin olen kyllä huomannut, että jotkut ulkomaalaiset tuntuu suvaitsevaisemmilta, mutta sekin voi olla pelkkää kohteliaisuutta. Siitä ei ota selvää. En ole asunut ulkomailla, mutta ollut paljon etenkin vaihto-oppilaiden kanssa tekemisissä.

Koitetaan kestää.

 

[Keittiöpsykologi]

Ap mainitsi, että lähipiirinsä on samanlaista (kilpailuhenkistä) porukkaa niin johtuisiko tästä ap:n assosiaatio siihen, että kaikki muutkin ihmiset ovat samanlaisia? Ja näin ollen hänellä on vaikeaa muiden ihmisten kanssa, koska ei ymmärrä sitä, että läheskään kaikki eivät halua kilpailla arkisissa asioissa. Hän sitten on päätellyt, että ulkoiset avut ovat se syy miksi hänestä ei pidetä. Tämä selittäisi myös kaveripariskuntien vaimot, jotka ovat kyllästyneet ainaiseen kilpailuun ja katkaisseet välit. Ap myös mainitsi, että hän saa muut ihmiset tuntemaan itsensä mitättömäksi, tämä saattaisi selittyä myös tuolla kilpailemisella, koska jos vastapuoli ei ole yhtä vahvasti kilpailuhenkinen, hän todennäköisesti kokee ap:n käytöksen vähättelevänä ja onnistumisen lyttäämisenä.
Suosittelisin, että ap ainakin yrittäisi jättää kilpailun vähemmälle ja katsoa miten juttu lähtee luistamaan. Eli jos joku esittelee lapsen piirrustusta, uutta pyörää tai vaikka uutta ripsivärimerkkiä, kehu sitä kohteliaasti ja vaihda aihettta äläkä enää palaa siihen. Eli et mene ostamaan samoja asioita ja piirrätyttämään lastasi, annat asian vain olla ja jatkat eteenpäin.

 

["mies"]

Aina en jaksakaan "käyttäytyä kunnolla", mutta joskus on parasta vaan mukailla toisia, mutta kuitenkin pitää kiinni omista jutuista. Kaikki joutuu kuitenkin ihmisten seurassa hieman joustamaan. Varsinkin, jos luultavasti joutuu jatkossakin olemaan tekemisissä heidän kanssaan. Niin on vaan helpompaa, vaikka se tuntuisikin rasittavalta. Liikaa ei pidä tietenkään taipua tai antaa muiden sanella, millaista elämää kenenkin on elettävä. Sitten tulee vaan katkeraksi ja onnettomaksi, ja se vaara "tavallisillakin" ihmisillä on.

Mäkin olen kyllä huomannut, että jotkut ulkomaalaiset tuntuu suvaitsevaisemmilta, mutta sekin voi olla pelkkää kohteliaisuutta. Siitä ei ota selvää. En ole asunut ulkomailla, mutta ollut paljon etenkin vaihto-oppilaiden kanssa tekemisissä.

Koitetaan kestää.

Tosi hyvin sanottu ja samaa mieltä Joustamisen taito on tärkeä seurassa, kunhan ei anna muiden määräillä ja päättää tai painostaa. Jos haluat vaihtaa ajatuksia niin voit laitella postia mulle os. risteys 11 (englanniksi, monikon s ja yhteen kaikki) at suomi24 piste fi.

 

[Mörköäiti]

Joku puhui naisten sosiaalisesta kanssakäymisestä. Uskon, että jos minulla olisi jäänyt 15 raskauskiloa,tulisin silmämustana töihin tai oksentaisin päälleni firman juhlissa, olisin paljon hyväksyttävämpi. Mutta miksi ihmisen jolla on asiat ok, pitäisi tuntea "syyllisyyttä" siitä että elämä on kohdellut hyvin?

Onko sinulla jotenkin valheellinen käsitys "normaalista elämästä"? Toki monelle raskauskiloja voi jäädä, mutta aika yleistä sekin on, että ei jää, tai että ne ainakin lähtevät kohtuullisessa ajassa pois. Ja suurimmalla osalla ei ole silmä mustana eivätkä he oksentele juhlissa päälleen. Ja toki nämä olivatkin vain esimerkkejä, mutta noin muutenkin voisi sanoa, että suurimmalla osalla menee todellakin ihan ok. Juuri kenenkään elämä ei ole ehkä "täydellistä" (ei taida olla sinunkaan, koska tässähän juuri vatvitaan yhtä ongelmaasi), mutta suurimman osan elämä on ihan ok. Suurin osa elää juuri tuollaista ihan tavallista elämää, jota olet kuvaillut. Ajatteletko tosiaan, että nuo mainitsemasi asiat ovat jotain poikkeuksellista menestymistä, jota muut eivät vaan voi kateuksissaan sietää?

Ja monet päätteli, että kilpailuhenkisyyteni on este ystävyyssuhteille ja tekee minusta toisten onnistumisien tuhoajan, en allakirjoita tätä ollenkaan. Terveellä kilpailuhengellä ihminen pääsee tavoitteisiinsa. En minä edelleenkään sitä lasta piirrätä sen takia että päihitetään pirjon poika..

Kilpailuhenkisyys on todella hyvä asia. Sitä käytetään työelämässä ja ehkä muutenkin, vaikka harrastuksissa ja tavoitteiden saavuttamiseen. Mutta ystävyyssuhteissa tarvitaan eri ominaisuuksia.

 

[Von Hopo]

Nuo "mä onn tällainen, ota tai jätä" & "mix mul ei oo kamui, nyyh" -ihmiset saisi lähettää siperiaan. Jos haluatte olla epämiellyttäviö mulkeroita koska "tällainen mä oon" niin olkaa sellaisia sitten yksinänne. Ihmissuhteissa, kaikissa ihmissuhteissa, pitää ottaa kuitenkin muut huomioon jo ihan kohteliaisuudesta. Se ei ole nöyristelyä tai heikkoittu vaan ihan inhimillinen piirre.

Joku tuossa kehui huumorintajuaan ja vahvuuttaan. Näyttekö itse sellaista vaihtoehtoa että mielipiteissään ehdoton jyrä joka ei suvaitse muiden mielipiteitä tai on joustava kuin rautakanki jää usein yksin? Valintakysymyksiä... Vahvuus ei tarkoita myöskään ilkeilyä tai jääräpäisyyttä, mielestäni pikemminkin toisin päin. Huumori on niin vaikea juttu että helposti oma huumori voi mennä muilta ohi jolloin se otetaan lähinnä vittuiluna, mitä se monilla tietysti onkin. Siis että huumorin nimissä lytätään tai väheksytään (älä nyt suutu, täähän on vaan läppää: että mä inhoan tuota hokemaa). Jos meinaa olla mukavaa seuraa niin se kuuluisa oma, ei aina niin hauska, huumori olisi ihan kaikkien viihtyvyyttä ajatellen sopeuttaa seuraan. Esimerkiksi sarkastinen huumori on sellaista mikä ei suurinpaan osaan uppoa ja jos tätä viljelee väärässä seurassa niin nopsaan saa mulkun maineen.

 

[Samanlaisen kaveri]

Onko sinulla jotenkin valheellinen käsitys "normaalista elämästä"? Toki monelle raskauskiloja voi jäädä, mutta aika yleistä sekin on, että ei jää, tai että ne ainakin lähtevät kohtuullisessa ajassa pois. Ja suurimmalla osalla ei ole silmä mustana eivätkä he oksentele juhlissa päälleen. Ja toki nämä olivatkin vain esimerkkejä, mutta noin muutenkin voisi sanoa, että suurimmalla osalla menee todellakin ihan ok. Juuri kenenkään elämä ei ole ehkä "täydellistä" (ei taida olla sinunkaan, koska tässähän juuri vatvitaan yhtä ongelmaasi), mutta suurimman osan elämä on ihan ok. Suurin osa elää juuri tuollaista ihan tavallista elämää, jota olet kuvaillut. Ajatteletko tosiaan, että nuo mainitsemasi asiat ovat jotain poikkeuksellista menestymistä, jota muut eivät vaan voi kateuksissaan sietää?

Puit paremmin sanoiksi sen, mitä itsekin yritin sanoa. Kuulostaa ylimieliseltä olettaa, että "normaalit" ihmiset ovat ryyppääviä läskejä jotka kärsivät perheväkivallasta. Ap kuulostaa elävän ihan normaalia keskiluokkaista elämää, jota tuskin kukaan toinen normaali kadehtii. Ymmärtäisin kateusoletuksen jos kyseessä olisi miljonäärisupermalli, mutta en silloin kun kyseessä on ihan tavisnätti työssäkäyvä mamma.

 

[Madicken04]

Hmm... Kieltämättä väkisinkin tässä tarttuu tuohon kilpailuhenkisyyteen. Jos vaikka yrittää asiaa toisin päin;

Ap laittaa sinne fb:iin lapsensa tekemän hienon piirrustuksen ja kaverinsa näkee sen, se kaveri jonka lapsi on samanikäinen mutta ei yhtä taitava piirtämään. Mitä ap olettaa kaverinsa tuolloin tekevän?

- kehuvan kuvaa ja ehkä toteavan ettei meidän Matti vielä osaa piirtää noin, ottamatta asiaa sen vakavammin todeten ehkä itsekseen että Matti on kiinnostuneempi liikunnasta kuin noista kädentaidoista vai

- menevän kotiin treenauttamaan Mattia ja muutaman viikon päästä tulee esittelemään ap:lle Matin tekemää vielä hienompaa piirrustusta?

Ylemmässä vaihtoehdossa voidaan sitten vaikka keskustella vaan siitä mitä kenenkin lapsi tykkää tehdä ja ihan ilman paineita ihailla toisen poikkeuksellisenkin hyviä taitoja. Alemmassa sitten ilmeisesti kumpikin vuorollaan treenaa lastaan että tämä olisi vähintään yhtä hyvä -mielummin parempi- kuin toinen ja siitä syntyy se "yhteinen juttu".

 

["Vieras"]

Vastauksesi paljasti mikä sinussa ärsyttää.

Mikä se ärsyttävä on? Voisi yrittää muuttaa itsensä paremmaksi, jos vika sellainen johon voi itse vaikuttaa.

 

[Kyllästynyt..]

Sain " keittiöpsykogin" vastauksesta paljon irti ja ajateltavaa. Itse ei näe omia virheitään ja lähipiirikin niihin turtuu helposti. Siksi täällä kyselenkin mielipiteitä ja kohtalotovereita. Mutta vielä kerran haluan korostaa, että minä ITSE en pidä itseäni tai elämääni muuna kuin aivan tavallisena. Kaikki nämä täydellisyyteen viittaavat kommentit ovat tulleet muilta ihmisiltä. Esim. Minulle on sanottu päin naamaa: " jos sulle ois jääny se 15 raskauskiloa sua ois paljon helpompi sietää" "oletteko te hakanneet teidän muksun noin kiltiksi?" " hyvähän sun on olla kun mies kiltti ku lammas ja tuo kuun taivaalta"
"Läpällä" heitettyjä kaikki, mutta kun niitä tulee jatkuvasti, eri ihmisiltä ( toiset tuntee enemmän, toiset hyvin vähän) eri tilanteissa. Mitä tuollaisiin pitää vastata? Yksi hyvä usein toistuva on: " miten sä voit olla noin laiha?!?" Mitä siihen pitää vastata ilman että vasta puolelle jää paha maku suuhun? ( pitkän aikaa olen vastannut, että mulla on matoja )

 

["Vieras"]

Vauvani syntyi keskosena ja kun vauva oli saavuttanut normaalipainon, kummitätinsä kutsui häntä mätisäkiksi.
Nykyjään, kun lapsi pääsi yläasteelta, sai luokan parhaan keskiarvon ja sai stipendin, kummitäti oli sitä mieltä, että varmaan muutkin ovat saaneet stipendejä ja paremmilla saavutuksilla.
Tiedä sitten millä tavoin olimme ärsyttäneet.

 

[Mörköäiti]

Sain " keittiöpsykogin" vastauksesta paljon irti ja ajateltavaa. Itse ei näe omia virheitään ja lähipiirikin niihin turtuu helposti. Siksi täällä kyselenkin mielipiteitä ja kohtalotovereita. Mutta vielä kerran haluan korostaa, että minä ITSE en pidä itseäni tai elämääni muuna kuin aivan tavallisena. Kaikki nämä täydellisyyteen viittaavat kommentit ovat tulleet muilta ihmisiltä. Esim. Minulle on sanottu päin naamaa: " jos sulle ois jääny se 15 raskauskiloa sua ois paljon helpompi sietää" "oletteko te hakanneet teidän muksun noin kiltiksi?" " hyvähän sun on olla kun mies kiltti ku lammas ja tuo kuun taivaalta"
"Läpällä" heitettyjä kaikki, mutta kun niitä tulee jatkuvasti, eri ihmisiltä ( toiset tuntee enemmän, toiset hyvin vähän) eri tilanteissa. Mitä tuollaisiin pitää vastata? Yksi hyvä usein toistuva on: " miten sä voit olla noin laiha?!?" Mitä siihen pitää vastata ilman että vasta puolelle jää paha maku suuhun? ( pitkän aikaa olen vastannut, että mulla on matoja )

Nuo repliikit kuulostavat ihan joltain elokuvarepliikeiltä. Varsinkin tuota miestä koskevaa lausetta on vaikea kuvitella aikuisen naisen suuhun. Mutta jos joku noin sanoisi, niin vaikea asiayhteydestä irrotettuna edes tietää, mitä niillä tarkoitetaan. Koska voivathan nuo tarkoittaa oikeastaan mitä vaan - voi tuollaista sanoa ironisestikin. Tai sitten tunnet vaan tosi outoa porukkaa.

Koska oikeastihan, jos joku pitäisi toisen elämää kauhean ylitäydellisenä ja ihmeellisenä ja se ottaisi päähän, niin ei hän sitä tuolla lailla sanoisi päin naamaa, vaan pikemminkin pyrkisi latistamaan sen toisen jollain lailla. Eli ei suorasanaisesti kadehtisi toisen miestä, vaan sanoisi kiertäen jotain, mikä saisi tämän ihannemiehen vaikuttamaan falskilta tai tylsältä.

Ainoa, mikä tuli tuosta mieleen on nyt se, että jos olet aina esittänyt asiat niin, että haluat olla ja oletkin (mielestäsi) muita parempi kaikessa ja että sinulla on tosi täydellinen elämä ja kaikki niin ihanasti, niin sitten joku siihen kyllästynyt yrittää näpäyttää sinua vaikka sillä lapsen hakkaamis -kommentilla vihjaten, että kaikki onkin vaan kulissia, kun sitä pitää niin kauheasti pönkittää. En toki sano, että sekään kauhean kivalta tuntuu, ja voihan olla, ettei kyse edes ole mistään tuollaisesta. En ole kyllä itse koskaan törmännyt mihinkään vastaavaan, joten todella outoa kyllä, jos kohtaat tuollaista järjestelmällisesti melkein kaikkien kohdalla.

 

["vieras"]

Oletko pohojalaane, ap? Et ehkä ymmärrä ironiaa? Moni ei. Eikä varsinkaan moni pohjalainen

 

[-]

En tiedä yhtäkään tapausta, jossa jotakuta olisi kohdeltu huonosti ainostaan siksi, että muut ovat kateellisia hänen ylitsevoipaisen mahtavasta ulkonäöstään ja menestyksekkäästä sekä onnellisesta elämästään. Jos sä olet kiva, niin susta tykätään, näytit mille tahansa tai olit kuinka onnellinen tahansa. Jos sä vastaavasti olet kusipää, niin kukaan ei tykkää susta.
Jos kukaan ei tykkää susta, niin kannattaa katsoa peiliin. Jotakin on vialla.