V
vierailija
Vieras
Mietin tuttavapariskuntaa. Lapsen ollessa vuoden ikäinen he aloittivat etäsuhteen. Asuivat siihen asti siis yhdessä, mutta huonojen välien vuoksi muuttivat erilleen ja eri paikkakunnille. Jatkoivat yhdessä, tai siis tapasivat kerran pari kuussa ja olivat pariskunta silloin. Muuten ei mitään velvoitteita suuntaan tai toiseen. Isä osallistui lapsen elättämiseen antamalla rahaa silloin tällöin, näki lastaan ehkä 2-7 päivänä 1-2 kuukaudessa.
Sitten kuvaan tuli kummallakin uudet kumppanit, ja riitely alkoi. Enää ei käynytkään se, että isä osallistuu silloin tällöin rahallisesti, eikä se että isä tapaa lasta silloin tällöin. Vaan asiat piti viedä ulkopuolisten ratkaistavaksi. Isä ei suostunut elatusmaksuun, vaikka aiemmin oli osallistunut vähintään yhtä suurella summalla, jos laskettiin koko vuoden keskiarvot. Äiti ei suostunut siihen, että isä osallistuu entiseen tapaan eli rahaa tarvittaessa jne, vaikka oli siihen astikin vastannut pääasiassa taloudellisesti lapsesta.
Eikä enää myöskään sopinut, että lapsi ja isä tapaavat toisiaan 2-7pvä kuukaudessa, vaan tarvittiin tapaamisajat. Mikään muu siis ei tilanteessa ollut muuttunut, kuin se että kummatkin löysi itselleen uuden kumppanin, toinen kyllä hieman ennen kuin toinen.
Tapaamisasiat menivät riitelyksi, ja lopulta lapsi joka ei ollut isänsä kanssa viettänyt moneen vuoteen aikaan keskenään kuin ehkä kaksi viikkoa vuodessa (loput isän ja äidin kanssa yhtäaikaa) alkoikin olla isän luona melkein koko ajan. Siitä, että isä tulee tapaamaan ehkä kerran kuussa siirryttiin siihen, että lapsi asuu suurimman osan ajastaan isällään ja näkee äitiään 1½-2 kuukauden välein. Syynä kuulemma se, että isä ei halua maksaa enempää elatusmaksuja, ja äiti sanoo että jos ei kerran maksa niin saa sitten pitää lapsenkin enemmän luonaan.
Surettaa vaan lapsen puolesta tuollainen. Pelinappula, riidellään kuka maksaa ja kuka sen lapsen kanssa on maksujen mukaan.