O
ov
Vieras
Vielä viime vuonna (lapsi silloin reilu 4v) meni ihan mukavasti itsekseen pihalle leikkimään ja viihtyi siellä mainiosti. Ikkunasta aina näin missä hän etupihalla kulloinkin leikki.
Mutta nyt tämän talven ja kevään aikana (lapsi on nyt reilu 5v) on tullut sitä, että lapsi ei millään haluakaan mennä yksin ulos leikkimään ja vaan alkaa itkeä / parkua niin kovasti, että haluaa mennä ulos äidin tai isän kanssa. No ei siinä sitten mikään auta, takki vain itsellekin päälle ja menoksi. Kun en tykkää että lapsi on viikonloppuisin koko päivää sisällä, pitää sitä välillä ulkonakin käydä.
Tuntuu, että lapsesta on tullut ns. takertuvaisempi, mitä vielä viime vuonna oli.
Mutta kaipa tämä kehitys on tätä, että välillä ollaan rohkeampia ja välillä taasen ei.
Mutta nyt tämän talven ja kevään aikana (lapsi on nyt reilu 5v) on tullut sitä, että lapsi ei millään haluakaan mennä yksin ulos leikkimään ja vaan alkaa itkeä / parkua niin kovasti, että haluaa mennä ulos äidin tai isän kanssa. No ei siinä sitten mikään auta, takki vain itsellekin päälle ja menoksi. Kun en tykkää että lapsi on viikonloppuisin koko päivää sisällä, pitää sitä välillä ulkonakin käydä.
Tuntuu, että lapsesta on tullut ns. takertuvaisempi, mitä vielä viime vuonna oli.
Mutta kaipa tämä kehitys on tätä, että välillä ollaan rohkeampia ja välillä taasen ei.
5-6v on kai joku uusi takertumiskausi juttu.
