Mikä siinä lomassa ilman lapsia oikein tökkii, ajatuksena?

[En ymmärrä miksi]

Minä taas ajattelisin niin päin, että jos ei koe omien lapsien tuovan elämään uutta riemua ja yllättäviä näkökulmia, täytyy kyseessä olla todella tylsämielinen ja itseriittoinen yksilö.

Ei ole siis mahdollista olla itse (aikuisenakin) avokatseinen ja pienestäkin iloitsemaan kykenevä?

 

[Echo]

Sekö, että siihen vapauteen voisi jopa liikaa tottua eikä sopeudu takaisin lapsiarkeen? Miten pitkiä lomia vanhempien on korrektia keskenään viettää jos sellaiseen aukenee mahdollisuus?

Sanokaa mitä sanotte, mutta me ollaan menossa yli viikon ulkomaanmatkalle ilman lapsia. Miksi kokisin huonoa omaatuntoa?! En ymmärrä. Muttei olla vältytty arvostelulta ihan lähiomaisten keskuudessa. On tullut palautetta tyyliin: "Ei mekään matkusteltu teidän pikkulapsiaikoina. Miksi te noin pitkän matkan olette ottaneet? Eikö lyhempikin olisi riittänyt?"

Sen kerran kun me miehen kanssa tiettyyn aikaan vuodessa saadaan taas suurinpiirtein tutustua toisiimme ja viettää aikaa keskenään, kuulla omat ajatuksemme ja keskittyä, niin halutaan viettää pidempi jatkumo. Vie ainakin itselläni aikaa sopeutua omiin oloihin kun aina on tavalla tai toisella lapsissa kiinni. Yli viikon se vaatii, että todella pääsee irti kaikista arjen kiemuroista lasten kanssa, välillä. No, joku toinen voi päästä lyhemmässäkin ajassa.

Minua vaan surettaa, että menetän helposti matkailuintoni mikäli joku tulee sanelemaan mielipiteitään ja rivien välistä yrittää syyllistää valinnoistamme. Sitten jos peruisimmekin matkan säilyttääksemme sukuyhteyden, niin tulisi anteeksipyytelevää ihmettelyä siitä mitä he sanoivatkaan pahasti kun emme lähteneet mihinkään. Argh.

En ole edes koskaan matkaillut minnekään lentokoneella, vaikka olen jo kolmenkymmenen reilummalla puolen. Jos sattuu olemaan mahdollisuus lähteä matkalle pikkulapsivaiheessa niin miksi ei? Ja tässä tapauksessa pienin lähentelee viittä vuotta... Vanhimmat kouluikäisiä. Ei kukaan enää kenenkään tississä roiku.

Minä en ole edes koskaan ollut kiinnostunut ulkomaanmatkailusta, kunnes mies saanut toisiin ajatuksiin. Mies odottaa kuumeisesti, että pääsisi viemään minut ulkomaanmatkalle! Lasten kanssa meillä ei ole varaa matkustaa kuitenkaan. Eivätkä lapset ole osanneet kaivata mitenkään ulkomaille lähtemistä edes. Kotimaassakin matkailu on osoittautunut koettelemukseksi. Kaikista ei ole edes perhematkailijoiksi. Minulla on omasta lapsuudestani liuta kokemuksia epämiellyttävistä perhematkoista jatkuvasti riitelevien vanhempien kanssa. Perhematkailu on taitolaji, jossa minä ihan suoraan sanon olevani huono!

Moraalin syyttävä sormi tässä moi....

Mä en ole kahdestaan matkailua vastaan, jos löytyy a) aikaa b) rahaa matkailla myös lasten kanssa. Silloin tehdään 2 eri reissua, pariskunnan oma ja koko perheen reissu.

Koska: mä ajattelen että vanhempien velvollisuus on näyttää lapsille tätä maailmaa ja erilaisia paikkoja ja kulkuvälineitä, rahatilanteen mukaan.

Nyt teillä ei ole rahaa mennä ulkomaille lasten kanssa ja silloin mä jättäisin myös sen vanhempien reissun pois, ja säästäisin vuoden-pari rahaa niin että lapsetkin pääsisivät mukaan.

Nuo sun (mustaamani) syyt kuulostaa oudoilta. Lapset eivät osaa kaivata semmoista mihin heitä ei ole viety, mutta silti vanhemmilla on velvollisuus näyttää heille ne paikat. Ok, onhan se kiva että mun mies ei kaipaa laivalle tai etelään koska häntä ei ole lapsena viety niihin, mutta ei se ole kiva silti että hän on tynnyrissä kasvanut. Jos vanhemmat tietää että ulkomailla on kivaa, niin miksi evätä sama lapsilta, pitää heitä pimennossa?

Ja mä en ymmärrä tuota että lasten kanssa se loma menisi aina vääntämiseksi. Jos on nuorin 5-v.ja loput on koululaisia niin nehän on jo helppoja kulkemaan mukana. Muistavatkin ulkomaan reissusta jo jotain.

Ja jos kaipaat miehen kanssa vietettäviä kahdenkeskisiä keskusteluja niin siihen riittää viikonloppulomakin.

 

["meh"]

Meillä on joka toinen etelänmatka lapsen kanssa ja joka toinen mennään kahdestaa. Kyllä mä haluan viettää aikaa kaksistaa miehen kanssa, voidaan tehdä mitä halutaan ja kotiin palataan uudestaa rakastuneena :heart:
Lapsen kanssa on sitten mukava mennä hoteliin jossa on niille kaikkea kivaa aktiviteettia, mutta ne lomat menevät täysin lapsen ehdoilla ja ei siinä pääse parisuhdetta vahvistamaan.

Me myös olemme ihan alusta asti otettu yhden yön reissuja muutamat vuodessa jotta saadaan olla kahdestaan. Mä koen tämän hyvin tärkeäksi, näin parisuhde voi hyvin.

Onneksi me emme tarvita uudestaan rakastumiseen ja parisuhteen vahvistamiseen kahdenkeskista etelänreissua.... Viimeksi olemme kahdestaan olleet etelässä melkein 10v sitten, että olisi varmaan jo ero tullut jos parisuhde näistä olisi kiinni

 

[maa aam]

Palstalaisten kritiikistä ei tarvitse tietenkään välittää. Mutta jos kritiikki tulee niiltä, jotka pitävät lapsista huolta edes pienen osan loma-ajasta, kuuntelisin heitä herkällä korvalla.

Tässähän tämä tulee hyvin kiteytettynä.

Me matkailemme ja lomailemme aina perheen kesken, siksi, että meillä on tosi hauska perhe ja kivaa yhdessä. Haluamme myös tuottaa lapsille niitä kivoja kokemuksia ja muistoja. Lyhyempi irtiotto miehen kanssa kahden riittää hyvin meille.

 

["vierasvieras"]

Itseriitoinen p*ska mutsi tässä hei...
Ihmeellinen asenne teillä, että lapsilla pitää olla oikeus kaikkeen mihin aikuisillakin. Kyllä mun mielestä aikuisilla pitää olla oikeus tehdä aikuisten juttuja ihan vaan aikuisten kesken. Se mitä se sitten on, jokainen päättäköön itse. Mutta toi on ihan uskomaton asenne, että kun on vanhemmaksi tullut pitäisi kaikesta muusta mikä on sitä "omaa" luopua ja ammentaa sen jälkeen kaiken sisällön elämäänsä lapsistaan. Ei kovin tervettä. Aikuisten pitää kyetä säilyttämään lapsista erillinen osa joka on sitä parisuhdetta, kahden aikuisen keskenäinen suhde, edes hetkittäin. Sen lisäksi vielä pitää säilyttää se ihan oma identiteetti joka on parisuhteestakin erillään. Yhdelle riittää siihen oma hetki telkan ääressä käsitöitä tehden, toiselle se on 5 kertaa viikossa salilla. Yhdelle parille riittää lasten mentyä nukkumaan yhteinen hetki viinilasin äärellä, toiselle parille se on kerran vuodessa viikon ulkomaanmatka ilman lapsia. Tapoja on erilaisia eikä yhtä oikeaa ole.

Niin ja me ollaan käyty ulkomailla lasten kanssa ja ilman. Kotimaanmatkailuakin harrastettu lasten kanssa ja ilman. Yhtä mukavia, rentouttavia ja antoisia matkoja on kaikki ollleet. Ne on vaan erilaisia, enkä kummastakaan tavasta luopuisi.

 

[Data]

Ei ole siis mahdollista olla itse (aikuisenakin) avokatseinen ja pienestäkin iloitsemaan kykenevä?

Miten nuo olisi pois sulkevia? Jos innostuu itse pienestä ja on avomielinen, niin eikö sellainen viihdy enemmän lasten kanssa kuin tosikko? Ei kaikki nauti tuollaisesta ominaisuudesta.

 

["uneton"]

Siinä ei töki yhtään mikään. Mukavaa olla vähän aikaa ilman lapsia jossakin.
Pitäkää hauskaa ja nauttikaa yhteisestä ajastanne. Muiden mielipteistä ei tarvi välittää. Se on teidän asia mitä teette.

 

[astrolabe]

Säälittää kyllä ne lapset, jotka jätetään ilman matkoja ja aikuiset sitte leveilee omillaan.

 

[Tuumailija]

Ei ole siis mahdollista olla itse (aikuisenakin) avokatseinen ja pienestäkin iloitsemaan kykenevä?

On se mahdollista. Mutta minun mielestäni avokatseisuuteen kuuluu nimenomaan se, että on valmis kuuntelemaan toisia ihmisiä ja näkemään asiat toisten silmin, samoin kuin iloitsemaan siitä, että joku toinen kokee asiat ensimmäistä kertaa.

Jos omien lapsien seura ei herätä minkäänlaisia ahaa- tai wau-elämyksiä, vaikea kuvitella, että saisi mitään irti puolison tai ystävienkään lomaseurasta.

Toki voi kuljeskella ympäriinsä ihan itsekseen ja tohkeilla siitä, kuinka avokatseinen ja erityinen ihminen on kun nauttii niin hienosti yksinkin ja osaa omin avuin nähdä asiat lapsen ja koiran ja kumminkaiman silmin.

Anteeksi kärjistys.

 

[BootyPeppi]

Nautinnollista matkaa. Me ollaan miehen kanssa lähdössä kaksin myös reissuun mutta se ei ole lomareissu vaan ihan puhtaasti ostosreissu. Haen matkalaukullisen kenkiä sekä ompelutarvikkeita. Lapsia ei moinen kiinnosta.
Ja ollaa miehen kanssa oltu häämatkalla Krakovassa. Lapset pääsee kyllä mukaan kun teemme erikseen matkoja lasten kanssa. Kyllä ne lapset tarvitsevat taukoa vanhemmistaan myös, ei vanhempien kanssa ole helppo elää koko aikaa. Tauko parantaa myös välejä ja lujittaa suhdetta vanhempiin.

 

["Kukka"]

Tämä sama keskustelu voitaisiin käydä myös sen suhteen, että kuuluuko lapsilla olla hoitaja/päiväkotipaikka, kun vanhemmat ovat töissä. Miksi he eivät voi olla vanhempiensa mukana töissä?

Minulla lapset ovat töissä mukana, koska olen yrittäjä ja teen töitä kotoa käsin - ei ole ollut välttämätöntä laittaa lapsia hoitoon ja haluan hoitaa ja kasvattaa lapseni itse.

Tästä huolimatta näen todella ison eron matkustamisessa kaksin kuin lasten kanssa. Miten matkustaminen ulkomaille kaksin eroaa aikuisten tarpeesta viettää esim. kotimaassa romanttinen kahdenkeskinen viikonloppu vaikkapa hotellissa tai kylpylässä? Siihenhän vallan kannustetaan ja olen ymmärtänyt sen olevan mainio asia

Olemme matkustaneet mieheni kanssa muutaman kerran Baltain maissa ja Tukholmassa niin, että mukana on ollut joko kaikki lapset tai vain pienin. Yhden kerran matkustimme Amerikkaan asti kahdestaan; se oli mahtava reissu ja sitä reissua on ollut mukava muistella arkisen tohinan keskellä yhä uudestaan. Parin viikon päästä jätämme viisi lastamme innokkaalle hoitajalla ja lennähdämme Keski-Eurooppaan pariksi yöksi. Matkan odottaminen jo on ollut valtava piristysruiske.

Mutta. Haaveilen myös matkasta kaikkien lasten kanssa. Ehkä jo ensi kesänä lähdemme kaikkien kanssa jonnekin kauas omalla autolla? Tai sitten lennämme?

Mustavalkoisuus ei ole hyvä värivalinta...

 

[Echo]

[QUOTE="vierasvieras";30027476]Itseriitoinen p*ska mutsi tässä hei...
Ihmeellinen asenne teillä, että lapsilla pitää olla oikeus kaikkeen mihin aikuisillakin. Kyllä mun mielestä aikuisilla pitää olla oikeus tehdä aikuisten juttuja ihan vaan aikuisten kesken. Se mitä se sitten on, jokainen päättäköön itse. Mutta toi on ihan uskomaton asenne, että kun on vanhemmaksi tullut pitäisi kaikesta muusta mikä on sitä "omaa" luopua ja ammentaa sen jälkeen kaiken sisällön elämäänsä lapsistaan. Ei kovin tervettä. Aikuisten pitää kyetä säilyttämään lapsista erillinen osa joka on sitä parisuhdetta, kahden aikuisen keskenäinen suhde, edes hetkittäin. Sen lisäksi vielä pitää säilyttää se ihan oma identiteetti joka on parisuhteestakin erillään. Yhdelle riittää siihen oma hetki telkan ääressä käsitöitä tehden, toiselle se on 5 kertaa viikossa salilla. Yhdelle parille riittää lasten mentyä nukkumaan yhteinen hetki viinilasin äärellä, toiselle parille se on kerran vuodessa viikon ulkomaanmatka ilman lapsia. Tapoja on erilaisia eikä yhtä oikeaa ole.

Niin ja me ollaan käyty ulkomailla lasten kanssa ja ilman. Kotimaanmatkailuakin harrastettu lasten kanssa ja ilman. Yhtä mukavia, rentouttavia ja antoisia matkoja on kaikki ollleet. Ne on vaan erilaisia, enkä kummastakaan tavasta luopuisi.[/QUOTE]

Eihän teillä tuossa olekaan ongelmaa, kun te reissaatte myös lasten kanssa. Ap käyttäisi ulkomaareissurahan vain kahdenkeskiseen lomaan.

No, pitää katsoa kokonaisuutta, kuinka paljon lasten lapsuudessa (ennen aikuisuutta) lapsia viedään sinne ulkomaille. Ei ap:n jutuissa mitään vikaa ole jos meinaavat tuon kahdenkeskiseen reissun lisäksi viedä muksut vaikka 5-7 vuoden sisään perhereissulle, eli että lapsetkin sen reissunsa edes joskus saisivat.

Ap sanoo että ei kaikista ole perhematkailuun. No jos lapsia hommaa niin edes joskus pitää kyetä myös siihen perhematkailuun.

Mulle vaan tulee ap:n ekasta viestistä se että se on mies joka hiillostaa ulkomaanmatkalle koska ei kykene olemaan edes noin vanhojen muksujensa kanssa, eli syy on miehessä...

Hyi mua kun olen ilkeä heti alkuviikosta.

 

[Klon]

Voisin lähteä mielelläni miehen kanssa kaksin jos lapset olisi jo noin isoja ja olisi hoitajia. Olisi ihana viettää kunnon parisuhdeaikaa! Mutta toistaiseksi mennään koko perheenä, en pystyisi olla vkoa erossa alle kouluikäisistä lapsista.

 

[Data]

[QUOTE="Kukka";30027494]Tämä sama keskustelu voitaisiin käydä myös sen suhteen, että kuuluuko lapsilla olla hoitaja/päiväkotipaikka, kun vanhemmat ovat töissä. Miksi he eivät voi olla vanhempiensa mukana töissä?[/QUOTE]

Työnantaja estää. Jos itse saisin valita niin tekisin etänä ja lapset olisi kotona. Kotikoulukin olisi vaihtoehto.

 

[kaalimaan vartija]

Sekö, että siihen vapauteen voisi jopa liikaa tottua eikä sopeudu takaisin lapsiarkeen? Miten pitkiä lomia vanhempien on korrektia keskenään viettää jos sellaiseen aukenee mahdollisuus?

"Mikä siinä lomassa ilman lapsia oikein tökkii ajatuksena...? "
Tähän vastaan... Mulla tökkii se, että haluan näyttää lapsille kaikkea kivaa ja uutta. Ja lapset ovat aina niin innoissaan lähdössä mukaan. Ja vaikka meilläkin on kaavoihinsa kangistuneita erityislapsia niin hekin jostain kumman syystä tykkäävät matkustaa, haluavat nähdä uusia paikkoja, saada uusia kokemuksia. Ja hassua kyllä oikeasti nauttivat matkoista. Lisäksi on ihana koko perheen -tai vaikka vain yhden lapsenkin kanssa- kiva muistella matkoja joita olemme tehneet. Ja varsinkin jos jotain hassua tai ennalta-arvaamatonta on sattunut.. Kuten esim viivytykset lakkojen takia, pyhä (jota ei oltu otettu huomioon matkaa suunnitellessa) kohde maasssa, eikä kaupat olleetkaan auki ja meillä ei ollut ruokaa eikä vettä... Ja joo, ei kivoja tapahtumahetkellä, mutta naurettu on jälkikäteen..
Lisäksi mun mielestä lasten kanssa matkustaminen on rentouttavaa ja mukavaa. Osaan toimia omien lasteni kanssa paikassa kuin paikassa ja otan jo automaattisesti huomioon omien lasteni erityispiirteet... ne eivät haittaa matkantekoa.

Mutta en tuomitse jos joku lähtee vain miehensä tai ystäviensä kanssa lomalle. Kaikki omalla tyylillään. Kyllä mekin ollaan joskus pieniä reissuja tehty miehen kanssa kahdestaan. Ja suunnitellaan itse asiassa jo nyt matkaa, joka toteutetaan sitten eläke iässä. Kahdestaan.

 

[menkäämäkeen]

hitto et naurattaa nää kateelliset mammat yyh kun mä en voi tehdä noin et säkään saa tehdä niin koska koska koska valivaliyyhh yyh!

 

[nisäkäs]

Mua ei töki asiassa ainakaan yhtikäs mikään, päinvastoin, ihana jo pelkkänä ajatuksena.
Nauttikaa ap matkastanne!

Aivan omituisia nämä kommentit joissa nillitetään sitä että lapset jäävät nyt jostain paitsi ja byää byää. Aivan liikaa nykyään ajatellaan ja mieleistellään lapsia, pitää muistaa että aikuiset on aikuisia ja aikuiset päättävät. Aivan turha alkaa rinnastaa lapsia aikuisten parisuhteeseen tai lomailuun. Lapsille riittää vähempikin, ei ne tarvitse mitään lentokonematkoja minnekään tai muutakaan suurta järjestettyä ohjelmaa. Lapsille kaikki on uutta ja kivaa, vaikka lähimetsässä kävely sadatta kertaa. Eväsleivät ja pillimehua mukaan, se on elämysmatkailua se.

 

[nisäkäs]

hitto et naurattaa nää kateelliset mammat yyh kun mä en voi tehdä noin et säkään saa tehdä niin koska koska koska valivaliyyhh yyh!

Mutta kun lapsetkin ansaitsee sitä ja tätä, byäääää.

 

[Echo]

hitto et naurattaa nää kateelliset mammat yyh kun mä en voi tehdä noin et säkään saa tehdä niin koska koska koska valivaliyyhh yyh!

Kuka tässä on ollut kateellinen? Aina se kateuskortti vedetään esiin.

 

[nisäkäs]

Kuka tässä on ollut kateellinen? Aina se kateuskortti vedetään esiin.

Kyllähän se omituiselta kuulostaa että lapsien pitää saada kaikki mitä vanhemmat saavat, mun oin ainakin helpompi ymmärtää kateutta kuin tuollasta ajattelutapaa.
Lapset ja aikuiset ei tarvitse samoja asioita.

 

[kaalimaan vartija]

Mua ei töki asiassa ainakaan yhtikäs mikään, päinvastoin, ihana jo pelkkänä ajatuksena.
Nauttikaa ap matkastanne!

Aivan omituisia nämä kommentit joissa nillitetään sitä että lapset jäävät nyt jostain paitsi ja byää byää. Aivan liikaa nykyään ajatellaan ja mieleistellään lapsia, pitää muistaa että aikuiset on aikuisia ja aikuiset päättävät. Aivan turha alkaa rinnastaa lapsia aikuisten parisuhteeseen tai lomailuun. Lapsille riittää vähempikin, ei ne tarvitse mitään lentokonematkoja minnekään tai muutakaan suurta järjestettyä ohjelmaa. Lapsille kaikki on uutta ja kivaa, vaikka lähimetsässä kävely sadatta kertaa. Eväsleivät ja pillimehua mukaan, se on elämysmatkailua se.

Mun mielestä tämä on vähän lasten aliarvioimista... Kyllä me retkeillään myös lähimetsässä ja tehdään piknikkejä puistossa... joka kesä myös mennään "turisteina Helsingin keskustaan" katselemaan kauppatoria, Ruotsin laivoja, kirkkoja ja toria.. Ja asutaan siis tässä ihan naapurissa.. Mutta teemme kyllä ihan muitakin reissuja lasten kanssa. Niin ulkomaan, kotimaan kuin sukulaisreissuja..

 

[BootyPeppi]

Toki minäkin haluan näyttää lapsille maailmaa ja he sitä ovat nähneetkin, tietenkin haluan myös matkustaa ilman heitä myöskin he ilman minua ja näin olemme tehneetkin. Useasti. Syyskuussa keksimmäinen lapsi lähtee kolmeksi viikoksi Englantiin ilman minua. Esikoiseni oli kaksi viikkoa Puolassa ilman minua. Olen edelleen sitä mieltä, että lapsetkin tarvitsevat lomaa omista vanhemmistaan sillä he näkevät elämää toisesta vinkkelistä mitä vanhemmat taas eivät kykene näyttämään. Eletään kuitenkin oman perheen normien mukaan ja se ei laajenna sitä lapsen kuvaa maailmasta vaikka vanhemmat roudaisivat heitä miten paljon pitkin kyliä. Kun pääsee irti vanhemmistaan niin lapsikin uskaltaa olla toisin mitä on vanhempiensä kanssa, silloin kokemus muuttuu toiseksi ja rikastuttaa hänen elämäänsä.

 

[nisäkäs]

Mun mielestä tämä on vähän lasten aliarvioimista... Kyllä me retkeillään myös lähimetsässä ja tehdään piknikkejä puistossa... joka kesä myös mennään "turisteina Helsingin keskustaan" katselemaan kauppatoria, Ruotsin laivoja, kirkkoja ja toria.. Ja asutaan siis tässä ihan naapurissa.. Mutta teemme kyllä ihan muitakin reissuja lasten kanssa. Niin ulkomaan, kotimaan kuin sukulaisreissuja..

Sitten teette, kivat teille. Mutta lapset ei tarvitse kaikkea samaa kuin aikuiset, aikuisilla voi olla myös aikuisten jutut ja lapsilla lasten. Jos näitä ei osata enää erottaa niin ei ihme jos alkaa monen parisuhde ratkeilla liitoksistaan.

 

[Mörköäiti]

Mitä te niitä karvakäsiä, kameleita ja savimajoja ravaatte mukuloinenne kattomassa? Ei ihme, että takianne tämä maa kuihtuu ja tuotte mukananne ties mitä ruttoa ja satiaisia. Kannattakaa nyt kotimaan matkataloutta kun vielä voitte *&%¤=@ !!

Kotimaassa matkailu on oaljon kalliimpaa kuin monessa ulkomaan kohteessa. Ja en voi mitään sille, että esimerkiksi Euroopan suurkaupungit kiehtovat enemmän kuin joku Kuopio...

 

[Echo]

Kyllähän se omituiselta kuulostaa että lapsien pitää saada kaikki mitä vanhemmat saavat, mun oin ainakin helpompi ymmärtää kateutta kuin tuollasta ajattelutapaa.
Lapset ja aikuiset ei tarvitse samoja asioita.

Ei pienet lapset tarvitsekaan.
Pointtini on se, että kunhan isommat lapset nyt joskus sen ulkomaanreissunsa saisivat, jos kerran vanhemmatkin käyvät ulkomailla. Sit 20-vuotiaana opiskelijana voi olla lapsella rahat tiukassa eikä enää pääse etelään.

Mutta edelleen pitää katsoa kokonaisuutta eli lapsen koko lapsuutta+nuoruutta, montako reissua vanhemmat tekee etelään ja onko edes yksi niistä reissuista perhematka.

Näin mutuna heittäisin että jos ei rahaa ole kuin 1-2 etelänmatkaan lasten ollessa alaikäisiä,niin ikävuosina 5-15 voisi sen ulkomaan reissun tehdä koska nuoremmat lapset eivät jälkikäteen matkasta muista paljoa, ja jotain 16-17-vuotiasta ei välttämättä enää vanhempien kanssa matkustelu kiinnosta (poikkeuksia on paljonkin).

Sit jos on rahaa kuin roskaa, niin voi tehdä reissuja vaikka joka vuosi, lasten kanssa tai ilman, mutta ap:n kohdalla ei niin ole.