Mikä on yleensä kihlauksen idea?

[ymmärrystä vaille?]

Tiedän kyllä, että se on lupaus avioliitosta. Mutta mikä järki siinä on, ellei edes hääpäivää ole sovittu? Nuoren henkilön (alle 20v) ymmärrän, että halutaan "sitoutua", mutta aikuiset ihmiset, mikä idea siinä oikein on?

 

[CrystalBlue]

Kihlaus, ja lupaus avioliitosta. Jonka jälkeen päätetään se päivä? Näin ainakin ajattelen ite. Eli siis kun ollaan menty kihloihin niin siinä aletaan miettiä sopivaa päivää =)

 

[jaa-a]

Kai sillä halutaan symboloida että ollaan vähän vakavammin liikenteessä kuin vain seurustellen.

 

[en ymmärrä minäkään]

Miksi yleensä pitää mennä kihloihin, onko se jotain omistamista vai?

 

[hoya bella]

Kun toista kositaan vaimoksi/mieheksi ja se suostuu niin silloin OLLAAN kihloissa ja ollaan menossa naimisiin. Se on minusta kihlauksen idea.

Enkä ymmärrä sellaista jos tarkoituksena ei ole edes mennä naimisiin tai Pekka sanoo Riitalle "Riitta mennäänkö kihloihin".

 

[Minerva McGarmiwa]

Me mentiin kihloihin sillä ajatuksella et naimisiin mennään kunhan keretään, ilman et sovittiin siinä vaiheessa päivää. Kihloissa ehdittiin olemaan vuosi ja kuukausi ennenku sanottiin tahdon.

 

[vieras]

Kihlaus on lupaus avioliitosta. Sillä osoitetaan, että parisuhde on vakavalla pohjalla, ei kyse enää pelkästä seurustelusta. Ollaan valittu kumppani, jonka kanssa mennään naimisiin.

Yhtä tavalla se on sitä sitoutumista aikuisillakin kuin nuoremmilla, ja jotenkin soveliaampaa kuin nämä nuorten alle 20 vuotiaiden kihlat, jotka usein purkautuvat. Aikuisemmallakin iällä se on osoitus siitä, että ei olla enää vapailla markkinoilla vaan sitoutuneita toiseen.

 

[maissihiiri]

Mulle ainakin kihlaus on lupaus avioliitosta, vaikkei hääpäivää päätettykään samalla, eikä olla päätetty vieläkään, kihloissa ollaan nyt oltu 1,5v. Toisaalta meillä oli kyllä jo lapsia kun mies kosi, että oltiin kyllä jo valmiiksi sitoutuneita toisiimme.

 

[näin]

Aikuisemmallakin iällä se on osoitus siitä, että ei olla enää vapailla markkinoilla vaan sitoutuneita toiseen.

Eli statusta ja omistamista. Eikö sitä voi pelkällä seurustelulla ja avoliitolla osoittaa että ei ole vapailla markkinoilla? Epävarmat ihmiset tarvitsee sormuksen kertomaan tästä.

 

[Huspati Huta]

Minä olen mennyt kerran semmoisiin mukakihloihin, menimme ainoastaan kihloihin, emme puhuneet koskaan naimisiinmenosta. Ei siitä kyllä mitään pysyvämpää kyllä tullutkaan. Sittemmin myöhemmässä suhteessa emme ns menneet kihloihin ollenkaan, siis sormuksin, mutta voisi varmaan sanoa, että sopiessamme menevämme naimisiin, kihlauduimme.

 

[peesi]

Minä olen mennyt kerran semmoisiin mukakihloihin, menimme ainoastaan kihloihin, emme puhuneet koskaan naimisiinmenosta. Ei siitä kyllä mitään pysyvämpää kyllä tullutkaan. Sittemmin myöhemmässä suhteessa emme ns menneet kihloihin ollenkaan, siis sormuksin, mutta voisi varmaan sanoa, että sopiessamme menevämme naimisiin, kihlauduimme.

Näin minullakin.

 

[Minerva McGarmiwa]

Aikuisemmallakin iällä se on osoitus siitä, että ei olla enää vapailla markkinoilla vaan sitoutuneita toiseen.

Eli statusta ja omistamista. Eikö sitä voi pelkällä seurustelulla ja avoliitolla osoittaa että ei ole vapailla markkinoilla? Epävarmat ihmiset tarvitsee sormuksen kertomaan tästä.

Mulle ainakin oli/on helpompi saada asiakkaat uskomaan et olen kans tosiaan varattu, muuten se vonkaus ei loppuis kovinkaan helposti. Eli ihan käytännön hyötykin oli.

 

[vieras]

Aikuisemmallakin iällä se on osoitus siitä, että ei olla enää vapailla markkinoilla vaan sitoutuneita toiseen.

Eli statusta ja omistamista. Eikö sitä voi pelkällä seurustelulla ja avoliitolla osoittaa että ei ole vapailla markkinoilla? Epävarmat ihmiset tarvitsee sormuksen kertomaan tästä.

ihmiset pitää takaportin auki, eli ovat avoliitossa,koska eivät uskalla sitoutua kunnollolla

 

[vaimo]

Minä olen mennyt kerran semmoisiin mukakihloihin, menimme ainoastaan kihloihin, emme puhuneet koskaan naimisiinmenosta. Ei siitä kyllä mitään pysyvämpää kyllä tullutkaan. Sittemmin myöhemmässä suhteessa emme ns menneet kihloihin ollenkaan, siis sormuksin, mutta voisi varmaan sanoa, että sopiessamme menevämme naimisiin, kihlauduimme.

olitte tietenkin kihloissa. Kun kosinta on hyväksytty, ollaan kihloissa. Ja kihloihin mennään niin, että toinen kosii toista avioliittoon ja toinen suostuu, tai yhdessä sovitaan naimisiin menosta. Aika sopimuksen ja avioliiton solmimisen välillä on kihlausaika.

 

[Huspati Huta]

Minä olen mennyt kerran semmoisiin mukakihloihin, menimme ainoastaan kihloihin, emme puhuneet koskaan naimisiinmenosta. Ei siitä kyllä mitään pysyvämpää kyllä tullutkaan. Sittemmin myöhemmässä suhteessa emme ns menneet kihloihin ollenkaan, siis sormuksin, mutta voisi varmaan sanoa, että sopiessamme menevämme naimisiin, kihlauduimme.

olitte tietenkin kihloissa. Kun kosinta on hyväksytty, ollaan kihloissa. Ja kihloihin mennään niin, että toinen kosii toista avioliittoon ja toinen suostuu, tai yhdessä sovitaan naimisiin menosta. Aika sopimuksen ja avioliiton solmimisen välillä on kihlausaika.

Okei, meillä ei ollut kyllä varsinaista kosintaa, joten onkohan avioliittokaan nyt sitten ihan oikea?

 

[v]

Tiedän kyllä, että se on lupaus avioliitosta. Mutta mikä järki siinä on, ellei edes hääpäivää ole sovittu? Nuoren henkilön (alle 20v) ymmärrän, että halutaan "sitoutua", mutta aikuiset ihmiset, mikä idea siinä oikein on?

Mikseivät yli 20-vuotiaat ihmiset haluaisi sitoutua? Itselleni ainakin kihlaus oli sitoutumisen merkki. Kun muutin mieheni kanssa yhteen, en ollut vielä valmis avioitumaan, sillä halusin nähdä miten yhteiselo sujuu. Kihloihin menimme kuitenkin vakain aikein tarkoituksena mennä myöhemmin naimisiin. Kihloissa olimme reilun vuoden, mutta hääpäivän päätimme vasta muutama kuukausi ennen häitä.

 

[celia81]

mun mielestä kihlaus ja avioliitto perinteises mielessä on menettäny merkitystään ja arvoaan. ennen kihlaus edelsi avioliittoa, nykyään ei välttämättä.
itelleni kihloihin meno tarkotti sitä, et haluu sitoutua toiseen ja olla aina yhdessä. sormus siitä merkkinä. naimisiinmenoon se ei liity, se on sit asia erikseen.
mut en myöskään tajua et ihmiset menee kihloihin puolen vuoden seurustelun jälkee iässä 18 ja eroo jo kohta..

 

[celia81]

ja mihin avioliittoa nykyään ees tarvitaan. aika vanhentunut instituutio.

 

[KarO]

mun mielestä kihlaus ja avioliitto perinteises mielessä on menettäny merkitystään ja arvoaan. ennen kihlaus edelsi avioliittoa, nykyään ei välttämättä.
itelleni kihloihin meno tarkotti sitä, et haluu sitoutua toiseen ja olla aina yhdessä. sormus siitä merkkinä. naimisiinmenoon se ei liity, se on sit asia erikseen.
mut en myöskään tajua et ihmiset menee kihloihin puolen vuoden seurustelun jälkee iässä 18 ja eroo jo kohta..

Menimme mieheni kanssa kihloihin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen, olin silloin 19

Mutta niin kutsuttuja teinikihloja en ymmärrä, ei vakaata aikomusta avioitua vaikka kihlat on lupaus avioliitosta, rinkulat on vain merkkinä seurustelusta.

 

[oo]

Aikuisemmallakin iällä se on osoitus siitä, että ei olla enää vapailla markkinoilla vaan sitoutuneita toiseen.

Eli statusta ja omistamista. Eikö sitä voi pelkällä seurustelulla ja avoliitolla osoittaa että ei ole vapailla markkinoilla? Epävarmat ihmiset tarvitsee sormuksen kertomaan tästä.

Tämä on sinun kyyninen tulkintasi. Miksi olet niin kyyninen, kannattaa miettiä.

Minusta taas yhteinen sitoutuminen ja sormus ovat positiivisia ja iloisia asioita elämässä. Minulle taas se kertoo varmuudesta, että tämä on se ihminen, jonka kanssa sitoudun pitkäjänteisesti yhteiseen tulevaisuuteen. Iloinen asia, rakkautta, luottamusta jne.

 

[mä]

Aikuisemmallakin iällä se on osoitus siitä, että ei olla enää vapailla markkinoilla vaan sitoutuneita toiseen.

Eli statusta ja omistamista. Eikö sitä voi pelkällä seurustelulla ja avoliitolla osoittaa että ei ole vapailla markkinoilla? Epävarmat ihmiset tarvitsee sormuksen kertomaan tästä.

Me olimme kihloissa, mutta ei meillä sormuksia ollut. :saint:

 

[vaimo]

Yhtäkkiä vaan oli häät tai maistraatti ja mekko ja sormus jne...

Minä olen mennyt kerran semmoisiin mukakihloihin, menimme ainoastaan kihloihin, emme puhuneet koskaan naimisiinmenosta. Ei siitä kyllä mitään pysyvämpää kyllä tullutkaan. Sittemmin myöhemmässä suhteessa emme ns menneet kihloihin ollenkaan, siis sormuksin, mutta voisi varmaan sanoa, että sopiessamme menevämme naimisiin, kihlauduimme.

olitte tietenkin kihloissa. Kun kosinta on hyväksytty, ollaan kihloissa. Ja kihloihin mennään niin, että toinen kosii toista avioliittoon ja toinen suostuu, tai yhdessä sovitaan naimisiin menosta. Aika sopimuksen ja avioliiton solmimisen välillä on kihlausaika.

Okei, meillä ei ollut kyllä varsinaista kosintaa, joten onkohan avioliittokaan nyt sitten ihan oikea?

 

[oo]

ja mihin avioliittoa nykyään ees tarvitaan. aika vanhentunut instituutio.

Se on juridinen sopimus, jolla hoituu monta perheeseen liittyvää asiaa kerralla. Ellei halua mitään taloudellisia, juridisia ym sidoksia, niin ei kannatakaan mennä naimisiin.

 

[vieras]

No se on julkistaminen että tämä pari on menossa naimisiin, ettekö te tuon vertaa seuraa uutisia. Naapurin tuleva kuningatar meni kihloihin sinä päivänä kun he julkaisivat hääpäivänsä ja niin se on ennen ollutkin ja kuuluisi ollakin. Meillä ainakin kihlautuminen merkitsi kosintaa ja päätettiin hääpäivä.

 

[vieras]

ja mihin avioliittoa nykyään ees tarvitaan. aika vanhentunut instituutio.

Ei kaikki tarviikkaan. Onhan siinä se juridinenkin ero avopariin verrattuna, toisille se on se syy joko pysyä avoparina tai mennä naimisiin. Toisilla taas se on uskonnollinen asia.