P
pelon yhteiskunta
Vieras
Kun vanhempi tuntee noin, oma itsetuntovamma ottaa tuolloin niskalenkin aikuisesta. Aikuisen tehtäviin kuuluu tehdä tilaa lapsen lapsuudelle kaikkine lapsellisuuksineen. Raivoaminen selällään sätkien on ok lapsen tekemänä, koska lapset nyt tekee sellaista. Tilanne olisi hiukan toinen, jos aikuiset käyttäytyisivät niin.
Mutta jos vanhempi pistää maate kaupan lattialle lapsen viereen ja alkaa sätkiä siinä kilpaa lapsen kanssa, se on kasvatusta eikä mielisairautta, ja vaikka joku itsetuntovammainen ohikulkija varmasti paheksuukin, niin erehtyy. Vanhemmalla on julkisessa tilassa oikeus käyttäytyä eri tavalla kuin niilä, joiden lapset on kotona. Kasvatustoimenpiteet saavat näkyä. Jos niitä ei näy, se aiheuttaa tosiasiassa suurempaa hämmästystä ympärillä. Mutta normaalit aikuiset eivät vain näytä sitä, ja siksi itsetuntovammaisen mielestä ympärillä kaikki muutkin reagoivat lapseen niinkuin hän.
Ja siitä on turha tehdä ongelmaa, että ihmiset katsovat kun lapsi parkuu ruuhkabussissa. Totta kai heissä herää tunnereaktio kun joku itkee, se on empatiaa. Mutta jos äiti alkaa mäntätä lapselle vihaisena tai näyttää olevan salaraivoissaan tai hukuttautuvan hattuunsa häpeissään, niin se aiheuttaa ihan toisentasoisia tunteita normaaleissa kanssamatkustajissa. Häiriintyneet ihmiset ovat sitten asia erikseen, he saattavat reagoida raivokkaasti itkevään ihmiseen iästä riippumatta. Mutta jos heitä aletaan pitää reaktioineen normina, niin seurauksena on häiriintynyt yhteisö.
Ja kyllähän suomalainen kulttuuri on edelleen siellä häiriintyneen rajamailla, mitä lapsiin tulee. Lapset eivät saisi kuulua, mutta eivät oikein näkyäkään. Niin sievästi laitetaan lapset käyttäytymään julkisissa paikoissa, että välillä oikein ihmettelee ettei lasten iloisia ääniä kuule oikein missään. Niin on kuin linnut olisivat lakanneet laulamasta. Ja tässä on sitten tuokin huono puoli, että jos ihmiset uskaltautuvat julkisille paikoille vain täydellisen kurinalaisen lapsen kanssa ja ne hävettävät yksilöt pidetään omassa autossa ja kotona, niin jokainen normaali lapsellisuus alkaa aiheuttaa häpeää vanhemmissa, ellei heitä ole sitä vastaan erityisesti rokotettu. Ja tämä on mielestäni aivan todellinen ja vakava ongelma.
Mutta jos vanhempi pistää maate kaupan lattialle lapsen viereen ja alkaa sätkiä siinä kilpaa lapsen kanssa, se on kasvatusta eikä mielisairautta, ja vaikka joku itsetuntovammainen ohikulkija varmasti paheksuukin, niin erehtyy. Vanhemmalla on julkisessa tilassa oikeus käyttäytyä eri tavalla kuin niilä, joiden lapset on kotona. Kasvatustoimenpiteet saavat näkyä. Jos niitä ei näy, se aiheuttaa tosiasiassa suurempaa hämmästystä ympärillä. Mutta normaalit aikuiset eivät vain näytä sitä, ja siksi itsetuntovammaisen mielestä ympärillä kaikki muutkin reagoivat lapseen niinkuin hän.
Ja siitä on turha tehdä ongelmaa, että ihmiset katsovat kun lapsi parkuu ruuhkabussissa. Totta kai heissä herää tunnereaktio kun joku itkee, se on empatiaa. Mutta jos äiti alkaa mäntätä lapselle vihaisena tai näyttää olevan salaraivoissaan tai hukuttautuvan hattuunsa häpeissään, niin se aiheuttaa ihan toisentasoisia tunteita normaaleissa kanssamatkustajissa. Häiriintyneet ihmiset ovat sitten asia erikseen, he saattavat reagoida raivokkaasti itkevään ihmiseen iästä riippumatta. Mutta jos heitä aletaan pitää reaktioineen normina, niin seurauksena on häiriintynyt yhteisö.
Ja kyllähän suomalainen kulttuuri on edelleen siellä häiriintyneen rajamailla, mitä lapsiin tulee. Lapset eivät saisi kuulua, mutta eivät oikein näkyäkään. Niin sievästi laitetaan lapset käyttäytymään julkisissa paikoissa, että välillä oikein ihmettelee ettei lasten iloisia ääniä kuule oikein missään. Niin on kuin linnut olisivat lakanneet laulamasta. Ja tässä on sitten tuokin huono puoli, että jos ihmiset uskaltautuvat julkisille paikoille vain täydellisen kurinalaisen lapsen kanssa ja ne hävettävät yksilöt pidetään omassa autossa ja kotona, niin jokainen normaali lapsellisuus alkaa aiheuttaa häpeää vanhemmissa, ellei heitä ole sitä vastaan erityisesti rokotettu. Ja tämä on mielestäni aivan todellinen ja vakava ongelma.