Mikä siinä on niin vaikea uskoa, ettei kaikilla ole tukiverkkoa?

[harmistuin]

Tätä yleensä ihmettelee ne joilla on lpaljon sukulaisia ja läheiset välit. Se on oikeasti niin surullinen asia, usein siinä on monta menetystä jo takana, ettei oikeasti välittäisi enää kamalasti kuulla tuollaista ihmettelyä. Minä en ole tilannettani IRL koskaan valittanut ja jos nyt kirjoitin, etät se on osasyy miksi emme uskalla tehdä enempää lapsia niin näin on.

Surullisia ja valitettavia tilanteita ihmisillä on, ilman että niitä on itse haettu ja haluttu.

Kiitos niille jotka ymmärsivät, etikä lähde veistä vääntämään haavassa.

ps. Yhdenkään jolla on tukiverkko EI tarvitse potea siitä syyllisyyttä, se on ihana ja aika normaali asia, että ihmisellä on läheisiä sukulaisia.

 

[villiäinen]

niimpä...joidenkin sitä on vaikea ymmärtää.Sit syyllistetään esim.siitä, että osa lapsista hoidossa,kun itse kotona...On ihmisiä,jotka on YKSIN ja rajalliset ne on jokaisen voimat....

 

[Madicken04]

Kai tuo tukiverkon määritelmä on joskus vähän epäselvä.

Onko tukiverkkoa se että löytyy sukulaisia, mutta nämä asuvat niin kaukana ettei heistä ole lastenhoitoapua eikä edes sitä kahviseuraa? Puhelimitse ja netin välityksellä kyllä voi olla yhteyksissä. Toisaalta voi olla että sukulaisilla on sen verran omia huolia ja murheita ettei näillä ole aikaa tai energiaa olla niin kiinnostuneita lapsistasi, vaan käytännössä sinä saat itse olla enemmänkin tukemassa heitä.

Toisaalta voiko tukiverkkoa olla muutkin ihmiset kuin sukulaiset? Onko mahdollista uudelle paikkakunnalle muuttaneena tutustua siellä ihmisiin joista sitten kokee muodostavansa tukiverkon (voi vierailla toisten luona, käydä yhdessä ulkoilemassa, kerhoilemassa, hoitaa toisten lapsia ja auttaa muissa pikkuhommissa jne).

 

[Tumpula]

Ymmärsin. Ihan asiaa kirjoitit. Ihmettelen itsekin sitä että usein syyllistetään siitä tukiverkon puutteesta.

 

[Tipu Topakka]

Ei meilläkään ole tukiverkkoa. :hug:
Ollaan miehen kanssa ihan yksin näiden lasten kanssa. Perhe ja suku jäi Suomeen, kun muutettiin. Vaan oma on valinta. välillä on raskasta, mutta jostakin sitä voimaa saa ihmeellisesti lisää ja jaksaa porskuttaa eteenpäin Kun on ihan yksin, huomaa miten voimakas sitä loppujen lopuksi onkaan!

 

[vieras]

Kai tuo tukiverkon määritelmä on joskus vähän epäselvä.

Onko tukiverkkoa se että löytyy sukulaisia, mutta nämä asuvat niin kaukana ettei heistä ole lastenhoitoapua eikä edes sitä kahviseuraa? Puhelimitse ja netin välityksellä kyllä voi olla yhteyksissä. Toisaalta voi olla että sukulaisilla on sen verran omia huolia ja murheita ettei näillä ole aikaa tai energiaa olla niin kiinnostuneita lapsistasi, vaan käytännössä sinä saat itse olla enemmänkin tukemassa heitä.

Toisaalta voiko tukiverkkoa olla muutkin ihmiset kuin sukulaiset? Onko mahdollista uudelle paikkakunnalle muuttaneena tutustua siellä ihmisiin joista sitten kokee muodostavansa tukiverkon (voi vierailla toisten luona, käydä yhdessä ulkoilemassa, kerhoilemassa, hoitaa toisten lapsia ja auttaa muissa pikkuhommissa jne).

Niin, meillä on juuri tämä tilanne, sukulaisia kyllä on, mutta heillä on niin elämät täynnä omia asioita, töitä, sairauksia, ikää yms., että heillä ei ole aikaa meillä käydä/ auttaa/ hoitaa lapsia, ennemminkin se on niin, että meidän on käytävä lisäksi joka toinen viikonloppu toisessa mummulassa ja joka toinen viikonloppu toisessa mummulassa auttelemassa ja kuuntelemassa vaivoja. Mutta mitään TUKIverkoa siis ei itsellä ole, vaikka on sukulaisia.

 

[Ket]

Mikä siinä on niin vaikea uskoa, ettei kaikilla ole tukiverkkoa?

No kun ihmisillä on itsellään niin kapea elämänkokemus, että ei voida tajuta, että jollain toisella onki erilainen tilanne. Ei olla koskaan lähdetty pois kotikulmilta jne. Tai muuten vain perhe ja läheiset ovat sellaisia, että heistä ylipäätään on tukiverkoksi.

 

[maria78]

Minä lasken, että minulla ei ole tukiverkkoa, kun sukulaiset, mummit ja ukit ei ole osana elämään. Eli tällöin lapsella on vaan ja ainoastaan läiheisinä omat vanhemmat. Itse olen ottanut tämän tukiverkottomuuteni huomioon esimerkiksi kummivalinnoissa, mutta elämä ei aina mene niin kuin on suunniteltu ja kummeistakin osa on yksinkertaisesti omien lasten ja arjen pyörityksessä unohtanut nämä ns. minun lapseni. Toki kavereita on, mutta heillä on omat lapset, ja oma arki. En velvoita heitä enää auttamaan minun lasteni kanssa edes kuuntelemalla heitä. Eli kaverit on minun tuki verkkoni, mutta ei perheeni tukiverkko. Asiaa on hankala selittää, mitä ajan takaa, mutta kun ensi kerran lapsesi leikkivät mummin ja papan kanssa tai juttelee omia huoliaan, kun sinulle sattuu aika lääkäriin ja se mummi on siinä apuna, jotta pääset sinne lääkäriin. Niin huomaat varmasti, mitä tarkoitan tukiverkolla. En todellakaan sano tätä ivalliseen sävyyn. Olen onnellinen kaikkien niiden puolesta, jolla tukiverkko on, mutta toivoisin, että näin palsta tyyliin, he joilla on se niin ymmärtäisivät myöskin tämän tukiverkottomuuden. Aivan, kuten itse ymmärrän sen tukiverkon tärkeyden.

 

[harmaa]

minä olen muuttanut suomen päästä päähän.
ymmärrän täysin mitä on olla ilman tukiverkkoa muuttaneena vieraaseen paikkakuntaan jossa ainoa ihminen jonka tunsin oli mies jonka olin tuntenut 6kk.
ei sitä minullakaan ollut ennenkuin tein sen. hankin uusia ystäviä naapureista, puistoista, kerhoista, täältä, ystävien ystävistä..
nyt mulla on kourallinen ihmisiä jotka ovat minun tukiverkkoni.
vinkkini kaikille tukiverkottomille on, että ulos kodeista ja ystäviä etsimään avoimin mielin

 

[Merlion]

Tiedan tuon tukiverkottumuuden taysin. Monta kertaa maata vaihtaneena, olen aina joutunut alusta sen sosiaalisen verkon/tukiverkon rakentamaan.

 

[vieras]

Ei meilläkään ole tukiverkkoa. :hug:
Ollaan miehen kanssa ihan yksin näiden lasten kanssa. Perhe ja suku jäi Suomeen, kun muutettiin. Vaan oma on valinta. välillä on raskasta, mutta jostakin sitä voimaa saa ihmeellisesti lisää ja jaksaa porskuttaa eteenpäin Kun on ihan yksin, huomaa miten voimakas sitä loppujen lopuksi onkaan!

Mihin muutitte jos saa udella =) ? Ihan lopullisestikko?

Anteeksi ap kun tungettelen ketjuusi..

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Kukas palstalainen se olikaan, joka sanoi, ettei lapsia saa hankkia, ellei ensin hanki tukiverkkoa itselleen?

 

[Ket]

minä olen muuttanut suomen päästä päähän.
ymmärrän täysin mitä on olla ilman tukiverkkoa muuttaneena vieraaseen paikkakuntaan jossa ainoa ihminen jonka tunsin oli mies jonka olin tuntenut 6kk.
ei sitä minullakaan ollut ennenkuin tein sen. hankin uusia ystäviä naapureista, puistoista, kerhoista, täältä, ystävien ystävistä..
nyt mulla on kourallinen ihmisiä jotka ovat minun tukiverkkoni.
vinkkini kaikille tukiverkottomille on, että ulos kodeista ja ystäviä etsimään avoimin mielin

Kun se olisikin niin helppoa. 6 vuotta olen asunut tällä paikkakunnalla, tutustunut ihmisiin opiskelun, harrastusten ja töiden merkeissä. Kivoja tuttuja on kyllä, mutta ystäviä? Turvaverkkoa? Moniko soittaa perään, jos lakkaan käymästä harrastuksissa tai ottamasta itse yhteyttä? En muutenkaan jaksaisi aina olla se, joka kyselee mitä kuuluu ja milloin tavattaisiin. Ei taida olla ketään, jota tapaisin useammin kuin kerran kahdessa kuukaudessa. Vähän suoraan sanottuna pelottaa miten menee vauvan synnyttyä. Kaksi kaveria on onneksi ilmoittanut, että haluaa tulla hoitamaan vauvaa/apua saa muuten kysyä, jos on tarve. Toisaalta kun tiedän heidän elämänrytminsä - kahvittelua vartenkin pitää sopia treffit viikkoja etukäteen - niin käytännössä apua ei varmaan ihan noin vain saa.

Noh, onneksi täällä on kaikenlaista perhe- ja äiti-lapsi-toimintaa, eli menen sitten niihin mukaan, ettei seinät kaadu päälle.

Meidän sukulaiset asuvat kummallakin noin 6 tunnin matkan päässä, joten ihan arkipäivän apua heiltä ei todellakaan saa.

 

[asiaa kirjoitit]

Täällä toinen jolla tukiverkko tosi vähäinen, myönnän kyllä et olen itsekkin huono sitä apua pyytämään mutta siis että meille päin tarjottaisiin esim. lastenhoitoapua niin se on tosi harvinaista. Mummot jo iäkkäitä ja muilla sukulaisilla omat menonsa ja kiireensä. Joskus tympii kun lukee juttuja esim. yksinhuoltajista niin tuntuu et aina on apuna arjen pyörittämisessä laaja tukiverkosto. Siis ettenkö heille sitä soisi vaan että kaipaisin joskus juttua perheestä jossa nämä tukiverkot puuttuvat. Kertomusta/selviytymistarinaa arjesta perheessä jossa vanhemmat yksin vastaavat arjen pyörittämisestä.

 

[Tipu Topakka]

Ihan lopullisesti Saksaan.

 

[vieras]

Ymmärsin. Ihan asiaa kirjoitit. Ihmettelen itsekin sitä että usein syyllistetään siitä tukiverkon puutteesta.

Joo, se on nyt nostettu tapetille, kun neuvolassakin tukiverkosta kysytään. Ilmeisesti taustalla on ennaltaehkäisevä toiminta, tai ainakin ajatus siitä. En tiiä mitä hyltyä, kun mielestäni siihen ei ensikäynnin jälkeen sen koommin kajota siihen asiaan.

Meilläkään ei kummoista tukiverkkoa ole. Toki oikein akuutissa tilanteessa sisko tai mummo tulee muutaman sadan kilometrin päästä apuun. Mutta arjen pyörteessä ei juuri. Miehen sisko perheineen asuu lähellä, aina lupaavat ottaa lasta hoitoon, mutta koskaan ei heille sovi sillon kun apua tartteis!

 

[vieras]

Suosittelen sitä tukiverkon hommaamista kaikille verkottomille! Itse olen nyt asunut uudella paikkakunnalla vuoden ja sinnikkäästi olen seurakunnan kerhossa käynyt ja sieltä tuttuja hankkinut. Kyllä se vaan on ihan itsestä kiinni se tukiverkko. Ei ketään tulla kotoa hakemaan!

 

[rapu]

Ei ole meilläkään tukiverkkoa sukulaisten puolelta mutta en ole koskaan ajatellut että se jotenkin haittaisi tai estäisi tekemästä lisää lapsia.

 

[Tumpula]

Suosittelen sitä tukiverkon hommaamista kaikille verkottomille! Itse olen nyt asunut uudella paikkakunnalla vuoden ja sinnikkäästi olen seurakunnan kerhossa käynyt ja sieltä tuttuja hankkinut. Kyllä se vaan on ihan itsestä kiinni se tukiverkko. Ei ketään tulla kotoa hakemaan!

Ja tässä se syyllistäjä tuli taas.
En tiedä onko mussa jotain vikaa kun en onnistu syvempiä ystävyyssuhteita luomaan. Olen tutustunut tämän palstan kautta ihmisiin mutta he asuvat sen verran kaukana etten viitsi lapsia heille hoidettaviksi viedä pelkän lääkärireissun takia. Yhden ystävän olen tältä paikkakunnalta saanut mutta mun lapset ei suostu menemään sinne hoitoon (kaverin lasten väkivaltaisuuden vuoksi ).

Käyn avoimella päiväkodilla kyllä ja höpisen siellä ihmisten kanssa mutta taidan olla tylsä ihminen kun en ystävyyssuhteita onnistu luomaan.

 

[toinen vieras]

Suosittelen sitä tukiverkon hommaamista kaikille verkottomille! Itse olen nyt asunut uudella paikkakunnalla vuoden ja sinnikkäästi olen seurakunnan kerhossa käynyt ja sieltä tuttuja hankkinut. Kyllä se vaan on ihan itsestä kiinni se tukiverkko. Ei ketään tulla kotoa hakemaan!

Ootko sä sit sitä sorttia, joka soittaa puolituntemattomalle ihmiselle ja pyytää yllättäen perjantai-iltana lapsenvahdiksi? Musta ei ole tollaseen.

Toi mitä Ket kirjoitti on ihan tuttua mulle! Jäin opiskelupaikkakunnalle ja opintojen jälkeen kaikki sen ajan ystävät on muuttaneet pois. Kerhot on koluttu, ei niistä löydy vakiseuraa eikä vanhemmalla iällä uusia läheisiä tuttavuuksia noin vain solmita.

 

[vieras]

Suosittelen sitä tukiverkon hommaamista kaikille verkottomille! Itse olen nyt asunut uudella paikkakunnalla vuoden ja sinnikkäästi olen seurakunnan kerhossa käynyt ja sieltä tuttuja hankkinut. Kyllä se vaan on ihan itsestä kiinni se tukiverkko. Ei ketään tulla kotoa hakemaan!

Ja tässä se syyllistäjä tuli taas.
En tiedä onko mussa jotain vikaa kun en onnistu syvempiä ystävyyssuhteita luomaan. Olen tutustunut tämän palstan kautta ihmisiin mutta he asuvat sen verran kaukana etten viitsi lapsia heille hoidettaviksi viedä pelkän lääkärireissun takia. Yhden ystävän olen tältä paikkakunnalta saanut mutta mun lapset ei suostu menemään sinne hoitoon (kaverin lasten väkivaltaisuuden vuoksi ).

Käyn avoimella päiväkodilla kyllä ja höpisen siellä ihmisten kanssa mutta taidan olla tylsä ihminen kun en ystävyyssuhteita onnistu luomaan.

En syyllistä ketään, mutta yleisesti ottaen ihmiset kumminkin noista kerhoista saavat niitä uusia kavereita ja ajan kanssa ystäviäkin. Valittettavaa on, että sulle ei ole niin käynyt.

 

[Tumpula]

En syyllistä ketään, mutta yleisesti ottaen ihmiset kumminkin noista kerhoista saavat niitä uusia kavereita ja ajan kanssa ystäviäkin. Valittettavaa on, että sulle ei ole niin käynyt.

Siinä olet kyllä oikeassa että ei se verkko synny jos ei missään käy. Ja muutenkin nuo kerhot yms. toimii aika kivana arjen piristäjänä mielestäni.

 

[ap]

ja sukulaiset ovat 2 eri asiaa. Tuossa toisessa ketjussa aika lailla painotin, etten minä niinkään itselleni kahviseuraa hae, vaan olisi todella onnellista jos lapsillani olisi aidosti välittäviä, (usein ne ovat sukulaisia) ihmisiä lähellään. En puhu hiekkalaatikon reunalla ajatuksenvaihdosta, vaan siitä, että joku soittaisi kerran viikossa, joku kutsuisi syyslomalla sienimetsään, olisi joku jolle soittaa joulun aikaan ja kutsua tapanina kylään. Siis sellainen ihminen joka ottaisi lapseni "omikseen", rakastaisi ja välittäisi ja sen myös näyttäisi. Kerroin jo että olemme olleet 3 vuotta lomaperhe ja varamummojonossa, ehkäpä sieltä joskus kuuluu jotain, pidetään peukkuja!

 

[Ninniliina]

Mä en toivottavasti ole syylistänyt ketään, vaikka olenkin kehottanut etsimään uusia kontakteja. Ap.lle pahoittelut jos sen niin ymmärsit.
Ilmeisesti mulla on käyny sitten vaan hirmu iso mäihä kun olen saanu tukiverkkoon uusia ihmisiä näistä mammatapaamisista sun muista. Enkä siis tarkota vaan sellasia hyvänpäivän tuttuja vaan ihan oikeita ystäviä. (ja ei, en edelleenkään ole ihminen jolla on paljon ystäviä, tai joka ystävystyy helposti )

 

[Tumpula]

Ap, mäkin kaipaisin sitä että saisin edes joskus käydä vaikka lääkärissä ihan yksin. Aina pitää ottaa lapset mukaan, ei paljon gynereissut houkuta.