Mikä saa aikuiset järkevät(?) ihmiset käyttäytymään näin erossa?

[vierailija]

Mietin tuttavapariskuntaa. Lapsen ollessa vuoden ikäinen he aloittivat etäsuhteen. Asuivat siihen asti siis yhdessä, mutta huonojen välien vuoksi muuttivat erilleen ja eri paikkakunnille. Jatkoivat yhdessä, tai siis tapasivat kerran pari kuussa ja olivat pariskunta silloin. Muuten ei mitään velvoitteita suuntaan tai toiseen. Isä osallistui lapsen elättämiseen antamalla rahaa silloin tällöin, näki lastaan ehkä 2-7 päivänä 1-2 kuukaudessa.

Sitten kuvaan tuli kummallakin uudet kumppanit, ja riitely alkoi. Enää ei käynytkään se, että isä osallistuu silloin tällöin rahallisesti, eikä se että isä tapaa lasta silloin tällöin. Vaan asiat piti viedä ulkopuolisten ratkaistavaksi. Isä ei suostunut elatusmaksuun, vaikka aiemmin oli osallistunut vähintään yhtä suurella summalla, jos laskettiin koko vuoden keskiarvot. Äiti ei suostunut siihen, että isä osallistuu entiseen tapaan eli rahaa tarvittaessa jne, vaikka oli siihen astikin vastannut pääasiassa taloudellisesti lapsesta.

Eikä enää myöskään sopinut, että lapsi ja isä tapaavat toisiaan 2-7pvä kuukaudessa, vaan tarvittiin tapaamisajat. Mikään muu siis ei tilanteessa ollut muuttunut, kuin se että kummatkin löysi itselleen uuden kumppanin, toinen kyllä hieman ennen kuin toinen.

Tapaamisasiat menivät riitelyksi, ja lopulta lapsi joka ei ollut isänsä kanssa viettänyt moneen vuoteen aikaan keskenään kuin ehkä kaksi viikkoa vuodessa (loput isän ja äidin kanssa yhtäaikaa) alkoikin olla isän luona melkein koko ajan. Siitä, että isä tulee tapaamaan ehkä kerran kuussa siirryttiin siihen, että lapsi asuu suurimman osan ajastaan isällään ja näkee äitiään 1½-2 kuukauden välein. Syynä kuulemma se, että isä ei halua maksaa enempää elatusmaksuja, ja äiti sanoo että jos ei kerran maksa niin saa sitten pitää lapsenkin enemmän luonaan.


Surettaa vaan lapsen puolesta tuollainen. Pelinappula, riidellään kuka maksaa ja kuka sen lapsen kanssa on maksujen mukaan.

 

[ap]

Oliko tää kaikkien mielestä ihan normaalia vai? :ashamed:

 

[voi ei]

No ei todellakaan ole normaalia, ihan sikamaista käytöstähän tuo on OMAA LASTA kohtaan. En sitten ikinä tule ymmärtämään miten jotkut voivat pitää lasta pelinappulana ja riitakapulana erossa. Jättää varmasti jälkensä lapsen psyykeen.

 

[Scarlett O Harava]

Ei ole normaalia, lasta ei saisi käyttää pelinappulana.

Mä joskus suutuspäissäni uhkaan, että en anna tyttöä exälle, mutta ne nyt on tyhjänpäiväisiä uhkauksia joita en koskaan tule toteuttamaan. Vihaisena vain suusta livahtaa vähemmän kaunista tekstiä. :ashamed:

 

[ap]

Ei ole normaalia, lasta ei saisi käyttää pelinappulana.

Mä joskus suutuspäissäni uhkaan, että en anna tyttöä exälle, mutta ne nyt on tyhjänpäiväisiä uhkauksia joita en koskaan tule toteuttamaan. Vihaisena vain suusta livahtaa vähemmän kaunista tekstiä. :ashamed:

Minä jotenkin tuonkin ymmärrän paremmin, ja että tosiaan suuutuspäissään sanoo, että toinen ei saa lasta. Mutta se, että sanoo esimerkiksi että kun ei isä maksa niin ei äiti hoida, isä saa sitten hoitaa luonaan jos ei ole valmis maksamaan

Ja lapsi on kuullut monet näistä riidoista :/ Senkin, että isä saa sitten ottaa lapsen luokseen kun ei kerran maksa

 

[Juon Kahvini Miten Sattuu]

Vaikea kuvitella miten joku haluaa siirtää pääasiallisen kasvatusvastuu omasta lapsestaan ex-puolisolle sen tähden ettei koe saavansa tarpeeksi taloudellista hyötyä vanhemmuudestaan... Mut meitä on moneen junaan.

 

[ap]

Vaikea kuvitella miten joku haluaa siirtää pääasiallisen kasvatusvastuu omasta lapsestaan ex-puolisolle sen tähden ettei koe saavansa tarpeeksi taloudellista hyötyä vanhemmuudestaan... Mut meitä on moneen junaan.

Musta jotenkin tuntuu siltä, että äidillä on nyt vaan tullut mitta täyteen. Isä osaa olla hyvin hankala, ja jotenkin tuntuu että äiti nyt jotenkin vaan pistää samalla mitalla takaisin.. eikä muista sitä lasta. Ja ehkä on sitten väsynyt siihen, että on jo monta vuotta hoitanut lapsen yksin? En tiedä, outoa se minustakin on, kummaltakin osapuolelta.

Isä oli se, joka ensin "hankki" uuden kumppanin, ja esitteli pian lapsellekin ja niin edelleen :/ Sekin jäi äitiä hiertämään aika paljon. Tästä meni pari viikkoa, kun äidillä oli uus kumppani, joka muutti siitä sitten parin viikon sisällä äidin ja lapsen luokse asumaan.

 

[Keittiönoita]

Lasta ei pidä käyttää pelinappulana, mutta muuten on vaikea ottaa kantaa, kun ei tiedä tuttavapariskuntasi todellisesta elämäntilanteesta yhtään mitään. Oman exäni suhteen ajattelen kuitenkin niin, että hän olisi varmasti ollut vähintäänkin yhtä hyvä lähihuoltaja pojalleen kuin minäkin. Mun mielestä ei ole mitään tyhmää siinäkään, että jos lähihuoltaja väsyy eikä jaksa enää lapsen kanssa olla, niin lapsi muuttaa asumaan etähuoltajansa luokse. Siis tietysti edellyttäen, että etähuoltaja on kasvattajana ihan kunnollinen.

Tiedän eronneita pariskuntia, joiden välillä kaikki sujuu ihan mallikkaasti tasan siihen asti, kun kuvioihin tulee uusia puolisoita. Niillä uusillakin kun on sanottavansa siihen, miten ukko (tai eukko) rahojaan jakaa tai aikaansa viettää. Tottakai lapsen pitäisi mennä uuden kumppanin edelle, mutta varsinkin miehistä harva haluaa elää yksin siihen asti, kunnes lapset edellisestä liitosta ovat aikuisia.

 

[ap]

Niin. Ei se isä siis missään nimessä ole huono huoltaja lapselle, ei ole kyse mistään sellaisesta. Mutta onhan se lapsella vaan hirveän suuri muutos, kun on aikaisemmin ollut erossa äidistään ehkä 2 viikkoa koko vuoden aikana, ja muut ajan kun on ollut isän kanssa niin äiti on ollut paikalla myös. Ja nyt sitten ihan yhtäkkiä siirrytään kylmiltään siihen, että lapsi on isällä suurimman osan ajasta ja tapaa äitiä 1½-2 kuukauden välein. Ja kummankaan kumppani ei ole huoltajuutta vastaan, siis ei olisi äidin kumppani eikä isän kumppani ole vaatimassa, että just toisen pitäis lasta hoitaa. Heidän kantaa raha-asioihin en tiedä.

Tuntuu vaan niin kurjalta nähdä miten tuo lapsi on tähän kaikkeen reagoinut eikä oikein tiedä miten voisi edes olla avuksi.

 

[Keittiönoita]

Niin. Ei se isä siis missään nimessä ole huono huoltaja lapselle, ei ole kyse mistään sellaisesta. Mutta onhan se lapsella vaan hirveän suuri muutos, kun on aikaisemmin ollut erossa äidistään ehkä 2 viikkoa koko vuoden aikana, ja muut ajan kun on ollut isän kanssa niin äiti on ollut paikalla myös. Ja nyt sitten ihan yhtäkkiä siirrytään kylmiltään siihen, että lapsi on isällä suurimman osan ajasta ja tapaa äitiä 1½-2 kuukauden välein. Ja kummankaan kumppani ei ole huoltajuutta vastaan, siis ei olisi äidin kumppani eikä isän kumppani ole vaatimassa, että just toisen pitäis lasta hoitaa. Heidän kantaa raha-asioihin en tiedä.

Tuntuu vaan niin kurjalta nähdä miten tuo lapsi on tähän kaikkeen reagoinut eikä oikein tiedä miten voisi edes olla avuksi.

Lapset kyllä sopeutuu. Enkä nyt tolla tarkoita sitä, että lapsia pitäisi heitellä miten sattuu. Mutta ehkä heillä on ollut syynsä tähän ratkaisuun ja ovat sen huonoista vaihtoehdoista vvähiten huonoksi havainneet. Mun exällä meni aikoinaan useampikin naisystävä vaihtoon ennenkuin löytyi se, joka ymmärsi ja myös hyväksyi sen, että exälle junnu on aina sijalla yksi ja puoliso tulee vasta sijalla kaksi.

 

[PrincessOfAcco]

vanhempien pitäisi osata laittaa kaikki asiat lapsen eduksi itseään ajattelematta ja pystyä sopimaan vanhemmuuteen liittyvistä asioista ilman kamalaa tappelua, toi ei ole normaalia :'(

 

[ChiChi]

Mun kaverin vanhemmat ei vieläkään edes puhu toisilleen, vaan kaverini kautta kaiken. Ja erosta on melkein 15 vuotta!

 

[Keittiönoita]

Mun kaverin vanhemmat ei vieläkään edes puhu toisilleen, vaan kaverini kautta kaiken. Ja erosta on melkein 15 vuotta!

Mä tunnen kans tällaisia ihmisiä. Yhden ystäväni lapsille äiti ja isä järjestää molemmat rippijuhlat, kirkossa suku istuu eri puolilla kirkkoa ja juhlakalun pitää ravata isän kodin ja äidin kodin väliä juhlapäivänään, kun kummassakin on hänen rippijuhlansa :headwall: :headwall: