Mikä teistä on rasittavin/ärsyttävin lasten hoito/kasvatustilanne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Voi kertoa myös isommista lapsista jos sellaisia omaa. Jos mikään ei ärsytä, ei tarvitse kommentoida mitään. ;)

Itseä korpeaa niin jumalattomasti ne tilanteet missä lapsi ei nuku, vaikka on ihan väsynyt ja silmät lupsuu. Isomman kanssa noita ei enää onneksi niin tule, mutta pienemmän (9kk) kanssa liki päivittäin. Tai se kun saat muksun juuri nukahtamaan tunnin operaation jälkeen, istut alas ja sit kuuluu jo taas kutsuhuuto. %&¤%%/#W#"#!!!

Hyvänä kakkosena tulee uloslähtötilanteet, kun toinen rääkyy ja toinen pelleilee.
 
Just nukkuminen.

Itseä väsyttäisi, lasta väsyttäisi ja kaikkia väsyttäisi mut ei, ei vaan voi nukkua.

Toinen, ihan vaan hieman ärsyttävä, on se, kun jo vähän isompi lapsi jaksaa pulista taukoamatta ja jokaikistä asiaa pitäisi katsoa.
 
Pienempien kanssa ärsyttää ulos lähtö joskus. Aluksi kukaan pienistä ei halua lähteä, sitten saat puhutettua lapsosia pukemaan niin kaikki on hassusti : Puntit, lapaset, myssy jne... Ja kun olet saanut viimeisenkin puettua niin jollakulla on pissahätä. Ja hiekkaa kengässä. Ja joltakulta mennyt sormet vääriin koloihin sormikkaissa. Tässä vaiheessa olen ihan hikinen ja tekisi mieli luovuttaa.
 
Minä vihaan vinkumista ja kitinää. Siis sellaista, että jos lapsella on vaikkapa jano, niin se ei pyydä sitä reippaasti, vaan alkaa ensimmäisenä vinkumaan semmosella kamalalla äänellä haluamaansa.
Voi luoja miten mulla meinaa leipoa siinä kohtaa kiinni.
Mä en voi sietää vinkumista.
 
Mua riepoo kaks vuotiaan uskomaton itsesuojeluvaiston puute. Ei vaan tajua miks tän kaiteen yli ei kannata kiivetä ja tippua tyhjyyteen, miks autotielle ei kannata juosta, miks tulikuumaan hellaan ei kannata koskea vaikka se näyttää kiehtovan punaiselta, miks, miks, miks...
 
Syöminen...ei voi käsittää, miksei vaan voi syödä, ihan vaan mutkattomasti kauhoa sen safkan napaan ja that's it. Päikyssä kun on duunissa niin on nähnyt jos jonkinlaista ruoalla pelaajaa...argh. Noh, nukkuminenkin voi olla konstikasta joskus.
 
Lähtötilanteet. Voi jösses! Se iän ikuinen hidastelu ja "oota mä käyn vielä vessassa!" -tilanne, joka toistuu joka ikinen lähtökerta.
Minua ärsyttää muutenkin ihan joka tilanteessa hidastelu silloin, kun pitäisi olla jo menossa.

Toinen on se, kun haluat keskittyä johonkin, esim. kirjaan, tai käsitöihin, niin eikö silloin ole just sen miljoona asiaa äidille "äitiäiti"
 
Pelleily, kun pitäisi vaikka pukea. Kuperkeikkaa, haaraahyppyä, juoksee piiloon tms. Kun pitäisi vaikka pukea ulkovaatteet. Tai jos pyydän istumasn ruokapöytään ja alkaa pelleily esim. Kielen näyttäminen, noustaan tuolilla seisomaan ja pidetään rasittavaa ääntä, näin siis 5 vuotiaalta.

Ja tietysti ne nukkumaanmenotilanteet, kun haluaisi nukkumaan tai ihan vaan juoda yksin teetä ja lapsi ei nuku vaan pelleilee tai tulee jatkuvasti sanomaan, että tarvii jotain.
 
Kaikki täällä mainitut :D. No, meillä on vasta 1 ja 3 vuotiaat, joten ihan mahdotonta pelleilyä ei olla vielä koettu.

Mutta ulos lähtö on lähes aina huudon säestämää, aina jollain on joku huonosti.

Nukkumaan laitot. Ärsyttävintä on kun luulet saavasi omaa aikaa, niin jompi kumpi lapsista tarvitseekin vielä jotain tai herää klo 2 johonkin "vaivaan".

1v:n kanssa kaikki on vaikeaa ja hankalaa. Joka I K I N E N asia vaatii vääntöä. Lähdöt, tulot, syömiset, leikkimiset, ulkoilemiset, nukutamiset....you name it. Huoh, olisipa edes 2. 1v:n on vaan niin raskasta.
 
Ärsyttävintä on se, kun toinen kasvattaja on eri mieltä siitä, mitä lapsi saa tehdä. Tottakai lapsi saa syödä hapankorppuja vanhempien sängyssä peiton alla... no ei tosiaankaan saa!
 
Pelleily, kun pitäisi vaikka pukea. Kuperkeikkaa, haaraahyppyä, juoksee piiloon tms. Kun pitäisi vaikka pukea ulkovaatteet. Tai jos pyydän istumasn ruokapöytään ja alkaa pelleily esim. Kielen näyttäminen, noustaan tuolilla seisomaan ja pidetään rasittavaa ääntä, näin siis 5 vuotiaalta.

Ja tietysti ne nukkumaanmenotilanteet, kun haluaisi nukkumaan tai ihan vaan juoda yksin teetä ja lapsi ei nuku vaan pelleilee tai tulee jatkuvasti sanomaan, että tarvii jotain.
Tuosta pelleilystä pukemisen sijaan; meillä se loppui todella nopeasti, kun lasta alettiin samantien komentamaan pelleilemään lisää. Se lakkaa olemasta kivaa heti kun joku käskee tekemään sitä enemmän kuin itseä huvittaisi. Hypi, hypi! Ei me enää ollakaan mihinkään menossa, sun pitää ensin tehdä 20 haarahyppyä lisää, minä voin laskea, annas mennä!
 
Päivän selvistä asioista vääntäminen. Jos tietyt asiat on tehtävä ja aina tehty (vaikka hampaidenpesu), niin ei jaksa asiasta vänkäämistä vielä kahdeksan vuoden jälkeenkin.

Kärjessä on myös tuo väsyneen lapsen nukahtamattomuus. Usein ne vielä tietää, milloin olisi jotain suunnitteilla/vielä hommia tehtävänä vaikkei mitään olisi ääneen sanonut, ja juuri silloin pistetään ranttaliksi.
 
Päivän selvistä asioista vääntäminen. Jos tietyt asiat on tehtävä ja aina tehty (vaikka hampaidenpesu), niin ei jaksa asiasta vänkäämistä vielä kahdeksan vuoden jälkeenkin.

Kärjessä on myös tuo väsyneen lapsen nukahtamattomuus. Usein ne vielä tietää, milloin olisi jotain suunnitteilla/vielä hommia tehtävänä vaikkei mitään olisi ääneen sanonut, ja juuri silloin pistetään ranttaliksi.

Tuota asioiden toistamista komppaan....vanhin on jo 17 ja se muistaa jo melko hyvin viedä likaiset pyykit kotiin ja pedata sängyn aamulla, mut nuo kolme muuta....joka ikinen ilta: " nyt hampaanpesulle ja yökkäri päälle ja sänkyyn" ja aina näyttää kun eivät ois koskaan ennen moista kuulleet!! Ja yksi noista eriryislapsi, sen kanssa vääntöä ja toistoa vielä potenssiin miljoona verrattuna taviksiin!
 

Yhteistyössä