Mikä siinä omassa henkilötunnuksessa on niin vaikeaa?

[Edla-Mamma]

Mulla on hyvä numeromuisti... muistan sisarusteni, vanhempieni, lapseni, mieheni ja jopa parhaan kaverini sotut ja kaikki tulee ilman mitään takelteluja

 

[H]

Minä muistan omani (tietysti), mieheni, kahden lapseni, siskoni ja veljeni hetut. Kyllä nyt omat ja lastensa tunnukset vähintään pitäs jokaisen osata. Jos lapsia alkaa olemaan yli 4, niin pieni haparointi sallittakoon.

 

[mie vaa]

minä muistan omani, miehen, kolmen lapseni, mutta vauvan sotu ei vielä ole jäänyt muistiin.. eiköhän seki jää pikkuhiljaa.

 

[vieras]

Hah, mä olen monessa kunnassa ollut töissä ja kaikissa sama systeemi. Osaatko yhtään miettiä että miks? Onko salassapito ihan vierasta? Että jokainen pääsisi toisten tietoihin vaan nimellä hakemalla.

No täytyy tietoturvan olla todella huonoissa kantimissa, jos kuka vaan pääsee niitä hakemaan. Yleensä tuo hoidetaan siten, että käyttäjä kirjautuu omilla tunnuksillaan, jolle on sitten annettu tietyt oikeudet. Ihan samanarvoisia tietojahan tuo nimi ja syntymäaika ovat.

 

[anika harmaana]

Aika jännä, että voi olla noin erilainen kokemus.

Itse olen ollut nyt kymmenen vuotta työssä, jossa päivittäin etsin ihmisten tietoja heidän henkilötunnuksensa perusteella, enkä ole kertaakaan törmännyt ihmiseen, joka ei olisi muistanut omaa henkilötunnustaan.

Työkaverilleni moinen on sattunut pari kertaa. Hänen oman epäilyksensä mukaan se on johtunut siitä, että hän itse on aika kireään sävyyn hoputtanut soittajaa, joka sitten hermostuksissaan sekoaa numeroihin.

 

[Perskärpänen]

Aika jännä, että voi olla noin erilainen kokemus.

Itse olen ollut nyt kymmenen vuotta työssä, jossa päivittäin etsin ihmisten tietoja heidän henkilötunnuksensa perusteella, enkä ole kertaakaan törmännyt ihmiseen, joka ei olisi muistanut omaa henkilötunnustaan.

Työkaverilleni moinen on sattunut pari kertaa. Hänen oman epäilyksensä mukaan se on johtunut siitä, että hän itse on aika kireään sävyyn hoputtanut soittajaa, joka sitten hermostuksissaan sekoaa numeroihin.

Mutta sä et vissiin ookaan töissä Me Dementikot ja Alzheimerit ry:ssä.

 

[ap]

Annika harmaana: Onpa erikoista tosiaan joo, meillä taas tää on ihan jokapäiväistä. Ja puhelimeen vastaa 10 hlöä eli ei meistä kaikki potilaita hoputa, tuskin kukaan. Mä oon lähinnä hämmästynyt nykyään jos joku se suoraan muistaa. Monet ei edes tiedä miten se pitäisi sanoa ja sitten pitää neuvoa että tarkoitetaan ihan syntymäpäivää ja kuukautta ja vuotta jne.

 

[ap]

Aika jännä, että voi olla noin erilainen kokemus.

Itse olen ollut nyt kymmenen vuotta työssä, jossa päivittäin etsin ihmisten tietoja heidän henkilötunnuksensa perusteella, enkä ole kertaakaan törmännyt ihmiseen, joka ei olisi muistanut omaa henkilötunnustaan.

Työkaverilleni moinen on sattunut pari kertaa. Hänen oman epäilyksensä mukaan se on johtunut siitä, että hän itse on aika kireään sävyyn hoputtanut soittajaa, joka sitten hermostuksissaan sekoaa numeroihin.

Mutta sä et vissiin ookaan töissä Me Dementikot ja Alzheimerit ry:ssä.

No enpä minäkään kyllä. Vai onkohan tämän koko kaupungin asukkaat sitten sellaisia, nuoretkin?

 

[..]

aina kun soitan, mulla on lapulla ylhäällä vieressä oikea tunnus niin en ala puhelimessa sekoilla.

se ei ole vaikeaa tehdä asiaa noin..

ja mä olen siis sellainen että yhtäkkiä ku jotain kysytään niin en muista edes omaa syntymäpäivääni

 

[Heli]

Mulla on yllättävän samanlaisia kokemuksia kuin ap:lla.

 

[Turbojurpo]

500 jotka on syntyneet esim. 11.11.56 ja nimellä kun sieltä alkaa hakmeaan niin TOOOOODELLA kauan menee, kokeiltu on. Monet kerrat ja pakkohan se on, kun eivät tunnusosaansa tiedä. Ja todella kestää selata sieltä se oieka nimi, varsinkin kun on ulkomaalaisiakin joiden nimen kirjotusasua ei oikein tiedä.

Teillä on vaan surkea systeemi, jos sitä nimeä ei voi kirjoittaa, että hakisi sillä.

Nimestä ei useinkaan saa tolkkua puhelimessa. Erityisesti esittäytyessä se on usein tasoa "Täällä Örzpnb Hulkzottoth, hyvää päivää." Se on sääli, sillä uudet lähetteet ovat edessä omassa ikkunassaan ja asiointia nopeuttaisi se, että ajanvaraaja näkisi heti, kenestä on kyse. Jos lähete sen sijaan on vanhempi eikä näy listassa ja nimeä kysytään erikseen, niin soittaja voi sanoa mitä sattuu. Hänen oikea nimensä on Anna-Kaisa Virtanen, mutta koska häntä on aina sanottu pelkäksi Kaisaksi, hän sanoo olevansa Kaisa Virtanen. Meidän potilastietojärjestelmäämme on hiljattain päivityksen yhteydessä huononnettu ja sen käyttämistä vaikeutettu (paitsi vakauden osalta), eikä se enää osaa etsiä nimiä puutteellisten tietojen perusteella. Niinpä Virtanen Kaisa ei tuota yhtään osumaa, kun aiemmin riitti "Virta Kai" kirjoittaminen. Sitten kysytäänkin jo syntymäaikaa. "Anteeksi mitä?", ihmetellään joskus ja täsmennän: "Syntymäaikaa, aikaa, jolloin olette syntynyt." Lisänumeroita eli loppuosaa kysyn, jos samana päivänä syntyneitä listautuu useampia, enkä ole saanut tolkkua soittajan nimestä. Maaliin siis päästään loppujen lopuksi, mutta usein mutkikasta polkua pitkin. Onneksi ajanvaraus ei muodosta pääosaa työssäni.

 

[Huspati Huta]

Eihän siinä ole muuta eroa kuin viivan tilalla A. Sitä ihmettelen ettei ihmiset tiedä sitä. ELi luullaan että se on B tai T tai C, tai että se on viiva ja A.

Minulla ei ole yhtään läheistä, joka olisi syntynyt tällä vuosituhannella, en ole kertaakaan tarvinut mihinkään sellaista henkilötunnusta, joten pahoittelen, etten tiennyt, tai muistanut, jos olen asian kuullut.

 

[äiti 40plusplus]

omani osaan, miehen pienen muistelun jällkeen ja lasten en ole edes yrittänyt opetella. Minusta se on itsetään selvä asia että 2000-luvulla on A, viime vuosisadalla oli - ja edellisellä +. Mutta minä sanon omani ilman sitä viivaa ja minulla riittää jos tämän vuosisadan lapsen sanotaan ilman A:ta.

 

[poipoipoi]

Kyllä mä ihmettelen ellei omaa muista, mutta sitä en ihmettele ollenkaan, ellei muista esim lastensa loppuosia.

 

[poipoipoi]

Aika jännä, että voi olla noin erilainen kokemus.

Itse olen ollut nyt kymmenen vuotta työssä, jossa päivittäin etsin ihmisten tietoja heidän henkilötunnuksensa perusteella, enkä ole kertaakaan törmännyt ihmiseen, joka ei olisi muistanut omaa henkilötunnustaan.

Työkaverilleni moinen on sattunut pari kertaa. Hänen oman epäilyksensä mukaan se on johtunut siitä, että hän itse on aika kireään sävyyn hoputtanut soittajaa, joka sitten hermostuksissaan sekoaa numeroihin.

Mutta sä et vissiin ookaan töissä Me Dementikot ja Alzheimerit ry:ssä.